good fortune

meikäläiselle helpoin tapa unohtaa jonkin vaatteen olemassaolo ei suinkaan tunnu olevan sen sijoittaminen kaapin perälle - tätä nykyä vaatekaappini sisältö nimittäin löytyy kokonaisuudessaan lattialta vähintään kerran viikossa. paljon tehokkaampaa on pukea kyseinen riepu sovitusnuken päälle. kertoo varmaan jotain myös tämänhetkisestä motivaation tasosta, että vilkaisin nukkeani ensimmäistä kertaa suunnilleen puoleen vuoteen siinä vaiheessa, kun lumet alkoivat sulaa. ehkä tässä talvihorroksen jälkeen voisi taas jotain pientä ommellakin?

tämä tuunaamani, UFFista aikoinaan löytynyt vaarineuletakki oli syksyllä "jäänyt" nuken päälle. :D ja eikun päälle ja menoks!

huivi/scarf: AllSaints
ruskea neuletakki/brown knit: 2nd hand DIY
musta neule/black knit: H&M
vyö/belt: River Island
neulemekko/knit dress: H&M
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: o・i・s
laukku/bag: Topshop



long story short:
it seems that the best way for me to forget what clothing i own is not to hide it in the closet - clothing my dress form has proven to be much more efficient. whatever i choose for it to wear will stay on for a good half a year, if not more, and will be found whenever i get the sudden urge to sew something that needs the dress form for fitting. "finding" this long forgotten grandpa knit cardigan i'd been working on some time last autumn was definitely a pleasant surprise. it's the perfect season to layer several knits instead of wearing a coat right now, and you should already know that if layering is an option, i won't have to think twice to vote for it. :D

leathr

tässä sitä taas kiitos seisoo - iPhonen suojaksi väkertämäni pussukka meni ja katosi jokunen aika sitten.
...niin, siis itse kadotti itsensä. minähän en asiasta vastuuta ota.

viimeinen kuukausi on työllistänyt minua paitsi työn merkeissä, myös ennakkotehtävien takia. reilun vuoden työnteon jälkeen olen nähtävästi jo ehtinyt unohtaa, millainen päänvaiva koulunkäynti on, ja nyt janoan muistutusta. :D ennakkotehtävien teosta ylijääneet materiaalit pääsivät hyvään käyttöön eilen, kun suhasin itselleni kasaan uuden puhelinsuojan. jospa tämä kiintyisi omistajaansa enemmän, kuin edeltäjänsä... kurja petturi... rintamakarkuri!!





translation:
remember the pouch i made for my iPhone a while ago? well, it went and lost itself. i'm pleading not guilty to all charges of losing it myself - that pouch obviously had something against me punching holes in it with a needle and trying to make it look more presentable. so, yesterday night i decided to make a new one from scratch, and cross my fingers it would like its owner more than what the predecessor did. as i started, i had an image of something rough yet pretty in my head, and up above you can see a few pictures of the outcome. i'm happy, my phone is happy, and i sure as hell hope i won't have to make a third one any time soon!

tuesday voodoo

huivi/scarf: AllSaints
neule/knit top: AllSaints
vyö/belt: River Island
hame/skirt: Helmut Lang
sukkikset/tights: H&M
korkkarit/booties: o・i・s

yksi ja sama minulle kaikenmaailman keinoälyt, nanoteknologiat ja hiukkaskiihdyttimet, mutta että joku keksiikin jotain NÄIN hienoa!! nimittäin kynsilakan, joka halkeilee itsestään. intomittari tuhatta ja sataa piipittäen seurasin ensikokeilulla silmä kovana lakan kuivumista ja asteittaista halkeilua, mikä näin jälkeenpäin ajatellen on aika säälittävää. kaikesta sitä repiikään huvia.......

kyseessä on siis Isadoran Graffiti Nail Top -kynsilakka, jota levitetään kerros tavallisen lakan päälle, ja joka kuivuttuaan luo halkeilleen lopputuloksen. itse matelijoiden ystävänä kallistun kyllä graffitin sijaan enemmän dinosauruksennahkaan ja muuhun jännään. *ш*

long story short:
i love my new, self-splitting nail polish to teeny, tiny bits. who cares about artificial intelligence, nanotechnology and particle accelerators - this is why science exists.

DIY shoe styling

omistan ihanat mokkanahkaiset BCBG:n korkkarit, joissa on tasan yksi vika: ne eivät pysy jalassa. koko on oikea (38) mutta silti vähintään numeron verran väärä. netistä erityisesti kenkiä tilatessa ilmassa on aina ripaus lottoamisen tuntua - toive siitä, että huonoista alkuasetelmista huolimatta lopputulos olisi positiivinen. kengänkoot tuntuvat vaihtelevan merkeittäin, joskus jopa malleittain, ja kun ei pääse etukäteen sovittamaan, täytyy vain pistää sormet ja varpaat ristiin ja urheasti klikkailla tilaus loppuun. nettishoppailu on kenkäfriikin venäläistä rulettia.
edellä mainitsemani mokkakorkkarit ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa siitä asti, kun ne sain. mitä pirua sitä tekee kengillä, joita ei voi käyttää? niin toivoton tapaus en vielä sentään ole, että ostaisin popoja pelkästään kirjahyllyn reunusta koristamaan.
intiaanikesän kaipuu on vallannut minut kaiken tämän lumen keskellä ja käytin osan vapaapäivästäni kenkäongelmanratkontaan. veikkaan, että saan kuitenkin odottaa hyvän tovin ennen kuin pääsen kokeilemaan esmeraldapocahontas-fuusio DIY-näperryksiäni ulkoilmassa.

ulkopuoli..

ja sisäpuoli.

tähän projektiin käytin:
→ vanhat ja rikkinäiset sukkahousut (yksi lahje kumpaakin kenkää varten)
→ parin Gina Tricot'n sulkakorviksia
→ 2kpl IBEROn puurannekoruja
lienee sanomattakin selvää, että toteutukseen voi käyttää muutakin kuin yllämainittuja tarvikkeita. :D mun tekisi mieli tehdä toiset, joihin yhdistäisin ohuet vaaleat sukkikset, pitsiä ja ketjua.

step.I
kiedo sukkikset haluamallasi tavalla kengän ympärille. solmutkin käyvät koristeista.
step.II
sujauta puukorut sukkisten päälle.
step.III
asettele sulkakoristeet puukorujen alapuolelle.
step.IV
kiinnitä puukorut ja sulkakoristeet toisiinsa parilla huomaamattomalla pistolla. jos koristeet tuntuvat tippuvan käytössä, ne voi myös lopuksi ommella sukkiksiin kiinni. pidä kuitenkin huoli, että ompeleet edellyttävät, että saat härpäkkeesi ehjinä pois jaloista, ja että saat ne paikoilleen myös seuraavalla kerralla, kun niitä tahdot käyttää.

long story equally as long (and most probably something compeletely different from what i wrote in Finnish above but still within the context so that makes it ok):
my suede BCBG heels have given me grey hairs ever since i got them. imagine having the most perfect pair of high heels that you just cannot wear because they tend to fall off every time you try. horror.
as i bought them online, i had no way of knowing if the size would fit me or not, and, as it turned out, i should've known to order at least one size smaller than what i normally wear. for a shoe-a-holic, buying shoes online is like playing the russian roulette.
today i finally decided to do something about this dilemma. here you can see my take on something that i call the DIY fusion between gypsy and the american natives, designed only one goal in mind: so that i can wear my heels this spring and summer. now all i need is for the 2 meters of snow everywhere to melt. oh, and for the temperature to climb from -24°C to +20°C. no biggie.

etcetera

entangled

rakastan yöaikaa, sitä hetkeä, kun harhaanjohtavasti tuntee olevansa ainoa ihminen maailmassa, taustalla nakuttaa vain seinäkello (omassa tapauksessani kolme kelloa, joiden eritahtinen tikitys kieltämättä silloin tällöin koettelee vastavuoroisesti hermojani ja mielenterveyttäni) ja on aikaa vain olla ja antaa aivojen surista ja suunnitella. saan enemmän aikaan yöllä, kuin ikinä päivällä. ja yö on kyllä kertakaikkisesti paras aika myös päivittää blogia.

musta huivi/black scarf: Lindex
karvakaulus/faux-fur collar: H&M
pitkä neule/long knit: AllSaints
neulemekko/knit dress: Topshop
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: o・i・s

käänsin ja väänsin kaulaan kokeeksi kaksi huivia yhdeksi sekasotkuksi ja huomasin pitäväni lopputuloksesta. :D käytän tuota mustaa luikerohuivia niin harvoin, että keksimäni uusi käyttötapa sai minut varsin iloiselle mielelle kunnes vetinen lumimyrsky tuli ja pilasi päivän.

meitsin uudet talvikengät. näillä olen koikkelehtinut ympäri lumista Helsinkiä koko alkuvuoden, ja pito on paikoitellen jopa parempi kuin tasapohjaisilla kengillä. koron kun iskee hankeen niin siihenhän sitä itsensä mukavasti telakoi! (jätetäänpä mainitsematta että ainoa kerta, kun näillä olen lentänyt kaaressa tapahtui sisätiloissa työpaikkani portaikossa. ulkona pysyn pystyssä mutta sisällä en, miten tässä näin kävi...)

pakko vielä tähän loppuun kertoa tarina Juuliasta ja kahdesta parista kenkiä.
yllänäkyviä bootseja ostaessani sorruin nimittäin sellaiseen, mitä en ennen ole itselleni suvainnut. ostin kahdet kengät yhdellä kertaa, ja keskenään vielä melkein prikulleen samanlaiset. vietin puuroisen pääni kanssa kaupassa lähes tunnin sovitellen kahta paria vuoronperään, enkä siltikään saanut päätettyä kummat ostan. samaa merkkiä, sama väri, sama materiaali, sama korko ja lesti, ainoa ero näillä kahdella kenkäparilla oli se, että toisessa parissa oli nauhat, ja toisessa ei.
KUINKA VAIKEAKSI SITÄ VOI OMAN ELÄMÄNSÄ TEHDÄ??
kolme päivää makustelin asiaa vielä kotonakin, sovittelin molempia malleja eri vaatteiden kanssa, peilailin, pähkäilin ja puhisin, kunnes vihdoin päädyin nauhallisiin, ja nilkkurimallin palautin juoksujalkaa takaisin kauppaan. eläissäni ei ole omatuntoni kolkuttanut samalla tavalla, kuin noina kolmena päivänä, jolloin omistin hetkellisesti kahdet lähes prikulleen samanlaiset kengät. tunsin syyllistyneeni johonkin karmivaan rikokseen. :D
tarinan opetus? osta vaikka viidet kengät samalla kertaa kunhan niissä on muutakin eroa kuin nauhat!!
/tarinatäti Juulia kuittaa.

long story equally as long (and most probably something compeletely different from what i wrote in Finnish above but still within the context so that makes it ok):
there are people who love to wake up early in the morning, go for a jog, eat a huge breakfast while leisurely going through the daily paper, then leave early for work, do the chores, get off work, make delicious dinner, do something productive like learn how to play chess, and go to bed before 10PM. quite needless to say, i'm not talking about myself. :D i sleep 'til 2PM if given the chance, still feel groggy at 6PM, hate cooking alone, am addicted to every animal rescue/dog training/nature document series that gets broadcasted on Finnish television, prefer going to the gym only after i get off work at 8:30PM, and hardly ever go to sleep before 2AM, especially if i'm in the middle of reading a good book or there's a design i need to work on. i love being awake during the night time, and that's my most productive time as well. so no wonder i once again find myself writing here in the middle of the night.

in the photos above you can see what i wore today. i sometimes like to wear two scarves at the same time, since combining pieces gives each an updated, fresh look - and most importantly, the whole thing is achieved with minimum effort. :D
while picking my new winter booties (also above) i experienced something completely new. i bought two pairs of shoes at the same time. but not just any two pairs of shoes. same label, same color, same material, same heel and lest - the only thing that made the different from one another was that the other pair had laces and the other pair hadn't. i spent nearly an hour at the store, and still was not able to decide which pair to buy.
HOW MUCH TOUGHER CAN YOU MAKE YOUR OWN LIFE??
it took me three days to decide which pair to keep, but finally i ended up with the lacey ones. and i've never felt as criminal as i did during those three days i owned two almost exactly identical pairs of shoes.
so what's the moral of the story? buy five pairs of shoes at the same time for all i care as long as there's something more to tell them apart from than just laces.

the apocalypse

potkaistaanpas uusi vuosi käytiin vallan iloisissa tunnelmissa! :---D satun kuulumaan siihen taikauskoiseen ihmisjoukkoon, joka on vakuuttunut maailmanlopun saapumisesta vuonna 2012, ja mikäpä sopisikaan aiheeseen paremmin, kuin maailmanlopun jälkeistä aikaa kuvastavat maalaukset á la puolalainen valokuvaaja ja taiteilija Zdzisław Beksiński. siitäkin tietysti voisi keskustella, onko maailmanlopun jälkeen yhtikäs mitään, mutta jospa välteltäisiin turhan vakavia aiheita ja keskityttäisiin tähän kylmiä kauhun väreitä nostattavaan ja silti niin kovin kauniiseen taiteeseen.










(images via Google)

long story short:
i'm one of those superstitious people who are convinced that the world will come to its end in 2012, so what better way to start the next to last new year than with some post-apocalyptic paintings from one of my favorite artists, the Polish painter, photographer and sculptor Zdzisław Beksiński.