crystal clear

yllä tarkoituksellisen taiteellisesti mutta tarkoituksellisen tahattoman näköisesti aseteltu kolmesta vuorikristallista sekä yhteenkiedotuista ja -solmituista erivärisistä metalliketjuista näpertämäni kaulakoru, jonka ketju on mennyt rikki jo viidesti (vrt. korun ikä: 3kk). ehkä ihan hyvä, ettei musta koskaan tule esimerkiksi korusuunnittelijaa. :-D

kämppä hurrikaanin jäljiltä ja meikä paniikissa pakkaamassa bilelaukkua, mulla oli iltavuoron jälkeen tunti aikaa laittautua baarikuntoon. eiköhän tolla kierrosajalla jo pääse Guinness World Recordseihin!

kristallia ja helmiä ja luunpalasia ja paljetteja ja metallia ja ja ja. less is more ei ole tainnut koskaan päteä mun tapauksessa.

kuvassa näkyvä AllSaintsin mekko parantaa kantajansa kestävyyttä monella tapaa. sillä nimittäin on painoa suunnilleen saman verran kuin traktorilla. (mekolla siis, ei kantajalla. paitsi tietenkin mekon ollessa kantajansa päällä tulee näiden kahden muuttujan painot laskea yhteen, joten ehkä siinä tapauksessa myös kantaja painaa hetkellisesti traktorin verran?!) lisäksi luulen, että jos maailmasta yhtäkkiä loppuisi H2O, selviäisin muita kauemmin hengissä, koska olen kyseisen mekon takia joutunut opettelemaan pärjäämään vain hyvin rajallisella määrällä happea.

¡vamos, mi amigas bastardas! aika vähän muistan kyseisestä illasta, mutta sen verran osaan kertoa, että kaulakoruni on jälleen rikki.

long story short:
this summer i finally carried out what i've been planning for over half a year - i made myself a mountain crystal necklace. the chain is now broken for the fifth time, which i'm sure tells you quite enough of my skills as a jewelry maker and makes me glad to have chosen a completely different line of work. :D here's what i wore with the necklace the last time it was usable: an AllSaints dress that weighs roughly as much as a tractor and makes breathing a real challenge - also known as my all-time favorite dress.