granny style

kulahtaneet kotivaatteet, mummovaikutteinen nutturakampaus, raaka piparkakkutaikina, Animal Planet, koulustressi, Yle Teeman dokumentit, hitaat aamut, hyvät elokuvat, palaneet joulutortut, Hello Kitty -suklaakalenteri, yhdeksän tunnin joulukiireiset työpäivät, vakaa aikomukseni lukea joululoman aikana ensimmäinen kirjani espanjaksi - siinä joulukuuni paketissa.

mistä tulikin mieleeni, että sitähän voisi pikkuhiljaa alkaa miettiä joululahjojen hankintaa. annan vapaat kädet epäillä minulla vakavamman laatuista aivokuumetta sinä päivänä, kun olen joulujärjestelyissä ajoissa. :D

long story short:
so far, my december has consisted of granny style buns, raw gingerbread dough, great movies and documents, school stress, work stress, chocolate, burnt mince pies and slow mornings. still to come: completing my first book in spanish. and figuring out what to give my family for christmas.. :D

RAG

neule/knit: AllSaints toppi/top: H&M käärmelegginsit/snake print leggins: Seppälä buutsit/boots: Topshop korut/jewelry: Kalevala, H&M

NASTY

eteisen lattialla odotti tänään mustavalkoinen paketti, joka näin jälkiviisauden lähteellä näyttää varmaankin asiaanperehtymättömän silmin sisältävän eroottista hierontaöljyä, pinkit käsiraudat tai muuta pikkutuhmaa. nimestään huolimatta NASTY GAL on kuitenkin nettikauppa, joka myy sairaan siistejä kuteita ja asusteita. (ja minä taidan vastedes vältellä posteljoonia parhaani mukaan. :D)

long story short:
my postman might refer to me as THE KINKY GIRL from this day on as i doubt he knows what kinds of products NASTY GAL really sells, but getting that necklace just may have been worth it all.

LIVING THE LIFE

lähestulkoon kaksi viikkoa uudessa kämpässä ja minähän alan juurtua, kohta en lähde pois kulumallakaan. kotikotikoti! ensimmäinen oma koti. juttuhan on niin, etten ole kaksikymmentäviisivuotisen elämäni aikana ehtinyt asua vielä kertaakaan yksin. kämppiksissä, kuten myös omassa perheessä, on se ihanuus, ettei seurasta ole koskaan pulaa. aina löytyy juttuseuraa, läppäseuraa, stressiseuraa, ihan vaikka vaan oloseuraa. hengitysseuraa. mutta sitten on niitä hetkiä kun viihtyisi kaikkein parhaiten omassa, vaikkakin kieltämättä huonossa, seurassa. ja kun niitä hetkiä alkaa tulla enemmän, on kai vain hyväksyttävä se tosiasia, että on aika muuttaa omilleen, hankkia kissa tai sata, alkaa puhua itsekseen, kyylätä naapureiden liikkeitä postiluukusta (ulko-ovessani ei ole ovisilmää - jos sinulla on, nyt viimeistään tiedät mihin käyttää sitä) sekä istuttaa taloyhtiön sisäpihan betoniviidakon keskelle päivästä toiseen elossa nippa nappa kituuttava viherkasvi, jolle voi sitten käydä avautumassa, kun omat tai kissojen vastaukset eivät enää miellytä.

muistakaa, rakkaat lukijat, omaan kämppään muuttamisesta se kaikki alkaa!!

elämäni loppumattoman alamäen vääjäämätöntä kohtaamista odotellessani voisinkin näyttää teille cribiäni - watch out MTV! koska kotini on järjettömän iso ja sokkeloinen (lue: 23m², ei hukkaneliöitä), kelailin hieman jakaa kuvia eri postauksiin. aloitetaan ronskisti eteisestä.

niukka tila pakotti minut jättämään esille neljät eniten käyttämäni kengät, kaikki muut hilasin tuskanhiki virraten yhteen eteiskäytäväni yläkaapeista. nyt kyseistä kaappia ei vaan saa avata, ellei halua hautautua kenkävyöryn, pinkin matkalaukun ja erinäisten muiden asioiden alle. :D

edellisen asukkaan (tai sitä edellisen, tai sitä tai sitä tai sitä edellisen) peruja on tuo kuvassa komeileva naulakko, johon olen rakastunut niin päätä pahkaa, että kohta saatan saada haastattelukutsun samoilta dokumentaristeilta, jotka tekivät ohjelman naisesta, joka meni Eiffel-tornin kanssa naimisiin.

ja tässä syy intooni: minulla on kaksi takkeja pitelevää bodaria eteisessäni. annoin niille nimetkin: Thor ja Conan. tarpeen tullen tekevät myös varmaan poken hommia?

hiiii.

ensimmäinen ovi vasemmalla johtaa kylppäriin, josta luvassa kuvia ensi kerralla. ja käytävän päästä löytyy master bedroom.

tämän edesmenneen vaarini peruja olevan peilin olen ristinyt Samaran Peiliksi. ei tarvinne lisäselityksiä.

long story short:
after nearly two weeks of living in my first own apartment (rental, though, but my own as in from now on i'm the only one who has to suffer from my bad company) i can safely say that the honeymoon is nowhere near over. willingly saying goodbye to my roommates probably means that i can pretty much start fearing my life will soon begin to go horribly downhill - in before a cat (or a hundred) and ninety-nine other hermit-y ways of living i might as well give you a peek inside my new home!
first up is the entry and hallway. if i'm honest with you guys, there're really only two things truly worth the mention. first is the coat rack that was left to the apartment by one of the previous residents. i seem to have two bodybuilders taking care of all the coats! i even named them - Thor and Conan. if needed, i'm sure they will operate as a handy pair of doormen, too.
the other object is an oval mirror that was passed down to me by my late granddad. i call it Samara's Mirror. i don't think i need to explain that one.

fleas

rakas syntymäkuukauteni lokakuu on tänä vuonna pistänyt parastaan. se on koostunut niinkin mukavista asioista kuin kouluhikipinkostressistä ja kodittomuusuhkastressistä sekä erityisesti siitä tunteesta, kun yrittäessäsi epätoivoisesti nukahtaa aivosi käyvät läpi tekemättömiä asioita mielesi sisäisessä tekemättömät asiat -muistilistassa, ja lisäävät näiden asioiden alle yksityiskohtia, toteutustapoja, aikajärjestyksiä ja jättimäisiä kysymysmerkkejä täysin omasta tahdostasi riippumatta, ja kun vihdoin olet nukahtanut, heräät vähintään kaksi tuntia ennen herätyskellosi soittoa julkisivuremontin korvia hivelevään konserttoon. tässähän alkaa hiljalleen sympatisoida The Walking Deadin zombeja. :D

ensi viikolla on tiedossa muutto uuteen osoitteeseen, jonka motivoimana pakkasinkin nyt puolet omaisuudestani yhteentoista uskolliseen IKEAn kassiini, ja huomenna minut löytää Valtterista pöydän nro 950 takaa (pöytäkartta).



long story short:
it's been one hell of a month for me, i'm moving next week, and tomorrow i'm absolutely determined to sell half of what i own, the clothes i have on me, my mom and a few other things at Valtteri flea market.

crystal clear

yllä tarkoituksellisen taiteellisesti mutta tarkoituksellisen tahattoman näköisesti aseteltu kolmesta vuorikristallista sekä yhteenkiedotuista ja -solmituista erivärisistä metalliketjuista näpertämäni kaulakoru, jonka ketju on mennyt rikki jo viidesti (vrt. korun ikä: 3kk). ehkä ihan hyvä, ettei musta koskaan tule esimerkiksi korusuunnittelijaa. :-D

kämppä hurrikaanin jäljiltä ja meikä paniikissa pakkaamassa bilelaukkua, mulla oli iltavuoron jälkeen tunti aikaa laittautua baarikuntoon. eiköhän tolla kierrosajalla jo pääse Guinness World Recordseihin!

kristallia ja helmiä ja luunpalasia ja paljetteja ja metallia ja ja ja. less is more ei ole tainnut koskaan päteä mun tapauksessa.

kuvassa näkyvä AllSaintsin mekko parantaa kantajansa kestävyyttä monella tapaa. sillä nimittäin on painoa suunnilleen saman verran kuin traktorilla. (mekolla siis, ei kantajalla. paitsi tietenkin mekon ollessa kantajansa päällä tulee näiden kahden muuttujan painot laskea yhteen, joten ehkä siinä tapauksessa myös kantaja painaa hetkellisesti traktorin verran?!) lisäksi luulen, että jos maailmasta yhtäkkiä loppuisi H2O, selviäisin muita kauemmin hengissä, koska olen kyseisen mekon takia joutunut opettelemaan pärjäämään vain hyvin rajallisella määrällä happea.

¡vamos, mi amigas bastardas! aika vähän muistan kyseisestä illasta, mutta sen verran osaan kertoa, että kaulakoruni on jälleen rikki.

long story short:
this summer i finally carried out what i've been planning for over half a year - i made myself a mountain crystal necklace. the chain is now broken for the fifth time, which i'm sure tells you quite enough of my skills as a jewelry maker and makes me glad to have chosen a completely different line of work. :D here's what i wore with the necklace the last time it was usable: an AllSaints dress that weighs roughly as much as a tractor and makes breathing a real challenge - also known as my all-time favorite dress.

vipera

välillä mietin, mitä ihmettä olen ajatellut tai pikemminkin jättänyt ajattelematta jonkun tietyn kuvan ottohetkellä. kuten tässä yllä näkyvässä luonnollisen poseerauksen malliesimerkissä. toki voisin käyttää tekosyynä sitä, että taidot ovat päässeet yli vuoden blogiposetauon aikana ruostumaan, mutta ihan samalta ne aiemmatkin kuvat ovat näyttäneet. :D todellinen syy taitaakin piillä siinä, että mulla on aina ollut lievä kamerapelko (kamerapelon looginen jatkehan on pistää pystyyn oma blogi, eikun...)

neulemekko/knit dress: H&M DIY
vyö/belt: MANGO
sukkikset/tights: Lindex
buutsit/boots: Topshop
korut/jewelry: various
kärmesmekkoni oli ostettaessa maxipituinen, mutta koska näytän vartalonmyötäisissä maximekoissa ryhävalaan lähisukulaiselta, suhautin helman parilla ompeleella tuttuun ja turvalliseen minipituuteen.

otsatukkani on ollut pahasti ylikasvanut jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta sen sijaan, että olisin yksinkertaisesti ottanut sakset kouraan ja leikellyt otsiksen parissa minuutissa sopivaksi, olen letittänyt sen pois naaman edestä joka aamu ja yrittänyt unohtaa koko ongelman. ei tulosta tähän mennessä.

nahkarotsi/leather jacket: AllSaints
laukku/bag: ZARA
tässä yllä komeilee eräs harvoista päätökseen saamistani ikuisuusprojekteista - hankin nimittäin viime syksynä elämäni ensimmäisen nahkatakin. hupullisen nahkarotsin löytäminen pääsi ehdottomasti Suurimmat saavutukset TOP 10 -listalleni. tuon hervottoman kokoisen ZARAn kangasbägin ostin alunperin kesää ja biitsiä ajatellen, mutta se nähtävästi soveltuu erinomaisesti myös hiukan masentavampaan touhuun, toisin sanoen koulukäyttöön.

lyömätön parivaljakko cityviidakossa viilettäessä: snake dress & snake eyes. ja taustalla lattialla tottakai todellinen sisustusstatementtien helmi, Eerikin Pippurin muovikassi.

long story short:
looking at the first picture, i'd like to think that my posing skills have just deteriorated during the blog break, but i guess there's no escaping the fact that i've always suffered of a small amount of cameraphobia. (how i got to the point of writing a blog with photos of myself is unclear even to me. :D) anyways, here's my outfit for school last thursday. i love autumn and i especially love the fact that i can plod around in knitwear and jackets again!

high maintenance

saanen esitellä: uusi leikkuulautani läppärialustani. tai mitäpä sitä turhia käyttötarkoituksia rajoittamaan, tätähän voi esimerkiksi zombie apocalypsen tultua kekseliäästi ja tilaihmeisesti käyttää läppärin käyttöiän pidentämiseen, vihannesten pilkkomiseen, ja miksei myös pyykinpesuun. siistiä. siinä tulikin jo kolme timantin kovaa syytä, miksi tämä monitoimikone ansaitsee oman postauksen.

neljäs syy olkoon se, etten ole koskaan aiemmin omistanut läppäriä, enkä myöskään ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että sellainen tarvitsisi jonkin sortin lisäosia. vanhan pöytäkoneeni köhittyä viimeiset elonpihahdukset sisuksistaan kuin Kontulan pubiruusu syöpäsauhut keuhkoistaan olin niin tätä, sitä ja tota myöten täynnä tietokoneita, joita saa liikutettua paikasta X paikkaan Y vain nostokurjella ja jumbojetillä, että läppäri tuntui kerrassaan erinomaisen houkuttelevalta vaihtoehdolta. tuoreen parin onnea kesti tasan vuoden ajan, ja lienee sanomattakin selvää, että saman tien, kun kannettavani takuu meni umpeen, se katsoi parhaaksi lakata toimimasta. :D nyt olenkin lähes pakkomielteinen koneeni hyvinvoinnista - Juulia-mami hoivaa, hoitaa, puunaa ja ostelee juurikin näitä kyseessäolevia hököttimiä pitääkseen huolen siitä, ettei vaaville enää ikinä tulisi paha mieli.

alusta saa virtansa läppärin USB -slotista. tässä "ritilän" takaa vilkkuu kaksi tuuletinta, jotka pakkausselosteen lupausten mukaan oikeastikin ovat aika hiljaiset käytössä: koneen ollessa päällä tuulettimien ääneen ei kiinnitä huomiota oikeastaan ollenkaan.

synnynnäisen negatiivisena ja kaikin puolin nihkeänä tyyppinä en oikein jaksa innostua muovisista alustoista. Macallyn Eco Fan Pro on tehty bambusta. instant interest.

alustan kaltevuutta saa myös kätevästi säädeltyä.

tässä sitten näettekin BEFORE -otoksen siitä, mitä minulla oli tapana tehdä, kun koneeni kävi ylikierroksilla. :D

Sormusten herra toimi kieltämättä elintärkeänä ensiapuna etenkin niinä hetkinä, kun pelkäsin, että läppärini tarpeeksi lämmettyään leimahtaa sylissäni ilmiliekkeihin. bambualustani soveltuu kuitenkin tehtävään ehkä vähäsen paremmin. ja on myös leikkuulautaisen esteettisesti oikein nätti.

niin kertakaikkisen hienoa, että jopa kulhollinen Ben & Jerry'sin Cookie Dough -jäätelöä ilmestyi paikalle ihmettelemään!

long story short:
i am - as i'm sure everyone else is - getting prepared for the zombie apocalypse - my latest purchase is this laptop cooling stand that could also easily work as a chopping board and a washboard. OR NOT: the main reason i got this is that since my baby laptop started showing first signs of breaking down from overheating i have turned into a scarily overprotective laptop owner. don't worry bubba! mommy will save you.

bohemian gold

mulla on pitkän aikaa ollut kammo housuja kohtaan, ja tässä postauksessa pääsettekin todistamaan kamppailuani tuon kammon selättämiseksi. ilmeisesti kultaiset housut on kuitenkin ihan fine. :D


turbaanitarvikkeet/turban equipment: Helsinki10, VirginBlak
neule/knit: Vero Moda DIY
farkut/jeans: Gina Tricot
buutsit/boots: Bianco

hiusten väri on tainnut tummua sitten viime vuoden? tai sanotaanko vaikka niin, että juurikasvu on päässyt venähtämään. :D nykyään päässä siis lähestulkoon sataprosenttisesti oma väri, joitain sattumahaituvia vanhaa blondia saattaa vielä löytyä. alunperin rahanpuutteesta liikkeelle lähtenyt ajatus jättää tukka oman onnensa nojaan on päätynyt tähän, ja jollain sairaalla tavalla huomasinkin tykkääväni harmaasta fledasta.

peace out t.bob_marleyLOVER87 rakastan mun cityturbaania! bad hair day on tämän avulla vain paha uni menneisyydessä.

pitkät kaulakorut ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen, en edes muista, milloin olisin käyttänyt jotain näitä lyhyempää. Kalevalan Uhtuan sotka -riipuksen hankin joskus viime kevään aikana, pisaranmuotoinen koru on H&M:stä.

olen niin ylpeä valokuvauksellisista taidoistani, jotka mahdollistivat näidenkin allanäkyvien, elävän ja elinvoimaisen kehoni elävien ja elinvoimaisten raajojen, eli vasemman ja oikean käteni, näyttävän joka otoksessa sylissäni poikittain lepääviltä irtokäsiltä.

pyramidisormus/spike rhinestone ring: Made Her Think
luusormukset/bone stack rings: Low Luv
ksenoliittirannekoru/xenolith bracelet: AllSaints
häkkirannekoru/cage bracelet: ?
hopearannekoru/silver-colored bracelet: MANGO

atsteekkisormus/aztec ring: Gina Tricot
sinettisormus/oval seal ring: Vivienne Westwood
lyijypallerorannekoru/lead pearl bracelet: from some market stall
snake bracelet: Zoe&Morgan
spektroliittirannekoru/spectrolite bracelet: mamin teettämä

popot. jalat ja hermot eivät oikein enää tahtoneet jaksaa päivittäistä toikkarointia 12 sentin koroissa, joten tein harvinaisen järkevän kompromissin, ja hankin parit korolliset buutsit. nää menee kaiken kanssa, ja näitä myös käytän suunnilleen kaiken kanssa. :D

viime syksynä hankkimani ASH:in ruskea nahkalaukkukin on kaiketi uusi täällä. tää taitaa olla mun luottobägi tätä nykyä.

ötökkä!

like a boss.

en oikein tiedä, mistä aloittaa kaikki jaarittelu. :D reilun vuoden hiljaiselon aikana kun on ehtinyt tapahtua kaikenlaista - mulla on takana ensimmäiset puoli vuotta arvioiduista kolmen ja puolen vuoden opiskeluistani, olen pakannut kimpsuni ja kampsuni ja muuttanut asuinaluetta (toki asun yhä Helsingissä, kynnys muuttaa muualle on yhä liian korkea paljasjalkaiselle hesalaiselle) ja sokerina pohjalla: ihoani koristaa viimein tilkka elinikäistä mustetta. sormitatuointi on paras päätökseni suunnilleen koskaan, jos ei oteta huomioon sitä, että pirulainen sattui kuin dekapitaatio tylpällä esineellä, ja nyt tekisi mieli tehdä sama uusiksi.

long story short:
first of all, i'm back. :D a huge thank you to all of you who have kept me on your watch list even though i've been gone for so long.
this is what i look like nowadays! i've also started studying, moved into a new place and finally gotten what i've been planning on for so long: a finger tattoo. it did hurt like decapitation with a blunt object, but i still wouldn't mind getting a few more. :D