vaikka prinsessaleikit ja merirosvoaarrejahdit ovatkin nykyään (valitettavasti) vain muisto kaukaisesta menneisyydestäni, on lapsuusajoilta onneksi jäänyt jotain perin tärkeää muistiin: nimittäin se, ettei koruja voi koskaan olla liikaa.
pieniä, suuria, kimaltavia, kiiluvia, ajan hapattamia. koruihin liittyy valtavasti muistoja ja fiiliksiä, eikä pelkästään omia, vaan myös niiden aiempien omistajien. minulle korut ovat aarteita. sellaisia, joita käyttää vuosia ja taas vuosia, jotka unohtaa ja taas löytää, ja joista ajan huljuessa eteenpäin muodostuu oikeastaan sellainen ihan pikkiriikkisen pieni osa omaa identiteettiä. tai no, ehkä vähän isompikin osa kuin vain pikkiriikkisen pieni. siksi sormitatuointikin varmaan tuntui minulle niin itsestäänselvältä jutulta. onpahan nyt sitten ihan oikeasti ikuinen, ihoon tikattu "sormus" messissä ja onnea tuottamassa.
aarteita ei tietenkään sovi säilyttää ihan missä vaan, joten olin aika onnellinen, kun tämä lasinen säilytysrasia, aka aarrearkku, osui nenäni eteen eräässä stadin sisustusliikkeessä jo toista vuotta sitten. mukaanhan tuo silloin lähti, ja siitä oikeastaan on tullut tietynlainen aarrekokoelmani jatke.
ja kuten jokainen kunnon aarrearkku, tämäkin on sen verran sopivan täynnä, ettei kantta saa kiinni väkisinkään.
short story equally short:
although it's (unfortunately) been awhile since i last
dressed up as a princess or searched for a pirate treasure, there's one
childhood wisdom i haven't forgotten: you can never have too much
jewelry.
big, small, shiny, dusty. so many memories attached, and not
just your own: if it's an old piece, also the previous owners'. i
think of jewelry as treasure. something you use for years and years,
that you forget and then find again and that, over time, may end up as a
tiny part of your identity. or a bit bigger than tiny. that's also why i probably
chose to get a finger tattoo: atleast now i have a permanent "ring"
inked on my finger and bringing me good luck.
but here's the thing about treasures: the place you keep it in is almost as
important as the treasure itself. so when this glass box, aka the treasure chest, caught my eye a few years back at a home decor shop,
i couldn't leave without it and, instead of it just being a regular
container, it has certainly become a part of my treasure collection. and, as with every proper treasure chest, this one too is so conveniently full that you can't close the lid however much you try.
