kitchen facelift

aina sitä jaksaa ikäloppu yllättyä siitä, miten pienet muutokset saavat ihmeitä aikaan. parhaat hetkensä nähnyt ja suurta päänvaivaa aiheuttanut minikeittiöni muuttui hetkessä oikeaksi osaksi kotia niinkin mitättömällä säädöllä kuin kaapinovien kahvojen vaihdolla. seuraavaksi kun keksisi, millä pienellä säädöllä myös kokkailuni alkaisivat onnistumaan toivotulla tavalla... :D

short story equally short:
surprisingly, my small kitchen turned from an old, outdated eyesore to a real part of my home with just one minor adjustment: i changed the cupboard handles. now, if i could just figure out what minor adjustments i need to make to start cooking food that tastes better... :D

ginger blinger

ajanlaskuni mukaan joulu on virallisesti ohi silloin, kun huusholli on tyhjennetty viimeisimmistäkin pipareista. mikä meinaa sitä, että tänään. :D jouluaattoa edeltävän yön pikkutunneilla tärisevin käsin väsäämäni iso piparikuusi jäi onneksi porukoiden luo tuhottavaksi, minä sain hoidella kasan tähtösiä ja psyko-poroja. viimeisessä kuvassa yksi joulun suosikkiviihdykkeistämme, eräs tätini joulupöytään kiikuttamien Laura Ashley -crackereiden sisältä löytyneistä arvoituslappusista. jonka tietysti mokasin kailottamalla sekä vaihtoehdot että vastauksen samaan putkeen.

short story equally short:
in my calendar, christmas is over only when the last gingerbread cookie in the house has been eaten up. which means today. luckily the big gingerbread tree that i made during the quiet hours of the night before christmas eve was left to my parents place! the last picture is of a riddle i got when we were opening crackers. my aunt has made it a tradition to always bring a box with her and they're actually one of my favorite things about christmas. needless to say that i messed this one up by reading out loud both the options and the answer in a row. :D

crystal clear

yllä tarkoituksellisen taiteellisesti mutta tarkoituksellisen tahattoman näköisesti aseteltu kolmesta vuorikristallista sekä yhteenkiedotuista ja -solmituista erivärisistä metalliketjuista näpertämäni kaulakoru, jonka ketju on mennyt rikki jo viidesti (vrt. korun ikä: 3kk). ehkä ihan hyvä, ettei musta koskaan tule esimerkiksi korusuunnittelijaa. :-D

kämppä hurrikaanin jäljiltä ja meikä paniikissa pakkaamassa bilelaukkua, mulla oli iltavuoron jälkeen tunti aikaa laittautua baarikuntoon. eiköhän tolla kierrosajalla jo pääse Guinness World Recordseihin!

kristallia ja helmiä ja luunpalasia ja paljetteja ja metallia ja ja ja. less is more ei ole tainnut koskaan päteä mun tapauksessa.

kuvassa näkyvä AllSaintsin mekko parantaa kantajansa kestävyyttä monella tapaa. sillä nimittäin on painoa suunnilleen saman verran kuin traktorilla. (mekolla siis, ei kantajalla. paitsi tietenkin mekon ollessa kantajansa päällä tulee näiden kahden muuttujan painot laskea yhteen, joten ehkä siinä tapauksessa myös kantaja painaa hetkellisesti traktorin verran?!) lisäksi luulen, että jos maailmasta yhtäkkiä loppuisi H2O, selviäisin muita kauemmin hengissä, koska olen kyseisen mekon takia joutunut opettelemaan pärjäämään vain hyvin rajallisella määrällä happea.

¡vamos, mi amigas bastardas! aika vähän muistan kyseisestä illasta, mutta sen verran osaan kertoa, että kaulakoruni on jälleen rikki.

long story short:
this summer i finally carried out what i've been planning for over half a year - i made myself a mountain crystal necklace. the chain is now broken for the fifth time, which i'm sure tells you quite enough of my skills as a jewelry maker and makes me glad to have chosen a completely different line of work. :D here's what i wore with the necklace the last time it was usable: an AllSaints dress that weighs roughly as much as a tractor and makes breathing a real challenge - also known as my all-time favorite dress.

vipera

välillä mietin, mitä ihmettä olen ajatellut tai pikemminkin jättänyt ajattelematta jonkun tietyn kuvan ottohetkellä. kuten tässä yllä näkyvässä luonnollisen poseerauksen malliesimerkissä. toki voisin käyttää tekosyynä sitä, että taidot ovat päässeet yli vuoden blogiposetauon aikana ruostumaan, mutta ihan samalta ne aiemmatkin kuvat ovat näyttäneet. :D todellinen syy taitaakin piillä siinä, että mulla on aina ollut lievä kamerapelko (kamerapelon looginen jatkehan on pistää pystyyn oma blogi, eikun...)

neulemekko/knit dress: H&M DIY
vyö/belt: MANGO
sukkikset/tights: Lindex
buutsit/boots: Topshop
korut/jewelry: various
kärmesmekkoni oli ostettaessa maxipituinen, mutta koska näytän vartalonmyötäisissä maximekoissa ryhävalaan lähisukulaiselta, suhautin helman parilla ompeleella tuttuun ja turvalliseen minipituuteen.

otsatukkani on ollut pahasti ylikasvanut jo viimeiset kaksi kuukautta, mutta sen sijaan, että olisin yksinkertaisesti ottanut sakset kouraan ja leikellyt otsiksen parissa minuutissa sopivaksi, olen letittänyt sen pois naaman edestä joka aamu ja yrittänyt unohtaa koko ongelman. ei tulosta tähän mennessä.

nahkarotsi/leather jacket: AllSaints
laukku/bag: ZARA
tässä yllä komeilee eräs harvoista päätökseen saamistani ikuisuusprojekteista - hankin nimittäin viime syksynä elämäni ensimmäisen nahkatakin. hupullisen nahkarotsin löytäminen pääsi ehdottomasti Suurimmat saavutukset TOP 10 -listalleni. tuon hervottoman kokoisen ZARAn kangasbägin ostin alunperin kesää ja biitsiä ajatellen, mutta se nähtävästi soveltuu erinomaisesti myös hiukan masentavampaan touhuun, toisin sanoen koulukäyttöön.

lyömätön parivaljakko cityviidakossa viilettäessä: snake dress & snake eyes. ja taustalla lattialla tottakai todellinen sisustusstatementtien helmi, Eerikin Pippurin muovikassi.

long story short:
looking at the first picture, i'd like to think that my posing skills have just deteriorated during the blog break, but i guess there's no escaping the fact that i've always suffered of a small amount of cameraphobia. (how i got to the point of writing a blog with photos of myself is unclear even to me. :D) anyways, here's my outfit for school last thursday. i love autumn and i especially love the fact that i can plod around in knitwear and jackets again!

good fortune

meikäläiselle helpoin tapa unohtaa jonkin vaatteen olemassaolo ei suinkaan tunnu olevan sen sijoittaminen kaapin perälle - tätä nykyä vaatekaappini sisältö nimittäin löytyy kokonaisuudessaan lattialta vähintään kerran viikossa. paljon tehokkaampaa on pukea kyseinen riepu sovitusnuken päälle. kertoo varmaan jotain myös tämänhetkisestä motivaation tasosta, että vilkaisin nukkeani ensimmäistä kertaa suunnilleen puoleen vuoteen siinä vaiheessa, kun lumet alkoivat sulaa. ehkä tässä talvihorroksen jälkeen voisi taas jotain pientä ommellakin?

tämä tuunaamani, UFFista aikoinaan löytynyt vaarineuletakki oli syksyllä "jäänyt" nuken päälle. :D ja eikun päälle ja menoks!

huivi/scarf: AllSaints
ruskea neuletakki/brown knit: 2nd hand DIY
musta neule/black knit: H&M
vyö/belt: River Island
neulemekko/knit dress: H&M
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: o・i・s
laukku/bag: Topshop



long story short:
it seems that the best way for me to forget what clothing i own is not to hide it in the closet - clothing my dress form has proven to be much more efficient. whatever i choose for it to wear will stay on for a good half a year, if not more, and will be found whenever i get the sudden urge to sew something that needs the dress form for fitting. "finding" this long forgotten grandpa knit cardigan i'd been working on some time last autumn was definitely a pleasant surprise. it's the perfect season to layer several knits instead of wearing a coat right now, and you should already know that if layering is an option, i won't have to think twice to vote for it. :D

leathr

tässä sitä taas kiitos seisoo - iPhonen suojaksi väkertämäni pussukka meni ja katosi jokunen aika sitten.
...niin, siis itse kadotti itsensä. minähän en asiasta vastuuta ota.

viimeinen kuukausi on työllistänyt minua paitsi työn merkeissä, myös ennakkotehtävien takia. reilun vuoden työnteon jälkeen olen nähtävästi jo ehtinyt unohtaa, millainen päänvaiva koulunkäynti on, ja nyt janoan muistutusta. :D ennakkotehtävien teosta ylijääneet materiaalit pääsivät hyvään käyttöön eilen, kun suhasin itselleni kasaan uuden puhelinsuojan. jospa tämä kiintyisi omistajaansa enemmän, kuin edeltäjänsä... kurja petturi... rintamakarkuri!!





translation:
remember the pouch i made for my iPhone a while ago? well, it went and lost itself. i'm pleading not guilty to all charges of losing it myself - that pouch obviously had something against me punching holes in it with a needle and trying to make it look more presentable. so, yesterday night i decided to make a new one from scratch, and cross my fingers it would like its owner more than what the predecessor did. as i started, i had an image of something rough yet pretty in my head, and up above you can see a few pictures of the outcome. i'm happy, my phone is happy, and i sure as hell hope i won't have to make a third one any time soon!

DIY shoe styling

omistan ihanat mokkanahkaiset BCBG:n korkkarit, joissa on tasan yksi vika: ne eivät pysy jalassa. koko on oikea (38) mutta silti vähintään numeron verran väärä. netistä erityisesti kenkiä tilatessa ilmassa on aina ripaus lottoamisen tuntua - toive siitä, että huonoista alkuasetelmista huolimatta lopputulos olisi positiivinen. kengänkoot tuntuvat vaihtelevan merkeittäin, joskus jopa malleittain, ja kun ei pääse etukäteen sovittamaan, täytyy vain pistää sormet ja varpaat ristiin ja urheasti klikkailla tilaus loppuun. nettishoppailu on kenkäfriikin venäläistä rulettia.
edellä mainitsemani mokkakorkkarit ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa siitä asti, kun ne sain. mitä pirua sitä tekee kengillä, joita ei voi käyttää? niin toivoton tapaus en vielä sentään ole, että ostaisin popoja pelkästään kirjahyllyn reunusta koristamaan.
intiaanikesän kaipuu on vallannut minut kaiken tämän lumen keskellä ja käytin osan vapaapäivästäni kenkäongelmanratkontaan. veikkaan, että saan kuitenkin odottaa hyvän tovin ennen kuin pääsen kokeilemaan esmeraldapocahontas-fuusio DIY-näperryksiäni ulkoilmassa.

ulkopuoli..

ja sisäpuoli.

tähän projektiin käytin:
→ vanhat ja rikkinäiset sukkahousut (yksi lahje kumpaakin kenkää varten)
→ parin Gina Tricot'n sulkakorviksia
→ 2kpl IBEROn puurannekoruja
lienee sanomattakin selvää, että toteutukseen voi käyttää muutakin kuin yllämainittuja tarvikkeita. :D mun tekisi mieli tehdä toiset, joihin yhdistäisin ohuet vaaleat sukkikset, pitsiä ja ketjua.

step.I
kiedo sukkikset haluamallasi tavalla kengän ympärille. solmutkin käyvät koristeista.
step.II
sujauta puukorut sukkisten päälle.
step.III
asettele sulkakoristeet puukorujen alapuolelle.
step.IV
kiinnitä puukorut ja sulkakoristeet toisiinsa parilla huomaamattomalla pistolla. jos koristeet tuntuvat tippuvan käytössä, ne voi myös lopuksi ommella sukkiksiin kiinni. pidä kuitenkin huoli, että ompeleet edellyttävät, että saat härpäkkeesi ehjinä pois jaloista, ja että saat ne paikoilleen myös seuraavalla kerralla, kun niitä tahdot käyttää.

long story equally as long (and most probably something compeletely different from what i wrote in Finnish above but still within the context so that makes it ok):
my suede BCBG heels have given me grey hairs ever since i got them. imagine having the most perfect pair of high heels that you just cannot wear because they tend to fall off every time you try. horror.
as i bought them online, i had no way of knowing if the size would fit me or not, and, as it turned out, i should've known to order at least one size smaller than what i normally wear. for a shoe-a-holic, buying shoes online is like playing the russian roulette.
today i finally decided to do something about this dilemma. here you can see my take on something that i call the DIY fusion between gypsy and the american natives, designed only one goal in mind: so that i can wear my heels this spring and summer. now all i need is for the 2 meters of snow everywhere to melt. oh, and for the temperature to climb from -24°C to +20°C. no biggie.