→ theory of h a p p i n e s s

good fortune

2011-04-22T17:53:00.001+03:00

meikäläiselle helpoin tapa unohtaa jonkin vaatteen olemassaolo ei suinkaan tunnu olevan sen sijoittaminen kaapin perälle - tätä nykyä vaatekaappini sisältö nimittäin löytyy kokonaisuudessaan lattialta vähintään kerran viikossa. paljon tehokkaampaa on pukea kyseinen riepu sovitusnuken päälle. kertoo varmaan jotain myös tämänhetkisestä motivaation tasosta, että vilkaisin nukkeani ensimmäistä kertaa suunnilleen puoleen vuoteen siinä vaiheessa, kun lumet alkoivat sulaa. ehkä tässä talvihorroksen jälkeen voisi taas jotain pientä ommellakin?

tämä tuunaamani, UFFista aikoinaan löytynyt vaarineuletakki oli syksyllä "jäänyt" nuken päälle. :D ja eikun päälle ja menoks!

huivi/scarf: AllSaints
ruskea neuletakki/brown knit: 2nd hand DIY
musta neule/black knit: H&M
vyö/belt: River Island
neulemekko/knit dress: H&M
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: o・i・s
laukku/bag: Topshop

long story short:
it seems that the best way for me to forget what clothing i own is not to hide it in the closet - clothing my dress form has proven to be much more efficient. whatever i choose for it to wear will stay on for a good half a year, if not more, and will be found whenever i get the sudden urge to sew something that needs the dress form for fitting. "finding" this long forgotten grandpa knit cardigan i'd been working on some time last autumn was definitely a pleasant surprise. it's the perfect season to layer several knits instead of wearing a coat right now, and you should already know that if layering is an option, i won't have to think twice to vote for it. :D

leathr

2011-04-06T16:19:00.001+03:00

tässä sitä taas kiitos seisoo - iPhonen suojaksi väkertämäni pussukka meni ja katosi jokunen aika sitten.
...niin, siis itse kadotti itsensä. minähän en asiasta vastuuta ota.

viimeinen kuukausi on työllistänyt minua paitsi työn merkeissä, myös ennakkotehtävien takia. reilun vuoden työnteon jälkeen olen nähtävästi jo ehtinyt unohtaa, millainen päänvaiva koulunkäynti on, ja nyt janoan muistutusta. :D ennakkotehtävien teosta ylijääneet materiaalit pääsivät hyvään käyttöön eilen, kun suhasin itselleni kasaan uuden puhelinsuojan. jospa tämä kiintyisi omistajaansa enemmän, kuin edeltäjänsä... kurja petturi... rintamakarkuri!!

luvassa kuvia myös ennakkotehtävistä, kunhan saan ne ensin tehtyä. eihän tässä onneksi mikään iso kiire ole, neljä kokonaista päivää aikaa panikoida! hyvin ehdin vielä käydä läpi parit paniikkikohtaukset ja sydämen vajaatoiminnat.

translation:
remember the pouch i made for my iPhone a while ago? well, it went and lost itself. i'm pleading not guilty to all charges of losing it myself - that pouch obviously had something against me punching holes in it with a needle and trying to make it look more presentable. so, yesterday night i decided to make a new one from scratch, and cross my fingers it would like its owner more than what the predecessor did. as i started, i had an image of something rough yet pretty in my head, and up above you can see a few pictures of the outcome. i'm happy, my phone is happy, and i sure as hell hope i won't have to make a third one any time soon!

tuesday voodoo

2011-03-01T23:53:00.001+02:00

(click for a larger image)
huivi/scarf: AllSaints
neule/knit top: AllSaints
vyö/belt: River Island
hame/skirt: Helmut Lang
sukkikset/tights: H&M
korkkarit/booties: o・i・s

yksi ja sama minulle kaikenmaailman keinoälyt, nanoteknologiat ja hiukkaskiihdyttimet, mutta että joku keksiikin jotain NÄIN hienoa!! nimittäin kynsilakan, joka halkeilee itsestään. intomittari tuhatta ja sataa piipittäen seurasin ensikokeilulla silmä kovana lakan kuivumista ja asteittaista halkeilua, mikä näin jälkeenpäin ajatellen on aika säälittävää. kaikesta sitä repiikään huvia.......

kyseessä on siis Isadoran Graffiti Nail Top -kynsilakka, jota levitetään kerros tavallisen lakan päälle, ja joka kuivuttuaan luo halkeilleen lopputuloksen. itse matelijoiden ystävänä kallistun kyllä graffitin sijaan enemmän dinosauruksennahkaan ja muuhun jännään. *ш*

long story short:
i love my new, self-splitting nail polish to teeny, tiny bits. who cares about artificial intelligence, nanotechnology and particle accelerators - this is why science exists.

DIY shoe styling

2011-02-16T23:00:00.003+02:00

omistan ihanat mokkanahkaiset BCBG:n korkkarit, joissa on tasan yksi vika: ne eivät pysy jalassa. koko on oikea (38) mutta silti vähintään numeron verran väärä. netistä erityisesti kenkiä tilatessa ilmassa on aina ripaus lottoamisen tuntua - toive siitä, että huonoista alkuasetelmista huolimatta lopputulos olisi positiivinen. kengänkoot tuntuvat vaihtelevan merkeittäin, joskus jopa malleittain, ja kun ei pääse etukäteen sovittamaan, täytyy vain pistää sormet ja varpaat ristiin ja urheasti klikkailla tilaus loppuun. nettishoppailu on kenkäfriikin venäläistä rulettia.

edellä mainitsemani mokkakorkkarit ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa siitä asti, kun ne sain. mitä pirua sitä tekee kengillä, joita ei voi käyttää? niin toivoton tapaus en vielä sentään ole, että ostaisin popoja pelkästään kirjahyllyn reunusta koristamaan.

intiaanikesän kaipuu on vallannut minut kaiken tämän lumen keskellä, ja käytin osan vapaapäivästäni kenkäongelmanratkontaan. veikkaan, että saan kuitenkin odottaa hyvän tovin ennen, kuin pääsen kokeilemaan esmeraldapocahontas-fuusio DIY-näperryksiäni ulkoilmassa.

ulkopuoli..

ja sisäpuoli.

tähän projektiin käytin:
→ vanhat ja rikkinäiset sukkahousut (yksi lahje kumpaakin kenkää varten)
→ parin Gina Tricot'n sulkakorviksia
→ 2kpl IBEROn puurannekoruja

(lienee sanomattakin selvää, että toteutukseen voi käyttää muutakin kuin yllämainittuja tarvikkeita. :D mun tekisi mieli tehdä toiset, joihin yhdistäisin ohuet vaaleat sukkikset, pitsiä ja ketjua.)

step.I
kiedo sukkikset haluamallasi tavalla kengän ympärille. solmutkin käyvät koristeista.

step.II
sujauta puukorut sukkisten päälle.

step.III
asettele sulkakoristeet puukorujen alapuolelle.

step.IV
kiinnitä puukorut ja sulkakoristeet toisiinsa parilla huomaamattomalla pistolla. jos koristeet tuntuvat tippuvan käytössä, ne voi myös lopuksi ommella sukkiksiin kiinni. pidä kuitenkin huoli, että ompeleet edellyttävät, että saat härpäkkeesi ehjinä pois jaloista, ja että saat ne paikoilleen myös seuraavalla kerralla, kun niitä tahdot käyttää.

long story equally as long (and most probably something compeletely different from what i wrote in Finnish above but still within the context so that makes it ok):
my suede BCBG heels have given me grey hairs ever since i got them. imagine having the most perfect pair of high heels that you just cannot wear because they tend to fall off every time you try. horror.
as i bought them online, i had no way of knowing if the size would fit me or not, and, as it turned out, i should've known to order at least one size smaller than what i normally wear. for a shoe-a-holic, buying shoes online is like playing the russian roulette.

today i finally decided to do something about this dilemma. here you can see my take on something that i call the DIY fusion between gypsy and the american natives, designed only one goal in mind: so that i can wear my heels this spring and summer. now all i need is for the 2 meters of snow everywhere to melt. oh, and for the temperature to climb from -24°C to +20°C. no biggie.

etcetera

2011-02-05T19:35:00.001+02:00

entangled

2011-01-26T02:56:00.004+02:00

rakastan yöaikaa, sitä hetkeä, kun harhaanjohtavasti tuntee olevansa ainoa ihminen maailmassa, taustalla nakuttaa vain seinäkello (omassa tapauksessani kolme kelloa, joiden eritahtinen tikitys kieltämättä silloin tällöin koettelee vastavuoroisesti hermojani ja mielenterveyttäni) ja on aikaa vain olla ja antaa aivojen surista ja suunnitella. saan enemmän aikaan yöllä, kuin ikinä päivällä. ja yö on kyllä kertakaikkisesti paras aika myös päivittää blogia. :D

musta huivi/black scarf: Lindex
karvakaulus/faux-fur collar: H&M
pitkä neule/long knit: AllSaints
neulemekko/knit dress: Topshop
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: o・i・s

käänsin ja väänsin kaulaan kokeeksi kaksi huivia yhdeksi sekasotkuksi ja huomasin pitäväni lopputuloksesta. :D käytän tuota mustaa luikerohuivia niin harvoin, että keksimäni uusi käyttötapa sai minut varsin iloiselle mielelle ~~kunnes vetinen lumimyrsky tuli ja pilasi päivän.~~

meitsin uudet talvikengät :----D näillä olen koikkelehtinut ympäri lumista Helsinkiä koko alkuvuoden, ja pito on paikoitellen jopa parempi kuin tasapohjaisilla kengillä. koron kun iskee hankeen niin siihenhän sitä itsensä mukavasti telakoi! (jätetäänpä mainitsematta että ainoa kerta, kun näillä olen lentänyt kaaressa tapahtui sisätiloissa työpaikkani portaikossa. ulkona pysyn pystyssä mutta sisällä en, miten tässä näin kävi...)

pakko vielä tähän loppuun kertoa tarina Juuliasta ja kahdesta parista kenkiä.
yllänäkyviä bootseja ostaessani sorruin nimittäin sellaiseen, mitä en ennen ole itselleni suvainnut. ostin kahdet kengät yhdellä kertaa, ja keskenään vielä melkein prikulleen samanlaiset. vietin puuroisen pääni kanssa kaupassa lähes tunnin sovitellen kahta paria vuoronperään, enkä siltikään saanut päätettyä kummat ostan. samaa merkkiä, sama väri, sama materiaali, sama korko ja lesti, ainoa ero näillä kahdella kenkäparilla oli se, että toisessa parissa oli nauhat, ja toisessa ei.
KUINKA VAIKEAKSI SITÄ VOI OMAN ELÄMÄNSÄ TEHDÄ??
kolme päivää makustelin asiaa vielä kotonakin, sovittelin molempia malleja eri vaatteiden kanssa, peilailin, pähkäilin ja puhisin, kunnes vihdoin päädyin nauhallisiin, ja nilkkurimallin palautin juoksujalkaa takaisin kauppaan. eläissäni ei ole omatuntoni kolkuttanut samalla tavalla, kuin noina kolmena päivänä, jolloin omistin hetkellisesti kahdet lähes prikulleen samanlaiset kengät. tunsin syyllistyneeni johonkin karmivaan rikokseen. :D
tarinan opetus? osta vaikka viidet kengät samalla kertaa kunhan niissä on muutakin eroa kuin nauhat!!
/tarinatäti Juulia kuittaa.

long story equally as long (and most probably something compeletely different from what i wrote in Finnish above but still within the context so that makes it ok):
there are people who love to wake up early in the morning, go for a jog, eat a huge breakfast while leisurely going through the daily paper, then leave early for work, do the chores, get off work, make delicious dinner, do something productive like learn how to play chess, and go to bed before 10PM. quite needless to say, i'm not talking about myself. :D i sleep 'til 2PM if given the chance, still feel groggy at 6PM, hate cooking alone, am addicted to every animal rescue/dog training/nature document series that gets broadcasted on Finnish television, prefer going to the gym only after i get off work at 8:30PM, and hardly ever go to sleep before 2AM, especially if i'm in the middle of reading a good book or there's a design i need to work on. i love being awake during the night time, and that's my most productive time as well. so no wonder i once again find myself writing here in the middle of the night.

in the photos above you can see what i wore today. i sometimes like to wear two scarves at the same time, since combining pieces gives each an updated, fresh look - and most importantly, the whole thing is achieved with minimum effort. :D
while picking my new winter booties (also above) i experienced something completely new. i bought two pairs of shoes at the same time. but not just any two pairs of shoes. same label, same color, same material, same heel and lest - the only thing that made the different from one another was that the other pair had laces and the other pair hadn't. i spent nearly an hour at the store, and still was not able to decide which pair to buy.
HOW MUCH TOUGHER CAN YOU MAKE YOUR OWN LIFE??
it took me three days to decide which pair to keep, but finally i ended up with the lacey ones. and i've never felt as criminal as i did during those three days i owned two almost exactly identical pairs of shoes.
so what's the moral of the story? buy five pairs of shoes at the same time for all i care as long as there's something more to tell them apart from than just laces.

the apocalypse

2011-01-03T21:07:00.003+02:00

potkaistaanpas uusi vuosi käytiin vallan iloisissa tunnelmissa! :---D satun kuulumaan siihen taikauskoiseen ihmisjoukkoon, joka on vakuuttunut maailmanlopun saapumisesta vuonna 2012, ja mikäpä sopisikaan aiheeseen paremmin, kuin maailmanlopun jälkeistä aikaa kuvastavat maalaukset á la puolalainen valokuvaaja ja taiteilija Zdzisław Beksiński. siitäkin tietysti voisi keskustella, onko maailmanlopun jälkeen yhtikäs mitään, mutta jospa välteltäisiin turhan vakavia aiheita ja keskityttäisiin tähän kylmiä kauhun väreitä nostattavaan ja silti niin kovin kauniiseen taiteeseen.

(images via Google)

long story short:
i'm one of those superstitious people who are convinced that the world will come to its end in 2012, so what better way to start the next to last new year than with some post-apocalyptic paintings from one of my favorite artists, the Polish painter, photographer and sculptor Zdzisław Beksiński.

watch me

2010-12-03T02:06:00.000+02:00

nyt on kuulkaas sellainen tilanne, että olen valmis ottamaan vastaan nimellisiä ja nimettömiä lahjoituksia hyvään mutta valitettavan itsekkääseen tarkoitukseen. :D okei, huonot vitsit sikseen - totta puhuen olen tainnut löytää sen oikean. nimittäin elämäni kellon. melkeinpä automaattisesti kaikki, mihin liitän etuliitteitä kuten 'unelmieni' tai 'elämäni', on budjettiini täysin sopimaton ja sen hankkiminen vaatisi luultavimmin erinäisiä rikollisia toimenpiteitä, ja näin on tapaus tälläkin kertaa. tai sitten nielen kitkerät kyyneleeni, ja opettelen vihdoin säästämisen salat.

tänä tietotekniikan aikana rannekelloja tuntuu näkevän käytössä yhä harvemmin. myönnettäköön, että vintagen paluu on toki innostanut joitain yksilöitä kaivelemaan äidin tai isoäidin koru- ja kellokokoelmia uudella innolla ja ottamaan rannekellon monen vuoden tauon jälkeen uudestaan käyttöön. rannekellojen todellinen kulta-aika on kuitenkin tainnut jo olla ja mennä. kännykän kulkiessa kätevästi mukana paikkaan kuin paikkaan minäkään en ole muunlaista kuin näytön digitaalista kelloa erityisemmin kaipaillut, ja ranteisiin pistän mielummin killumaan erinäisiä rannerenkaita ja -koruja, kuin tikittävän möhkäleen, josta vielä säännöllisesti pitäisi käydä vaihtamassa paristot jotta siitä mitään iloa olisi. haloo, paristot. so last decade!

yllä mahdollisesti hieman sarkastisin sanavalinnoin mielipiteeni rannekelloista. :D tai tarkemmin sanottuna mielipiteeni rannekelloista, ennen kuin löysin unearthenin Crystal Pyramid -rannekellot.

(images via bonadrag, shop unearthen)

unearthen- brändin takapiruna toimii newyorkilainen korusuunnittelija Gia Bahm. jokainen kelloista on designiltaan ainutlaatuinen. kellotauluissa on valittavissa kaksi kokoa, samoin rannekkeen paksuudessa. mateliaarivaihtoehtona on joko hopea tai kulta, joissain malleissa on käytetty kumpaakin. kellon koko muotokieli puhuttelee minua jollain täysin toisen ulottuvuuden tasolla, on vaan niin käsittämättömän hienoa, että näitä suunniteltaessa on sivuutettu se, miltä rannekellojen ja etenkin kellotaulujen on totuttu näyttävän. so long round and boring, hello raw and edgy!

long story short:
i have finally met the watch of my dreams. unearthen's Crystal Pyramid -watches are pretty far from regular and what's more - each one of them is custom made unique. this has made its way to the very top of my wish list for Christmas, although i think i might have to wait for a few holiday seasons to get one. or then i could just do myself a favor and start putting money aside...

the trick is to keep breathing

2010-11-28T22:32:00.001+02:00

pipo/knit cap: Helsinki 10 vintage
huivi/scarf: AllSaints
turkiskaulus/faux fur collar: H&M
neule/knit sweater: Dorothy Perkins
pitkä neule/long knit: AllSaints
neulemekko/knit dress: H&M
farkut/jeans: River Island
korkkarit/booties: Monki

Tässä vielä pari suosikkiostostani Lontoon reissulta!

to eat or not to eat? Fortnum & Mason- tavaratalon suklaaosastolta löytyi Halloween-aiheisia suklaita aina luurangoista ja yksittäisistä pääkalloista noidankattiloihin ja sammakoihin. teki mieli hamstrata koko osasto ostoskoriini, mutta kaiken kuljettaminen Suomeen olisi saattanut osoittautua haasteeksi.

seisoin Topshopissa valehtelematta puoli tuntia näiden pikkulaukkujen edessä ja yritin päättää minkä valitsen, koska jokaisessa printti ja sävy oli hieman erilainen. sama myyjä tuli kolmeen kertaan kysymään minulta, tarvitsenko apua, taisin näyttää vähän kajahtaneelta kun syynäsin laukkuja läpi sentti sentiltä. :D

tekoturkiskukkaro, myös Topshopista.

Shu Uemuran aidoista höyhenistä tehdyt ripset löysin Space.NK.:sta. en varmaan ikinä uskalla käyttää näitä missään, etteivät kulu tai mene pilalle. hyvä ostos, hyvä minä!

Vivienne Westwoodin Boudoir Jouy Edition -hajuvesi. siinä missä alkuperäisen Boudoirin tuoksu on mielestäni aavistuksen tätimäinen, Jouy on nuorekkaampi ja makeampi. olin alunperin suunnitellut ostavani VW:n tänä vuonna lanseeraaman Naughty Alice -tuoksun, mutta näitä kahta vuoronperään tuoksuteltuani tulin toisiin aatoksiin. olen tainnut tykästyä Jouyun jopa enemmän, kuin kestosuosikkiini, Anna Suin Flight of Fancyyn.

iso pullo Absolut Vodkaa, jonka mukana tuli niiteillä koristeltu nahkainen huppu pullolle. (itse asiassa tuo huppu oli ainoa syy, miksi ostin koko pullon. :---D)

villi veikkaus, että taitaapi tulla molemmille (sekä suojukselle, että sisällölle) käyttöä vuodenvaihteen pirskeissä!

long story short:
it's getting way too cold here and layering clothes is the only option to survive for someone like me who does not own a proper winter coat. i'm such a failure of a Finn. :D here you can see my multi-layered outfit for today as well as some of my favorite things i bought while i was staying in London. can't help but miss the place, even though my bank accout balance might have a tad bit different opinion about the matter.

say it in INK

2010-11-21T19:12:00.005+02:00

törmäsin ensimmäistä kertaa Dan Hillierin töihin kierrellessäni Brick Lanen Sunday UpMarketia Juuson kanssa. sydän lauloi hoosiannaa samalla, kun silmät yrittivät ahmia jokaisen pienen yksityiskohdan miekkosen töissä, ja aivot kävivät ylikierroksilla kaikesta siitä, mitä silmilläni ahmin. seisoin ensimmäiset viisi minuuttia aikalailla salaman lyöneenä Hillierin kojun edessä, enkä tiennyt, miten päin olla. :D seuraavaksi kävi mielessä ostaa puolet kojusta tyhjäksi, mutta sain sisäisen fanaatikkoni taltutettua ja nappasin lopulta mukaani vain ylläolevan flyerin. kaduttaako? hell yes.

loppureissu hujahti ohi sellaisella kiireellä, etten joka sunnuntai järjestettäviin myyjäisiin enää toista kertaa ehtinyt, mutta koto-Suomeen päästyäni alkoi maaniset mittasuhteet saavuttanut seikkailu internetin syövereissä, yömyöhäinen keyboardin näpyttely ja taustatietojen hankkiminen silmät päässä pyörien.
tulokset haluan jakaa kanssanne, jotta voisimme kaikki yhdessä olla pakkomielteisiä. :---D

klikkaa isoksi!

(images via Google, danhillier.com)
Max Ernstin tyylistä inspiroituneen Hillierin töissä yhdistyy kiehtovalla tavalla surrealistisuus, kauhu, steampunk ja viktoriaaninen aikakausi. Osan elämästään Hillier kulutti kierrellen ulkomaita, mutta tätä nykyä hän asuu Lontoossa ja elättää itsensä päätoimisena taiteilijana muun muassa myymällä printtejään Brick Lanella aiemmin mainitsemassani Sunday UpMarketissa. hän on myös kuvittanut brittiduo Losersin "The Beautiful Losers" -albumin kansilehtisen sekä musiikkivideo "Flush"in, jonka animaatio on minusta äärettömän viihdyttävää katseltavaa. couple fight tentacle style!

translation:
Dan Hillier is a British artist i came familiar with during my stay in London. i love the mix of surreal and Victorian in his artwork - if you get the chance, go and see him in Brick Lane at the Sunday UpMarket! i refuse to return home without buying some of his prints the next time i'm there.

shaking through my skull, through my spine and down through my ribs

2010-10-29T03:27:00.002+03:00

perin hämmentävää taas olla kotona. kuten jo jossain edellisessä päivityksessäni olin etukäteen varoitellut, pakkasin parisen viikkoa taaksepäin kimpsuni ja kampsuni ja pyyhälsin Lontooseen kahden viikon hermolomalle. hermolomahan se ei ollut missään muodossa, taidan pikemminkin tarvita hermoloman toipuakseni Lontoon reissustani, mutta eipä ole pitkään aikaan ollut yhtä hauskaa missään. lisäksi haluamatta ketään sen pahemmin loukata minun on tunnustettava, että Pariisi ei herättänyt minussa juuri muita kuin negatiivisia tunteita. Pariisin matkan ehdoton kohokohta oli Disneyland, jonka kohdalla meillä kävi supermäihä, kun saatiin päiväliput ilmaiseksi. :D olen vankasti sitä mieltä, että jokaisen aikuisen tulisi vähintään kerran elämässään käydä Disneylandissa. kummasti sitä taantuu viisivuotiaan tasolle viilettäessään pitkin Liisa Ihmemaassa-labyrinttia ja juostessaan Disney-teemaisesta laitteesta toiseen.

sittenpä tämän päivän asuun. Lontoossa tuli jonkun verran käytyä ostoksilla, varsinkin kun majapaikka sattui olemaan kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Oxford Streetiltä...

huivi/scarf: AllSaints
neulemekko/knit dress: AllSaints
printtitoppi/print top: Topshop
housut/trousers: MANGO
korkkarit/booties: YesStyle
lisäykset korukokoelmaan/new jewelry: River Island/Topshop/Dorothy Perkins

olisin voinut viedä mennessäni suurimman osan River Islandin miestenosaston koruvalikoimasta.

lontoolainen kaverini nauroi minulle, kun kerroin että yllä näkyvä goottihenkinen kivisormukseni on Dorothy Perkinsiltä. minulla taitaa olla piileviä lahjoja löytää rahanarvoista tavaraa ei niin rahanarvoisista paikoista. peurasormus on Topshopista.

lähikuvaa hihattomasta. eläinkuosit = ♥__♥

loppuun biisi, josta en varmaan koskaan saa tarpeekseni.

translation:
i'm back from my trip to London and Paris, and desperately in need of another holiday just to recover from all the things that happened during these past few weeks. London stole my heart completely, and i can't remember the last time i've had this much fun anywhere. sometimes you just need to forget everything else for awhile and concentrate on happiness.

f a u x

2010-10-05T00:24:00.004+03:00

turkiskaulus/faux fur collar: H&M
neule/cardigan: PAUL & JOE
vyö/belt: random shop at Nagoya PARCO
neulemekko/knit dress: AllSaints
pitkä toppi/long sleeveless top: H&M
legginsit/leggings: MANGO
korkkarit/booties: YesStyle
korut/jewelry: Justin Davis/Vivienne Westwood/Zoë & Morgan/H&M/Accessorize

syysviiman jäädyttäessä veret ja tuntuessa aina selkäytimessä asti herää alkukantainen halu kietoutua johonkin pehmeään ja lämpöiseen. tällaisina päivinä teen tietoisen valinnan jättää takki kotiin, ja kiskon päälleni villasekoitemekon, kashmirneuleen, ja kiedon kaulaan tekoturkiskauluksen. minulla on karvakauluksen käyttäjänä oikeastaan vain yksi ainoa valitus:
pthyi. onko sen pirun turkiksen pakko olla suussa jatkuvasti?!?

translation:
on autumn days like these i make the conscious choice to leave my jacket home, and instead wear warm materials like cashmere and fur. now, as a faux fur fan, i find i have only one issue with my collar: does the fur always have to get in my mouth?!?

hot chili for a chilly day

2010-09-20T20:22:00.008+03:00

taitaa olla taas näperrysnurkkauksen aika! vanha puhelimeni heitti kesällä veivinsä pudottuaan reilun kolmen metrin korkeudesta maahan, ja eihän siinä muu auttanut, kuin ostaa uusi tilalle. alunperin vitsinä heittämäni "ostan iPhonen, koska siihen saa valomiekan" saikin ajan kuluessa kummasti ilmaa siipiensä alle, ja niin minä mainonnan uhrina päädyin valkoisen iPhone 3GS:n omistajaksi. siedettävän näköisiä suojakuoria puhelimelleni en onnistunut löytämään ainuitakaan, joten nurkkaan ajettuna päädyin siihen tulokseen, että on pakko väkertää jotain itse. löysin H&Mstä iPhonelle oikein näpsäkän kokoisen pussukan, jota sitten lähdin työstämään mieleiseksi.

pussukkaiseni maksoi huimat 2,95€. :D

ja tällainen on lopputulos. aiemmassa postauksessa mainitsemani, Accessorizesta ostetut perhoskorvikset pääsivät vetoketjun väliaikaiskoristeiksi, mutta todellisuudessa tahtoisin tuohon sellaisen pienen pörröisen harmaanruskean turkishännän... jos joku tietää, mistä saisin ostettua sellaisen halvalla, vinkkiä kiitos!

lähikuvaa pinnasta. leikkasin n. 50 senttimetrin pituisia ja kahden senttimetrin levyisiä kangassuikaleita yhteensä yhdeksän kappaletta, ja letitin kolme kerrallaan yhteen, kunnes minulla oli kolme lettiä. sen jälkeen kiersin ja ryttäsin ne pussukan etupuolta peittämään, ja käsinompelin kiinni pienillä tikeillä.
prosessi oli hyvin simppeli, mutta yllättävän aikaavievä ja vaati hermoja, varsinkin kun päädyin tähän letitystekniikkaan ihan vaan kangaspaloilla pelleilemällä eikä lopputuloksesta ollut hajuakaan, mutta musta kaikkein hauskinta näissä DIY-projekteissa on juuri se, ettei täysin tiedä, tuleeko homma toimimaan samoin kuin sen on päässään ajatellut.

sitten tämän päivän asuun.

huivi/scarf: AllSaints
neule/cardigan: PAUL & JOE
neulemekko/knit dress: AllSaints
legginsit/leggings: MANGO
korkkarit/booties: YesStyle

olin nuorempana Xena-fani henkeen ja vereen, ja olisin varmaan vollottanut onnesta jos kaupoista silloin olisi löytynyt tällaisia legginsejä.

liivimekossani on jättinepparikiinnitys selkäpuolella. nepparit jatkuvat ihan ylös asti vaikkei sitä tässä näykään koska en selvästikään osaa kuvata.

törmäsin näihin Pocahontas-korkobootseihin sattumalta YesStylessa, ja huomatessani viimeisen jäljellä olevan parin olevan minun kokoani, päätin kohtalon saattaneen meidät yhteen ja ostin ne. tähän mennessä bootsini ovat olleet ainakin pikkutyttöjen suosiossa, olen pariin otteeseen saanut kadulla kehuja Maijalta 7vee ja Tuulikki-Prinsessalta 5vee. :D

lopuksi vielä kiitokset lukijalleni Elinalle, jolta sain tämän palkinnoksi! kera 7 faktaa, joiden keksimiseen minulta kului rehellisesti ainakin tunti, ja silti ne on tätä tasoa. sori. 8( minun kuuluisi vuorostani palkita 7 kanssabloggaajaani tällä samaisella tehtävällä, mutta jätän kaikki palkinnoitta ~~koska en toivo samanlaista aivotoiminnallista kärsimystä kellekään muulle :D~~

7 F A C T S

jotkut syövät hampurilaisen kerros kerrokselta tai parilla jättisuurella haukulla. meikä syö hampurilaisen nurinpäin ja reunaa vastapäivään nakertaen. /// i always eat my hamburgers upside down, taking small nibs and following the edge of the hamburger in the counter clockwise direction.

ruokaan liittyen; ensimmäinen sanani oli 'ketsuppi'. /// my first word was 'ketchup'.

uskon horoskooppimerkkeihin ja niiden keskinäisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. olen luonteeltani hyvin tyypillinen vaaka. /// i believe in horoscopes and sign compatibility. i'm a very typical Libra.

minulla on harvinaisen huono viinapää. :---D /// i have extremely low tolerance for alcohol.

en ole koskaan murtanut luita tai joutunut sairaalaan. /// i've never broken any bones or been taken to a hospital.

olen perfektionisti, enkä osaa mennä siitä, missä aita on matalin. /// i'm a perfectionist and can't stand doing things half-heartedly.

ajattelen englanniksi ja tästä johtuen unohtelen puhuessani suomenkielisiä sanoja. korvaan unohtuneita sanoja usein niiden englanninkielisillä vastineilla, mikä tekee puheestani omaan korvaanikin järkyttävän kuuloisen ja siksi olen monesti mielummin hiljaa kuin äänessä. /// although my English is not 100% fluent, i tend to think in English and therefore often forget Finnish words when i'm speaking. then i try to fix things up by replacing the missing Finnish word with it's English equivalent, and end up sounding like an idiot.

translation:
as i failed horribly in finding a nice iPhone case for my new phone, i decided to make something myself - or at least DIY something. luck was definitely on my side when i found a pouch just the perfect size from H&M for only 2,95€, and so, after some cursing, cutting slices of fabric, braiding the slices and accidentally sticking the needle into my finger for more than ten times while sewing, i finally have a finished pouch in my use. i don't really know who is happier here - me, or my phone now that it doesn't have to travel in my bag wrapped in a hand towel anymore. %D
the outfit above is what i wore today, although i think i underestimated our chilly weather as it's already getting too cold to not wear a jacket... i refuse to believe it's October soon!!

Qu'ils mangent de la brioche

2010-09-04T23:37:00.002+03:00

tässä ajan ratoksi kasa asioita, joista olen lähiaikoina erityisesti nauttinut.

minun on kiellettävä itseltäni käynti LUSHin liikkeisiin - tai sitten hankittava jollain tapaa porttikielto. siinä vaiheessa, kun huomaa ajattelevansa, ettei selviä hengissä ilman muun muassa varta vasten jaloille tarkoitettua kaakaovoi-piparminttu-rasvaa, tietää, että obsessio on mennyt hiukan liian pitkälle.

Marilyn -hiusnaamio. kirkastaa vaaleata hiusta, hoitaa vaurioita ja poistaa keltaisuutta.

Mask of Magnaminty -kasvonaamio aka Shrek-naamio. ihana piparmintun tuoksu ja tuntu, tämä oli menneen kesän kuumuudessa todellinen hengenpelastaja. superviilentävä, ja jättää ihon täydellisen pehmeäksi. paras kasvonaamio ikinä. *3*

sokerina pohjalla (hehe) Bubblegum Lip Scrub -kuorintasokeri huulille. tulin pari vuotta sitten siihen tulokseen, että huulissani on jotain vikaa, koska mikään huulikiilto, -puna tai -voide ei kestä huulissani kahta minuuttia kauempaa. tämän jälkeen aine joko 1) leviää törkeän näköiseksi ja huulet rohtuvat samantien, tai sitten 2) huomaan ajatuksissani nuolleeni kaiken huulikiillon/punan/whatevs pois.. ja huulet rohtuvat samantien. kuorintasokeri saa veren kiertämään ja tuo terveen punan huuliin ilman huulipunia, ja - this is the best part - SEN SAA SYÖDÄ. anteeksi nyt vaan, mutta tästä ei kyllä tuote parane. :D

Erottajalle hiljattain muuttaneen THE GREEN DRESSin ruokapuolen valikoimista löytyvä Tropical Smoothie. hävyttömän hyvää ja niin tuhti, että vatsa laulaa hoosiannaa vielä monta tuntia viimeisen ryystön jälkeen.

Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -kirjasarja. jep, myönnetään. rakastan True Bloodia, ja rakastan Sookie-kirjoja, vaikka tv-sarjan ja kirjojen juonenkulku eroaakin toisistaan kuin yö ja päivä. itse olen ainakin tähän asti enemmän kirjojen kannalla, koska Ericillä on niissä suurempi rooli kuin tv-sarjassa~~, ja Eric on salaa elämäni mies.~~ jos kaipaat aivotnarikkaan-tyylistä lukunautintoa, tässä sitä nyt sitten olisi - hitusen tasokkaammin kirjoitettuna kuin Twilight. :D
Richard Sikenin runokokoelma Crush. mahdollisesti paras koskaan lukemani kirja, ja tämän sanoo ihminen, joka vihaa runoja. Crushia lukiessa tuntee lukijana jäävänsä rannalle, kun kirjailija huitelee pitkin taivaanrantaa. rakastan Crushia suunnattomasti, olen lukenut sen varmaan lähemmäs sata kertaa. runomitat hiiteen, Crush on tajunnan virtaa.
Banana Yoshimoton teokset ovat täynnä tummaa huumoria ja ahdistusta, mutta kertaakaan en itse ole lukijana ahdistunut. Yoshimoto onnistuu kertomaan pahimmistakin takaiskuista sellaisella kepeydellä, että kirjan sulkiessani päällimmäiseksi mieleeni jää se, kuinka paljon olen nauttinut tarinasta. (esimerkkinä Juulia lukee kirjasta, että päähenkilön vanhemmat ovat kuolleet, isoäiti on kuollut, ja läheisin äitihahmo kuolee. Juulia: "olipa kiva kirja :-).")
Haruki Murakamin teokset. vaikeaselkoisia, moniulotteisia ja hemmetin addiktoivia. näitä lukiessaan tuntee hetken nousevansa ylemmälle älykkyyden tasolle, kunnes sitten lukuhetken loppuessa romahtaa todellisuuteen siitä, että on yhä auttamaton typerys Murakamiin verrattuna.

adultchild. saan varmaankin parilta kaveriltani nyrkistä kun sanon tämän seuraavan lauseen, mutta sanonpa silti. :D korealaisen adultchildin musiikki vetoaa muhun niin paljon enemmän kuin yksikään kpopidolirenkutus.

sekä
adultchild - Fool

translation:
this is me being a bore and posting about things i've been enjoying lately. %D

all cats are grey in the dark

2010-08-31T14:32:00.003+03:00

ensimmäistä kertaa todella moneen vuoteen tunnen helpotusta, kun kesä on ohi. hyvästi viidenkymmenen tunnin työviikot ja hiostava kuumuus, tervetuloa kokonaiset vapaapäivät ja kerrospukeutuminen! ja kun kerran vapaapäivistä oli puhe... lokakuussa minua odottaa reilun kahden viikon matka Lontooseen ja Pariisiin. alunperin tarkoituksenani oli vain mennä Lontooseen moikkaamaan kaveriani Juusoa, mutta saatiinkin sitten päähämme ostaa Eurostar-liput ja lähteä seikkailemaan pariksi päiväksi myös Brittien ulkopuolelle. toisin sanoen, meikä viettää syntymäpäivänsä Pariisissa. :D

tässä asua eiliseltä.

klikkaa isoksi!
huivi/scarf: AllSaints
neulemekko/knit dress: AllSaints
hame/skirt: itsetehty/selfmade
sukkikset/tights: Bebaroque
sukat/over-knee socks: Seppälä
korkkarit/heels: Asos
korut/jewelry: Justin Davis/Vivienne Westwood/Zoë & Morgan/H&M/Accessorize

Bebaroquen sukkikset sain My o Mysta. tässä vähän parempaa kuvaa tuosta printistä kun sukat peittävät ne ylemmässä kuvassa. rakastan printtisukkiksia ja näissä on jotenkin ihana goottivivahde, hämähäkkejä sun muuta.

kesän alussa Asokselta tilaamani korkkarit, joita en kuitenkaan kesän aikana päässyt käyttämään kertaakaan :----D

pöllösormuksen löysin sattumalta H&Mstä. huomatkaa myös inkkarinsininen kynsilakka. kyllä, sininen. yritän totuttautua käyttämään kirkkaampiakin värejä, ja tähän mennessä olen pystynyt tekemään myönnytyksiä tasan kahdessa asiassa: kynsissä ja koruissa.

nämä kaksi korukuvaa otin jo viime viikolla, tässä kynsissä inkkarinvihreää. olen tykästynyt tähän enemmän kuin tuohon siniseen, sinisestä tulee yhä hämärästi mieleen talomaali. :D rannerengas on Accessorizesta, ostin samaa perhos-sarjaa myös korvikset ja kaulakorun, mutta korvikset tulevat tuunauskäyttöön. kuvia luvassa kun saamattomuudeltani saan jotain aikaiseksi.

lähikuvaa Zoë & Morganin käärmerannekorusta. uroboros-teema tuntui jokseenkin osuvalta eheh.

hiustenkin kanssa kokeilin jotain uutta. kummasti alkaa kyllästyttämään joka päivä tupeeraata hiukset pyöreästi taakse ja alas, tällä kertaa tupeerasin vain juuresta pöyheäksi, kiharsin hiustensuoristajalla ja väkersin pienen letin eteen.

kerrataanpa lopuksi vähän korukokoelmaani: heppa - check. pupu - check. korppi - check. käärme - check. pöllö - check. perhonen - check. niin ja tietty hämiksiä sukkahousuissa.

mitäs sitä seuraavaksi keksisi? :D

translation:
it might be because of the 50+ hours per week work load, it might be because of the horribly hot weather we had this summer - whatever the reason is, i am absolutely thrilled that the summer is finally over, i have actual days off and most of all - i can use layers. welcome back, tights, scarves and knit dresses! mommy missed you so much.
another thing i have been looking forward to is my first actual vacation this year. i'll be going to London to visit my friend Juuso for a good two weeks in October, and then we'll be going to Paris together for four days. so, as it seems, i'm spending my 23rd birthday in the city of looooooooove with one of my closest friends - can't get any better than this. party 24/7.

back to black

2010-08-17T14:49:00.002+03:00

klikkaa isoksi!

johtuen ehkä nuorempana läpikäymästäni "jos se ei ole mustaa, sitä ei voi käyttää" -vaiheesta, tai vain yksinkertaisesti vaihtelunhalusta, huomaan nykyään mieluusti vältteleväni mustan käyttöä omassa pukeutumisessani. nahkatavarankin valitsen ennemmin ruskean sävyissä, kuin mustana, eikä mustat vaatteet päälle vetäistyä olo jostain syystä tunnu täysin luonnolliselta.
tästä huolimatta kokomusta asukokonaisuus on mielestäni yksi tyylikkäimmistä ja mieleenpainuvimmista valinnoista, mitä pukeutuja voi päälleen pistää, puhumattakaan siitä, että se on ehdottomasti myös riskitön vaihtoehto siinä mielessä, ettei tarvitse pähkäillä, miten saa useamman värin näyttämään hyvältä yhdessä. musta on aina chic.

(images via droptokyo // ridsnap // style-arena // FRUiTS mag)

kun viimetalvinen vaatevarastoni sisälsi arviolta viisi mustaa vaatekappaletta (kahdet haaroista risat housut, yksi yläasteaikainen t-paita, ja kaksi pitkähihaista), voitte ehkä kuvitella sen hetkellisen kauhunsekaisen paniikintunteen, jonka koin, kun minua ohjeistettiin pistämään mustaa päälle töihin. :D työharjoittelun selvisin parilla uudella vaatehankinnalla, ja kesän alussa saatiinkin sitten valita liikkeen puolelta itsellemme työvaatteet.

näissä kärvistelin vuoden alun. kenkiä en omista yhtäkään paria mustina, niin vaikeaa kuin se onkin uskoa. en oikein itsekään käsitä, kuinka se voi olla mahdollista.

DEAL DESIGNin pääkallorannekorulle tuli käyttöä.

päädyttiin työkaverini Emman kanssa kummatkin tähän Vivienne Westwoodin mustaan laskosmekkoon. vaikkei tuo alussa ollutkaan oma suosikkini, olen rakastunut siihen vähitellen, ja siitä onkin tullut yksi lempivaatteistani - tajuttoman mukava päällä ja helppo asustaa, vaikkakin tyyli, jolla sitä pidän, saa minut näyttämään lähinnä siltä, kuin olisin matkalla toogapartyihin. :---D

vyö on MANGOsta, taidan käyttää sitä nykyään melkein kaiken kanssa...

perhoskuvioinen rannerengas ja helmirannekoru löytyivät Accessorizesta (lempirihkamakauppani ikinä), Zoë & Morganin hopeinen käärmerannekoru on Mysta.

translation:
despite the fact that i almost never wear black on my free time nowadays, i still think it's one of the most (if not the most) effective, stylish and easy to combine colors to wear. i love seeing fully black clothed people on the streets, and nine times out of ten they manage to look stunning. black is always chic.
as my closet half a year ago only had about five pieces of black clothing in it, you can probably imagine my horror when i was asked to wear black at work. :D i somehow managed through my internship with just a few black additions to my closet, and in the beginning of this summer we got to choose something to wear from the store's clothing racks. me and my colleague Emma both chose the Vivienne Westwood's long drapered dress for ourselves that you can see me wearing in a picture above, although it wasn't my favorite in the beginning. bit by bit i fell in love with it - it's probably the most comfortable cloth i've ever owned, it's easy to accessorize, and i love the shape of it, although the way i wear it makes it look like i was heading to a toga party. :---D

o hay, it's summer now?

2010-07-12T03:48:00.003+03:00

on taas parina aamuna verenpaineet olleet kattolukemissa kun on pitänyt päättää, mitä pistää päälleen töihin lähtiessä. tuntuu, että joka vuosi kohtaan saman ongelman: missä hitossa ne kaikki siedettävät kesävaatteet oikein luuraa?
kun on kyse kerrospukeutumisesta ja vähän vilpoisemmista säistä, osaan kyllä valita sopivat vaatekappaleet käyttöön, mutta auta armias, kun lämpömittari ponnahtaa yli kahdenkymmenen asteen - yhtäkkiä neljän pitkähihaisen heittäminen päällekkäin ei enää olekaan niin hyvä juttu, ja kun otetaan vielä huomioon, että ihoa paljastavat asut eivät minua juurikaan miellytä, itsensä päivittäisestä pukemisesta kehittyy helposti melkein ylivoimainen prosessi. lopulta pitkän kiroilun ja hiusten repimisen jälkeen päädyn johonkin lopputulokseen ja heti ovesta ulos päästyäni ajattelen, että ei, ei tainnut olla kaikki muumit laaksossa tätäkään pukiessa, ja siinä sitten loppupäivä kärvistellään asussa, jossa tuntee itsensä idiootiksi.

phuuuuuuuuuuh.

nyt kun sain tuon ulos niin helpotti kummasti, ja voinkin jatkaa seuraavaan aiheeseen, eli tämän päivän asuun. :D tai mainittakoon vielä, että kävin K:n kanssa katsomassa Shrek nelosen tänään, ja pakko sanoa, että kyllä se huono huumori vieläkin iskee muhun ihan täysillä. Donkey ja Puss = AH.

kylläpä oonkin päässyt ruskettumaan tämän kesän aikana, kateeksi varmaan käy.
....>_>
<_<.....

pusero/blouse: MANGO
vyö/belt: Nagoya PARCO
shortsit/shorts: AllSaints
korkkarit/heels: BCBG
laukku/bag: YesStyle

toi paita on aiheuttanut mulle ihan liikaa päänvaivaa. kaadista ei tunnu löytyvän mitään alaosaa, mikä sopisi sen kanssa, ja kuvassa näkyvät shortsit ovat paras vaihtoehto tähän mennessä, mutta yhdistelmässä on silti mielestäni jotain vikaa. thoughts?

~~hump hump~~
aloin tässä miettiä, että milloin viimeksi olisin ollut laittamatta näitä kaulaan, enkä muista yhtäkään mainitunlaista päivää. on näköjään olleet ihan hyviä ostoksia. :D

uutta kynsilakkaa, vaikka se vähän kehnosti tässä näkyykin! mulla on kimallelakkojen kanssa ollut vähän ongelmana se, että niitä poistaessa saa tosissaan tapella, että kaikki hippuset saa irti kynnestä, mutta tämän kanssa sellaista ongelmaa ei ole! kyseessä on siis O・P・I:n uuden Designer Collectionin sävy DS Classic. Designer Collectionin lakat on kimallelakkoja jotka käyttäytyvät kuin normaalit, yksiväriset lakat. i llllove it.

musta oli myös mielettömän hyvä idea vähän zoomailla silmämeikkiä, kunnes näin tulokset ruudulla...

siis HERRAJUMALA mitkä silmärypyt! taitaa olla jo ikää sen verran että pitäis tosissaan huolestua. mähän rapistun. D--------------8

translation:
choosing what to wear for the day has been really hard for me lately with the temperature rising to uncomfortable numbers. it's suddenly like i have nothing to wear and it makes me ridiculously frustrated. :D today i had the best day outfit-wise in a long time, although i still think there's some room for improvement; those shorts are the best i've got to pair with the blouse but i still think there's something a bit off about the combination. what do you think?

love once, love twice

2010-06-30T02:00:00.004+03:00

kesäkuu on ollut omalta osaltani kohtalaisen jännittävä. siitä huolimatta, että olen ollut tämän kuun kesälomalla spasta, lomani on kulunut pääasiassa työn merkeissä - aloitin nimittäin kesäkuun alussa työt concept store My o Myssa. :D (muistin virkistykseksi olisi ehkä sopivaa mainita, että suoritin Myssa viimeisen työharjoitteluni ennen valmistumista.)
tällä viikolla jatkuu taas työt spassa, saa nähdä miten käy utopistisen unelmani siitä, että jollain ihmeen kaupalla jaksaisin käydä kaksissa töissä yhtä aikaa. work is my life, eikun.

ja nyt, ettei vaan menisi liian työkeskeiseksi tämä jauhaminen... kymmenkertaistetaan annostus. :----D

kesän alku ei ole ollut muutoksen aikaa vain minulle, vaan sitäkin enemmän My o Mylle, joka avasi tänä maanantaina toisen liikkeensä osoitteeseen Aleksanterinkatu 36 (entisen Caratian tiloihin, Wolfordin viereen). vastaisuudessa jako My ykkösen ja kakkosen välillä on kutakuinkin seuraava: lippulaivaliikkeestä Erottajalla löytyy kodin design, miesten vaatemerkit, sekä naisille hieman suurelle yleisölle tuntemattomampia ja design-filosofialtaan kokeilevampia merkkejä. Aleksin liikkeessä sen sijaan on tarjolla tunnetuimpia naistenvaatemerkkejä sekä pieniä maistiaisia kodin designista.

kävin katsastamassa näyteikkunat silloin, kun liike oli vielä remontin alla.

solun jakautuminen ja "Love once, love twice".

maanantaina suunnattiin työkaverini Emman kanssa Aleksin liikkeeseen henkilökuntaskumpalle liikkeen suljettua ovensa ensimmäisen päivän jälkeen. sain samalla napsittua parit kuvat uudesta ilmeestä.

tämän kesän alen teema on JUICY eli mehukkaat hedelmät ja erityisesti eräs tietty sitrushedelmä...

nimittäin sitruuna. :D when life gives you lemons...

...you can always stop by to shop at My o My!

julkisivuremppa on tiedossa myöhemmin tänä kesänä, ja sisätilatkin ovat vielä osittain vaiheessa.

lisättäköön vielä, että meidän ale-sitruunat on ihan ehtaa tavaraa. :D

loppuun vielä videokuvaa, jos se vaikka suvaitsisi toimia.

onko joku jo ehtinyt tsekata Aleksin uudet kuviot, tai onko aikeita? mitä olitte mieltä? konseptiliikkeitä on niin harvakseltaan tässä maassa, että jo pelkkä tilan ja fiiliksen tsekkaaminen on vaivan väärti. me ~~likes~~ loves.

translation:
my working holiday has kept me busy this June - i had a month long vacation from spa and used it strategically, working as a sales assistant at the concept store My o My. the rest of my summer will be spent working simultaneously at both places without (hopefully) too much trouble or a complete burnout, and, as masochistic as this may sound, i'm actually quite looking forward to all the buzz and spazz. :D
My o My has just opened a second store at the city centre, and as my life right now pretty much revolves around work, i thought it would be fun to make an introduction of some sort for the new store. sooo here you go, ladies and gents!

what is this, a bloody ZOO?

2010-06-03T00:15:00.007+03:00

viime viikko toi tullessaan jotain jo pidempään odottamaani, nimittäin kaivatun lisäyksen korukokoelmaani. taidan olla keräämässä jonkin sortin eläintarhaa, pupu ja heppa saivat nimittäin kaverikseen korpin. :D

...tarkemmin sanottuna korpin kallon. kyseessä on hopeoitu, käsintehty ja noin neljänneksen oikean korpin kalloa kooltaan vastaava kaulakoru, jonka päätin jo tilatessa muuntaa korvakoruksi, ja yllä näettekin lopputuloksen. :D
samaisella koruvalmistajalla oli toki listoillaan myös nättejä korppi -korvakoruja, mutta minä suuruudenhulluna päätin, että ne olivat kokoluokaltaan riittämättömiä, ja lisäksi minulla on outo obsessio eriparikorviksiin ja etenkin suurempiin, yksittäisiin killuttimiin. mikä se sana nyt oli, ai niin, eyecatcher.

kun soppaan vielä sotketaan täysi kuuhulluuteni mytologiaan, keltteihin ja kaikkeen pahaenteiseen, ei pitäisi tulla kellekään shokkina, kun minut joku päivä yllätetään pusuttelemasta korvakoruani ja lässyttämästä sille rakkaudentunnustuksia. aamen?

translation:
it seems that my jewelry collection is slowly but steadily turning into a zoo. the previous bunny and horse just got themselves a new friend in the form of a raven. or to be precise - a raven skull. this handmade beauty is actually a pendant that i just modified a little so it could be worn as an earring, and i'm just so so so pleased with it.
i've always had a thing for mismatched earrings, especially one single large earring on the other ear, and maybe a few small ones on the other - it's such an eyecatcher in my opinion. also taking my ridiculous obsession for mythology, the Celts and anything ominous into consideration no-one should be surprised if i was one day caught, gone completely out of my mind, confessing my everlasting love to a silver plated 4cm x 2cm piece of metal cast in the form of a raven skull. XD

rediscovering the Trench

2010-05-30T00:00:00.005+03:00

kuinka monelle käy niin, että tasaisin väliajoin unohtaa, mitä kaikkea vaatekaappi pitää sisällään? itse löydän arviolta kerran viikossa hyllyltä tai henkarilta jotain sellaista, mitä en edes muistanut omistavani - kultakalan muistini saattaa hyvinkin olla osasyynä tähän. useimmiten reaktioni on kauhunsekainen, silloin tällöin yllätyn iloisesti, ja hyvin harvoin tulee niitä hetkiä, kun tekee mieli suudella maata kyseisen vaatekappaleen edessä ja pienen hetken olo on kuin lottovoittajalla. viimeisenä mainittu fiilis minulla on ollut pari edellistä päivää, syystä joka selviää alaspäin rullaamalla. ↓↓↓

kaveripiiristäni ei varmaan edes löydy henkilöä, jolle en olisi tämän kevään aikana ehtinyt valittaa kevättakin puutettani. takin metsästämiseenkin on uhrautunut ihan kiitettävästi aikaa, mutta juuri sitä oikeaa ei vain ole löytynyt (hei vaan, tämä taitaa kuulostaa joltain epätoivoisen sinkun tilitykseltä siitä, ettei elämän miestä ole vieläkään kävellyt vastaan, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin suhtaudun takin metsästykseen huomattavasti vakavammin :---D)
pari päivää sitten kesken jo tavaksi muuttunutta valitusvirttäni pikkusiskollani taisi vihdoin palaa pinna kitinäni kanssa, ja hän ilmoitti että ok, jos ei kerran vanhat vaatteet kelpaa, niin hän ottaa sitten "sen tummanvihreän röyhelötakin". hetken aikaa pääni löi täysin tyhjää ja sitten tajusin mistä oli puhe - olin ostanut ensimmäisellä Japanin reissullani kaksi ja puoli vuotta sitten tummanvihreän Algonquinsin trenssitakin. Suomeen palattuani kyseinen takki oli jostain käsittämättömästä syystä käynyt päälläni arviolta kaksi kertaa, ja unohtunut sitten kaapin perukoille, mistä sen nyt löysinkin pienen etsinnän jälkeen.

come to mami! (~*_______*)~ tässä myös kehnonlaisesti näkyvillä eilisen asukokonaisuus, ilta kului hyvässä seurassa Glorialla.

minusta on hienoa miten vanhoja ideoita kierrätetään ja nykyaikaistetaan. menneiden vuosikymmenten trenssi on iskostunut päähäni kahisevana laatikkomallisena rumiluksena jota en vapaaehtoisesti päälleni pistäisi, kummasti pienellä muuntelulla siitäkin saa tyttömäisen ja kaunislinjaisen!

translation:
this week i rediscovered my two-and-a-half-year-old trench coat. taking into consideration my dreadful memory and closets filled with clothes i've long since forgotten it really is no wonder i did not even remember having one, but now that it's 'out of the closet' (%----D) i'll definitely try my best to compensate our lost time together hoho~!
i love the constant progress in fashion and trends. it's amazing how something as hideous as a trench - remember the mustard-colored box-shaped coats with huge shoulder pads? - can be reinvented in a girly and pretty way.

the MITANOVSKI dimension

2010-05-26T21:32:00.004+03:00

serbialaisen Marko Mitanovskin avantgardistinen ote herättää minussa ristiriitaisia tunteita. toisaalta haukon henkeä ihastuksesta (vaikka ihastus onkin aivan liian laimea sana käytettäväksi tässä yhteydessä), toisaalta tekisi mieli käpertyä pieneksi palloksi huoneeni lattialle ja vetää vielä varmuuden vuoksi mattokin pään yli tämän vaikuttavan nerouden edessä. Mitanovskin vaatteiden luova taiteellisuus on yhtäaikaisesti sekä kaunista että ahdistavaa, ja hän onnistuu siinä, mistä moni muu vain haaveilee - luomaan uuden todellisuuden, toisen ulottuvuuden. vaikka Mitanovski on vasta hiljattain saanut näkyvyyttä muotimaailmassa, hänet on jo ehditty tituleerata uuden sukupolven Alexander McQueeniksi. toinen kokenut suunnittelija, johon Mitanovskia voisi hyvin verrata, on Gareth Pugh, vaikkakin Pugh'n kädenjälki on usein mielestäni enemmänkin avaruudellista ja alieenimaista siinä missä Mitanovskin kokoelma keväälle 2010 tuntuu kävelleen runwaylle suoraan lähimmästä synkästä, kirotusta metsästä. itselleni tulee jollain kieroutuneella tavalla mieleen Pahatar meets Pan's Labyrinth. :D

vaatteet, hiukset, meikki, ympäristö, musiikki, tunnelma; ah! täydellinen kokonaisuus. *u* suosittelen lämpimästi tsekkaamaan myös Mitanovskin omat sivut, saitilla pyörivä muotinäytösvideo on ehdottomasti näkemisen arvoinen.

tässä vielä kuvina omia suosikkejani Lady Macbeth SS2010 -kokoelmasta.

(images via Google)
Mitanovskin vaatteisiin mielletään Lady Macbethin lisäksi myös eräs toinen Lady - nimittäin Lady Gaga. linkissä Q Magazinen kohuttu kansikuva, jossa Gaga poseeraa Mitanovskin hanskat käsissään.

translation:
Marko Mitanovski is still quite new in the fashion world yet definitely someone to keep a close eye on. i love the avantgarde and beautiful despair in his clothes, and he's truly managed in creating a completely new world with his style - something most people only dream of doing. i recommend you take a look at his website too, the edited runway video is cool as hell!

OLD enabling NEW

2010-05-16T18:13:00.010+03:00

minuun on nähtävästi iskenyt jonkin sortin ompelu- ja tuunausvimma, sillä olen viimeisen viikon käyttänyt vapaa-aikani hyödyllisesti vaatekaappejani penkoen ja tuunauskohteita metsästäen. tässä viimeisin projektini!

bongasin Zarasta nätin olkalaukun! Suomesta!! ihmeitä näköjään tapahtuu.
tässäkin oli kuitenkin vikansa, nimittäin tasan yksi, lyhyt olkahihna. olen niitä ihmisiä, joiden mielestä laukussa pitää olla joko yksi pitkä olkahihna, kaksi lyhyttä olkahihnaa, tai molemmat - yksi ainokainen lyhyt olkahihna saa minut jostain syystä poikkeuksetta näkemään punaista.
tässä kyseisessä laukussa olkahihna kuitenkin oli osittain ketjua, joten pienimuotoinen alterointi osoittautui helpoksi. irrotin olkahihnan laukusta, iskin väliin Clas Ohlsonista ostamaani tummaksi pinnoitettua ketjua, ja voilá!

ongelma ratkaistu. :D
seuraava vaihe olikin koristelu. hirveänä hamstraajana säästän aina kaikki mahdolliset kangasjämät, olivat ne sitten paloja tai saumuroinnin yhteydessä leikkaantuneita siivuja, ja pistän syrjään odottamaan tulevaa "käyttöä". varmaan aika tarpeetonta sanoa, että siellä sivussa ne sitten pölyyntyvät herra ties kuin kauan enkä tietenkään muista käyttää niitä mihinkään. %D
noh, löysinpä tällä viikolla juuri tuollaisen edellämainitun kasan kangasta ja sain päähäni käsinommella niistä uuteen olkalaukkuuni koristeen.

lopputuloksesta tuli tällainen ruusuketta muistuttava härpäke. materiaaleina käytin muun muassa pitsilegginsien vyötärönauhaa, katkaistua vetoketjua, saumuriroskaa sekä vanhoja helmiä jotka löysin ompelutarvikkeiden joukosta.

ompelin taakse hakaneulan jolla ruusukkeen saa kiinni laukun hihnaan, mutta voihan tuota käyttää vaikka rintakoruna tai hiuskoristeena jos niin tahtoo?

sopivan räjähtäneen näköinen meikäläisen makuun. :----D

tein viikon alussa vuoden alelöydön DinSkosta - en edes muista, milloin viimeksi olen maksanut kengistäni niinkin vähän kuin 24,90€. olen etsinyt jotain tämäntyylistä ja väristä kenkähyllylleni jo pidemmän aikaa, ja meinasi tippa tulla piilolinssiin näitä sovittaessani. urban combat heels at your service!

freesinä yhdeksän tunnin lauantaivuoron jälkeen. työkampauskin pääsi taas evoluutiossa hieman eteenpäin, kun aamukahdeksalta väänsin tukkaan laineita suoristusraudalla. mulle ainakin rullakiharrin on suuren osan ajasta täysin hyödytön kapistus. kuka edes tarvitsee kiharrinta, kun voi käyttää hiustensuoristajaa suoristamisen lisäksi myös kihartamiseen?

samaten eksperimentoin silmämeikin kanssa. tuputin kokeeksi nestemäistä eyelineria pisteinä alaripsien tyveen tuomaan "tekoripsimäistä" fiilistä. kaukaa katsottuna eroa ei huomaa, vähän lähempää katsoessa alaripset näyttävät normaalia tuuheammilta, ja lähietäisyydellä huomaa pisteet. tuo silmiin aika hauskan viban. :D

translation:
for the past few weeks it seems i've been rather enthusiastically searching for anything worth reconstructing or recreating. i found a cute purse at Zara with just one downside - the strap was way too short for my liking. so i bought some chain, detached the strap from the purse, and added some chain to both ends of the strap. :D i also made the rosette out of old pieces of fabric, a leftover zipper, and some pearls i found in a drawer. for once the stuff i've obsessively been storing away was of actual use, haha!
the shoes are my sales find at DinSko - i only had to pay 24,90€ for them - and the pictures i'm in were taken yesterday, fresh after nine hours of work. %D but here you can see the STAGE TWO of my 'work hair', just added some waves on the top, as well as tried something new for my everyday make-up! the dots kind of give the feeling of lower lid false lashes, yet spare me of actually having to wear ones.

M+J :: the collaboration

2010-05-09T19:48:00.008+03:00

olin jo viime vuoden puolella puhunut kampaajaksi valmistuvan kaverini Miian kanssa yhteisen projektin toteuttamisesta, ja torstaina siihen tarjoutui loistava tilaisuus näyttötyön merkeissä. Miia siis teki näyttötyönä minulle kampauksen ja meikin, ja minä sain syyn surrutella juhlamekon itselleni näytön arviointia varten - voittekin varmaan arvata ettei ainakaan tältä suunnalta kuulunut minkäännäköistä valitusta tai vastaväitteitä. :D

mekkoon sain idean Burberry Prorsumin tämän kevään mallistosta.

mikä siinä muuten on, että runwaylla kyllä näkee vuosi toisensa perään upeita BP:n luomuksia, mutta ainoa Burberry mikä Suomessa myy, on se ainainen jäätävä skottiruutudesign mikä ainakin itselläni aiheuttaa lähinnä oksennusreaktion!?

erillisen työtilan puute harmittaa toisinaan suurestikin, vaatteita työstäessäni huoneeni on joka kerta kuin räjähdyksen jäljiltä ja suunnilleen nukunkin kangasvuorien, kaavapaperin ja nuppineulojen keskellä.

sanokaa hei Pirjolle. Pirjo on uskollinen neulatyynypossuni.

ompelijan manikyyri :D kivikautinen PFAFFini sanoi sopimuksen irti kesken ompelun ja reippaana tyttönä päätin vähän sorkkia laitetta.
tein kai vahingossa jotain oikein, koska nyt se taas toimii, paremmin kuin ennen.

tämä Stockan jäännöspalalaatikosta silmääni osunut antiikkihenkinen nyöri päätyi mekon niskanauhaksi.

näytön alussa oli jokseenkin GaGamonsteri-fiilikset. ennen kampauksen tekoa Miia raidoitti juurikasvuni huomaamattomaksi, eipä tarvitse enää hävetä tummanharmaata päälakipottaa. päädyin värjäyspähkäilyissäni siihen, että oma tukanväri saa tästälähin kasvaa vapaasti, ja pehkoa vaalennetaan vain raidoilla. välttelen viime kesän vetyperoksidiblondia viimeiseen asti. :D

pitkähihainen tarttui mukaan puoleen hintaan VILAsta, legginsit ovat H&Mstä...

...ja vyön löysin KappAhlin alelaarista. siinä oli alunperin myös solki, mutta minulla taitaa olla turhan kovat otteet vöitä kiristäessä koska onnistuin repäisemään koko samperin soljen irti. noh, onneksi se sopi noinkin. %D

pähkäilin jonkin aikaa sitä, pistänkö tuota oikeanpuolista kuvaa tänne laisinkaan, koska torstai-iltana näytön jälkeen sain päähänpiston, ettei mekko olekaan vielä valmis. ajattelin vielä työstää tuota yläosaa, se näyttää turhan riisutulta alaosaan verrattuna. lähinnä kai jotain tekstuurilla leikkimistä suunnitelmissa, malliin olen jokseenkin tyytyväinen.

miksei aina voisi olla tällainen hius?

ja meikki?

ja ripset?

siinä se, palautetta lopputuloksesta otetaan mielellämme vastaan Miian kanssa! tämähän oli oikeastaan morsiusnäyttö ja tein itse asiassa tuohon asuun vielä hunnunkin, mutta kyseessä ei tosiaan ole mikään geneerinen valkoista-vaaleansinistä-ja-seitsemäntoista-metriä-tylliä- morsiuslook, ja siihen me tahallisesti pyrimmekin. geneerisyys vessanpytystä alas, kiitos.

translation:
after having talked about this since last year, i'm happy me and my friend Miia were finally able to do a collaboration - she did my hair and make-up as part of her school's final project, and i made myself a dress for the evaluation process.
the theme was bridal, but as you can probably tell, what we came up with is nowhere near the generic bridal look, and that is exactly what we were aiming for. collabo success! now i just need to figure out a real occasion to wear the dress. %D

art nouveau + Alfons Mucha

2010-05-05T01:53:00.005+03:00

nyt on erityisen hyvä fiilis! sisustusprojektini on nimittäin vihdoin ohi. viimeiset lisäykset saapuivat postissa viime viikolla ja pääsivät koristamaan aiemmin niin kolkon tyhjiä seiniäni - mitä olisikaan asuintila ilman julisteita?! hämmästykseni oli kuitenkin melkoinen, kun mainitessani taiteilijan nimen isälleni, joka on aina ollut erityisen ylpeä laajasta yleissivistyksestään, hän tunnusti ettei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä miekkosesta. lempitaiteilijani aikojen alusta asti on pääkopassani asettunut kuuluisuusasteikolla jonnekin Salvador Dalin ja Picasson tasolle, ja olin kauhuissani huomatessani, ettei totuus vastaakaan kuvitelmaa. yritän nyt siis omalta osaltani korjata tätä huutavaa vääryyttä.

art nouveau, sananmukaisesti käännettynä 'uusi taide', on ehdoton lempitaidesuuntaukseni. sen ydin piilee ajatuksessa, että taiteen tulee olla elämäntapa. art nouveau kattaa kaiken arkkitehtuurista ja kuvataiteesta aina sisustus-, tekstiili-, huonekalu- ja korutaiteeseen asti. mielikuvitusrikas ja jokaista yksityiskohtaa myöten tarkasti suunniteltu herkkä kokonaisuus viehättää minua suuresti - ei siis mikään ihme, että viiletän silmät sydäminä ja kuola valuen kaiken art nouveau- tyylisen perässä. Suomessa tyyli on ehkä parhaiten tunnettu rakennustaiteessa jugend-nimellä. jonain päivänä ostan itselleni vanhan ja idyllisen jugend-talon, tulivat rahat sitten omasta pussista tai pankin. mieltä kutkuttelee ajatus asuntolainasta, jota en pystyisi maksamaan takaisin kuolinvuoteellanikaan, hahaa! saisinpa sitten ainakin kuolla kupsahtaa onnellisena kaiken krumeluurin keskellä. *u*

.....mutta jospa viikatemiehen vierailua ennen kuitenkin palaisin aiheeseen, eli siihen kautta aikain lempitaiteilijaani. :D

Alfons Mucha oli tsekkiläinen kuvataiteilija, joka eli vuosina 1860-1939, ja joka teki läpimurtonsa ihailtavasti yhdessä ainokaisessa yössä - hänen pariisilaista Gismonda-näytelmää varten tekemänsä mainosjuliste oli välitön menestys, ja aluksi tyylisuuntaa kutsuttiinkin edelläkävijänsä mukaan nimellä style mucha. Muchalle itselleen oli perin ironista se, kuinka hän saavutti suosionsa kaupallisin keinoin, vaikka hän koko uransa pyrki korostamaan sitä, että taiteen tulee syntyä puhtaasti inspiraatiosta.

tässä muutamia lemppareitani herran töistä.

ostaisin suunnilleen miljoona kertaa mielummin keksejä tämän mainoksen perusteella, kuin jonkin nykyaikaisen valokuvaväkerryksen nähtyäni.

(images via Google)
hankkimieni julisteiden ohessa myöskin pientä sneak peekiä huoneen sisustuksesta.

Reverie, 1897.

Luna, 1902 ja Printemps, 1900.

ja aiheeseen millään tavalla liittymättä viime viikkoinen kuva huoneeni lattiasta. tälle sotkulle oli oikeasti ihan hyvä syy...

translation:
i was shocked to find out that my dad had never heard of my all time favorite artist, Alfons Mucha. i've sort of always thought Mucha'd be just as famous as, say, Salvador Dali or Picasso, but as biased as i might be, obviously that's not the case. so, i felt the need to share some of my favorite works by him - and also the three new Mucha posters i ordered recently to give my room decoration the last finishing touches.
i could stare at art nouveau for hours. it's amazing how you always manage to find something new in it that you just haven't noticed before.

welcome to the Spitalfields

2010-04-21T21:16:00.001+03:00

taisinkin jo aiemmin mainita, että valmistumisen kunniaksi soin itselleni parit ostokset - 'pari' on muuten mielestäni mahtavan ympäripyöreä sana, omassa käytössäni se kattaa lukumäärän kahdesta suunnilleen kymmeneen. :D toinen lempisanakseni lukeutuva on 'periaatteessa'. käytän sitä niin usein, että kuka tahansa ulkopuolinen saattaisi erehtyä luulemaan minua periaatteen ihmiseksi, mitä taas en ole millään tasolla.

jospa sitten palaisin takaisin aiheeseen. Juuso linkkasi minut reilu vuosi sitten brittiläisen AllSaintsin sivuille, ja se olikin sitten kliseisesti ilmaistuna rakkautta ensi silmäyksellä. epäsymmetrisiä leikkauksia, maanläheisiä ja neutraaleja värejä, upeita printtejä, kulutettua pintaa, kekseliästä kaavoitusta. vuoden verran kärvistelin ja ihailin, mutta rahatilanne ei antanut periksi sen vertaa, että olisin jotain saanut tilattua. tämän vuoden puolella hellyin vihdoin, ja tilasin vaatekaappiin täytettä parissa (;D) erässä.

miekan muotoinen antiikkinen kirjeveitsi on oiva apu pakettien avaamisessa. en garde!

touché! >:O

materialistina arvostan suuresti sitä, että jopa paketin sisäpintaan ja silkkipaperiin on panostettu. esteettisyys kunniaan.

kaksi toppia lähinnä kai kotikäyttöön. kyllästyin aina näyttämään puliakalta neljän seinän sisällä. :D

hihaton mekko-liivi-härpäke. näkyy päällä täällä.

harmaa arviolta miljoonasta osasta kyhätty mekko. *u* (laskupää on selvästi samaa luokkaa kuin lajintunnistustaidotkin...)

epäsymmetrinen rypytetty neule. näkyy päällä täällä.

loppuun täysin turha tieto: minua ärsyttää suunnattomasti se, että kahdessa noista kuvista henkari on väärin päin seinällä. arrrrrrr.

translation:
to celebrate the wonder that is excuse-me-did-i-really-graduate??, i gave myself the permission to finally order some clothing from AllSaints. i've been literally stalking their webshop ever since my friend pointed it to me over a year ago, and could not be more pleased now that i actually have something from them in my own closet. here's the babies i've collected so far: two sleeveless tops for home use as i got tired of looking like a bag lady when at home, two dresses, and an asymmetric cardigan.

invent and be inspired

2010-04-19T00:30:00.009+03:00

kulunut viikko osoittautui tuhat kertaa kiireisemmäksi kuin olin kuvitellut. ehkä vastedes pidättäydyn asettamasta itselleni tavotteita päivitysten suhteen, kun eihän siitä ikinä mitään tule. normitöiden lisäksi olin perjantain ja lauantain Vanhalla Ylioppilastalolla Helsinki Fashion Stock Saleseissa auttelemassa My o Myn myyntipöydän takana, ja tahtoisinkin nyt kiittää sitä lukijaa, joka uskaltautui juttusille kaiken hälinän keskellä. enkä edes nimeä tajunnut kysyä kun menin ihan sanattomaksi kehujen edessä... :D kiitos!!

neule/cardigan: HANJIRO
mekko/one-piece: AllSaints
housut/pants: ZARA
sukkikset/tights: Anna Sui
korkkarit/heels: BCBG
laukku/bag: YesStyle
tällä viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa ulos mokkakorkkareillani. superlämpimästä säästä saikin nauttia mitä, yhden päivän, jonka jälkeen oli pakko palata taas käyttämään liiloja korkobootseja. ja mitä tämä hössötys tulivuoren purkautumisesta nyt oikein tarkoittaa, väittävät että kesästä tulisi purkautumisen yhteydessä ilmaan levinneen tomun takia kylmä ja pilvinen! eiiii!

lähikuva sukkiksista. olipa muuten taas todellinen mission impossible yrittää saada kuva, missä näkee tuon liilan kimalteen edes jotenkin.

tein henkilökohtaisen ennätykseni näiden kynsien kohdalla - sain pidettyä lakat siisteinä kokonaiset kaksi ja puoli viikkoa. eilen koin varsin huvittavan hetken, kun vasemman käden keskisormen lakat lähtivät yhtäkkiä ruokaa laittaessani irti, siis kokonaisena köntsänä. kynnenmuotoinen liuska pelkkää lakkaa. tämä varmaan kertoo jotain siitä, että sitä taisi olla aika paksu kerros...... :D

innostuin myös kokeilemaan uusia kampauksia, enhän tuota aiempaa olekaan käyttänyt kuin suunnilleen joka päivä viimeisen vuoden ajan.

toisen puolen jätin pitkäksi...

...ja toisen kiinnitin pinneillä taakse. tämä tukka on superkätevä töissä, jossa minun periaatteessa tulisi pitää hiukset kiinni - pääsen vähän luistamaan säännöistä.

lähikuvaa mekon helmasta. napitin alimmat napit tarkoituksella vinksalleen, epäsymmetrisyys näyttää ainakin omaan silmään paremmalta!

laukkukin sai parit lisäkoristeet. verhonpidiketupsuista on vaikka mihin!

musiikki inspiroi pukeutumistani suuresti. eivät pelkästään tai niinkään musiikkivideot, vaan melodiat, kuuntelun aikana heränneet tunteet, mielihyvä, ja nykyään etenkin sereenisyys ja kaunis lauluääni. tutustuin kyseiseen yhden miehen trioon reilu vuosi sitten, ja rakkauteni vain kasvaa päivä päivältä. oli sitten kuinka harmaata, sateista tai masentavaa, ohashiTrio piristää aina.

translation:
last week turned out to be busier than i'd ever imagined, hence the lack of updates. in addition to my normal work, Friday and Saturday were spent behind My o My's sales desk at Helsinki Fashion Stock Sales. a huge thanks to a reader who stopped by to say hi!
last week i also tried a new hairstyle that makes my life at work a lot easier - i'm required to keep my hair tied up during the spa work, and this way i'm able to avoid the ponytail look that i absolutely hate. :D
the music video in the end of this post is something i recommend for everyone to listen. i love everything about this one man trio - his music is so inpiring and beautiful.

travelling around Japan with the disaster sisters, part 004

2010-04-17T20:52:00.004+03:00

sat 8.8. SHIBUYA AND RAT RACE

kuvassa oikeasti maukkaaksi paljastunut baumkuchen, pussi minidonitseja, sekä kaksi rasiaa kurkkupastilleja, japanilaisittain のど飴(nodo-ame, l. kurkkukarkki) :D Japanissa sairastuu flunssaan ihan äärettömän helposti, ja olenkin ollut kipeä joka ikisellä reissulla. noilla kun ei normitaloissa ole keskuslämmitystä tai -ilmastointia laisinkaan, vaan lämmitys ja ilmanvaihto hoidetaan erilaisilla irrallisilla pattereilla ja tuulettimilla... jotka joskus toimii ja joskus ei. useimmiten ei, ainakaan toivotulla tavalla. meillä sattui olemaan huoneessa vähän turhankin innokas tuuletin, joka yön aikana kylmetti mestan lämpotilan puoleen siitä, mihin ulkona oltiin totuttu. siinä sitten köhittiin ja täristiin.

Krista lähti Mamman ja Fluffan kanssa h.NAOTOn kutsuvieras-päivälliselle ja mekin päästiin liikkeelle vähän sen jälkeen.

ulos lähtiessämme naapuritalon reunasiivekkeellä nukkui kissemisse. toi sivulle törröttävä tassu on musta jotenkin ihan äärettömän liikuttava.
otettiin suunta kohti Shibuyaa ja saatiinkin koko loppupäivä kulumaan siellä...

takaisin tultaessa innostuttiin kuvaamaan!

ja tämä sarjassamme järkevät peilikuvat. :D noita peilejä on varsinkin meidän kämpän lähettyvillä melkein joka kulmassa, osa kaduista on niin superahtaita että auton kanssa saa olla tosi varovainen. jos mun mielipidettä kysyy, niille kaduille ei tasan mitään autoja mahdu, mutta jotenkin noi aina kuitenkin saa keploteltua itsensä auton kanssa kotiin. :D note to self: älä ikinä, koskaan, milloinkaan erehdy ajamaan autoa Japanissa. kuolohan siinä tulis.

hola, mi amigo!

hola! que pasa?

allekirjoittaneen päähän ei jotenkin vieläkään mahdu se, että Japanissa kasvaa palmuja. PALMUJA. palmut kuuluu Teneriffalle, mitä ne tuolla tekee?!

päästiin kotiin ja hetken aikaa ehdittiin jopa lepuuttaa särkeviä jalkoja sängyissämme maaten. sitten alkoikin hirveä meteli meidän päiden yläpuolella, kuulosti siltä kuin reilun kokoiset koirat olisivat juosseet ympyrää kerrosta ylempänä. ongelmana tässä se, että yläkerrassa ei koiria ole... hetken äimisteltyämme tajuttiin mistä meteli johtui, ja tiedoksi vaan kaikille että verethän siinä jääty suonissa. kyseiset koirat nimittäin olivat rottia eivätkä suinkaan juosseet kerrosta ylempänä vaan meidän katon ja yläkerran lattian välissä olevassa tyhjässä tilassa eli talon rakenteissa. 8------------| VOIN SANOA ETTÄ HIEMAN PELOTTI MENNÄ ILLALLA NUKKUMAAN KUN NUKUTTIIN YLÄPEDEISSÄ. olin ihan varma että yön aikana joku rotta nakertaa reiän kattoon ja hyppää sieltä niskaan. aaaaaaaaaaaaaah.

ennen nukkumaanmenoa katsottiin vielä toisen kämppiksemme Fumicon kanssa TV:stä jotain äärettömän epämääräistä japsishowta nimeltään 日本の一番キモンスター (nihon no ichiban kimonsutaa, vapaasti käännettynä Japanin ällöin hirviö) :D kyseisen shown pointti oli, että tunnetut koomikot naamioituivat mahdollisimman ällöttäviksi ja etoviksi ja jahtasivat bikiniasuisia malleja ympäri studiota. se, kuka sai parhaat reaktiot irti uhreistaan, voitti kisan - mukana oli muun muassa limassa kierinyt kermit-sammakko pelkkään vaippaan pukeutuneena sekä unibrow-ukkeli jolla oli päällään miesten stringit. siis tää oli jotain niin sanoinkuvaamatonta........... jopa Fumppa näytti hieman järkyttyneeltä näkemästään.

sun 9.8. THE EARTHQUAKE

Challen aamu alkoi iloisesti röökillä...

...ja Juulian aamu persikka-jääteellä.

rappuset meidän branch A:n yläkerrassa olevaan branch C:hen.

saatiin jostain maailmaa järkyttävän hieno idea lähteä Harajukuun. sunnuntaina. Harajukuun. ei muuten ollut hieno idea. mesta on sunnuntaisin niin täynnä porukkaa että sitä alkaa odottaa tippuvan jo taivaaltakin. Harajukuun päätymisen taustalla oli hinkuni nähdä Yoyogi-puiston lieppeillä sunnuntaisin tanssivat rockabilly-Elvikset, mutta meidän etsintä oli varmaan aika onnetonta kun ei onnistuttu löytämään ensimmäistäkään näistä tukkajeesuksista. harmitti kauheasti mutta ehkä perinne jatkuu vielä tulevinakin vuosina, ensi kerralla uusi yritys!

käveltiin Takeshita Doori päästä päähän ja meidät yllätti kaatosade, joten jäätiin monen muun tavoin kykkimään katoksen alle ja odottelemaan sateen laantumista.

sateen vihdoin hellitettyä tutkiskeltiin tarkemmin Omotesandon viereisiä sivukatuja ja käytiin myös Anna Suin liikkeessä, jossa iskin silmäni maailman kauneimpaan matkakorttipussukkaan, jota kävin tämän jälkeenkin hipelöimässä useaan otteeseen, mutta olematon taloudellinen tilanne ei antanut periksi ja liikkeeseenhän se sitten loppujen lopuksi jäi.

alkoi jo tulla pimeä joten käytiin Higashi-Nakanossa välillä ja heitettiin ostokset kämpille. törmättiin valehtelematta jättiläismäiseen perhoseen matkan varrella ja seurattiin sen menoa jonkin aikaa. :D voi se oli niin kaunis! siipienvälin on täytynyt olla lähemmäs 15cm. tajutonta.
palattiin Harajukuun uusin voimin, aikomuksena kuljeskella ilta Yoyogi-puistossa, mutta olisi ehkä kannattanut tarkistaa puiston aukioloajat - portit kun olivat menneet kiinni poissaollessamme. P_P kiivettiinpä siis sen sijaan Omotesandon yli vievälle sillalle ottamaan kuvia...

...ja leikittiin paparazzeja kun silta jalkojemme alla yhtäkkiä alkoi täristä. kuten kuvassa näkyy, kamerani ei oikein enää osannut tarkentaa kyseisessä tilanteessa. %D tässä käymämme keskustelu pähkinänkuoressa:
Juulia: "hei miks tää silta tärisee?"
Challe: "se johtuu näist ihmisist jotka täs kävelee!"
Juulia: "ai, mä ajattelin et on maanjäristys..."
Challe: "no eikä oo."

...
......

joo. tästä lisää vähän myöhemmin.

kuva-arvoitus! tärinä jatkui vielä hetken aikaa, ja kamerani nähtävästi päätti lopettaa loogisen toiminnan kokonaan. vitsi, vitsi, ihan selkeestihän tässä näkyy hameen helmaa ja jalat!1

Omotesandoa.

palattiin korkeuksista tallaamaan maan kamaralle! kuvassa näkyy hyvin tyypillinen parkkihalli á la Japan. tilanpuutteen vuoksi parkit on yleensä rakennettu ihan rakennuksien sisään, auto jätetään tuohon pyörylän takana olevaan osioon joka liikkeelle lähtiessään paljastuukin vaunuksi, vähän niinkuin maailmanpyörän osaksi, ja jossa se sitten jatkaa matkaansa talon uumeniin vapaaseen parkkiin. ja autoa haettaessa se 'kutsutaan' koneiston avulla takaisin, tuodaan lähtöpisteeseensä, kuski menee sisään ja peruuttaa sen tuohon pyörylään, ja pyörylä pyörähtää niin, että auton on nokka porttia kohden. sitten on helppo körötellä pois. :D päästiin viime kesänä todistamaan tätä kun Shogo antoi meille kyydin Nagoyan linnalle, ja oli kyllä aika futuristinen kokemus. autot on tuolla muutenkin ihan pimeitä, esimerkiksi taskuparkkeeraa automaattisesti eikä niistä pääse juuri mitään melua - mikä on ainakin omalla kohdallani aiheuttanut parit vaaratilanteet, koska en yksinkertaisesti ole kuullut auton lähestymistä. mutta tuolla äänettömyydellä on varmaan jonkinmoinen yhteys siihen, että japanilaiset autot on pienipäästöisiä.

kuljettiin Ameba Studion ohi ja bongailtiin tuttuja muusikoita polaroid-kuvista, joilla ikkunaa oli koristeltu.

tiemme vei LOVE BOATin ohi, ja kohti Shibuyaa. päädyttiin siis puistokävelyn sijaan talsimaan Harajukusta Shibuyaan. :D toisin kuin voisi ehkä luulla, matka ei todellakaan ole jalkaisinkaan mikään mahdoton - meiltä tuohon meni arviolta parisenkymmentä minuuttia, ja eksyminenkin on aika hankalaa kun koko matka on samaa, leveää katua. >D

todellinen valopilkku pimeydessä! suunnattiin kohti sitä kuin ötökät valoa kohti konsanaan! *u*

osa matkasta taittui ylikulkusiltoja pitkin.

tällä ravintolalla oli musta ihan mahtavat ikkunakoristeet. :------D

päädyttiin Shibuyan Marui CITYn kulmille...

...ja poikettiin Disney Storessa, joka oli juuri sulkemassa oviaan joten ehdittiin vain nopeasti juosta liike läpi. ;_; toi julkisivu on niiiiin out of this world! ja sisällä soi tietenkin Disney-musa, meidän vierailun hetkellä Pienen Merenneidon tunnari, josta Challe oli varsin innoissaan. :D

Sentaa-gailla olikin sitten hirveästi populaa.

näkymä asemalle. pitkä päivä takana päätettiin lähteä kotia kohti.

HIGH FIVE! *3*/

Challen porvari-iltapala.

mitä Juulia ostaa, kun on kauhia nälkä ja laha melkein loppu? aivan oikein, ei ainakaan ruokaa. :D kuvassa maailman paras vanukas, tai プリン(purin), kuten japsit asian ilmaisevat.
Hirpan tullessa töistä kotiin se kyseli meiltä päivän kuulumisia ja tässä vaiheessa saatiin selkoa siihen sillan tärinäänkin - kyseessä nimittäin oli ihan oikeasti ollut maanjäristys, ja todella voimakas sellainen, käsittääkseni yli 7 Richterin asteikolla. täydellä voimalla se ei onneksi iskenyt Tokioon, mutta TV:stä uutisia katsellessamme näimme aika järkyttävää materiaalia tuhoista, joita se oli aiheuttanut lounaisemmissa osissa maata.
loppuilta kului sohvalla löhöten ja TV:tä katsoen - uutisten jälkeen jumituttiin katsomaan jotain tajuttoman huonoa jenkkitoimintaelokuvaa, joka (ylläri ylläri) oli dubattu japaniksi. ja päänäyttelijän nimi oli Frank, joka japanilaisittain ääntyy Furanku. ihan oikeesti, kuka pystyy ottamaan tosissaan jonkun 200-kiloisen kaljun lihaskimpun JONKA NIMI ON FURANKU?

mon 10.8. KAMATA, GINZA AND PRINCESS HEART
mentiin aamusta Yadoyan toimistolle moikkaamaan väkeä ja käyttämään nettiä, ja sainkin heti ensimmäisenä eteeni huolestuneen mailin äidiltäni, maanjäristys-uutiset kun olivat kiirineet jo Suomeenkin asti. hieman tilanne kyllä huvitti, toki ymmärsin toisen huolen, mutta kun ei edes itse oltu käsitetty koko maanjäristystä sen tapahtumahetkellä. uutisissa tietenkin oli näytetty vain tuhoa ja sekasortoa, niin ei ihme että kotona oltiin hädissään. :D

olin ennen reissua googlaillut tokiolaisia kangaskauppoja ja maanantai-aamuna päätin lähteä yksinäni pienelle tutkimusmatkalle Kamataan, jossa eräs tällainen sijaitsi, nimeltään Yuzawaya. samalla oli myös hyvä tilaisuus vähän itsenäistyä ja rohkaistua kuljeskelemaan itsekseen, vaikka koen kyseisen asian vieläkin vähän ahdistavaksi koska kaikkialla tuijotetaan ja lisäksi jotenkin aina päädyn kaikkein häröimpien hemmojen juttelukohteeksi.

maanantai oli näköjään meillä myöskin roskapäivä, ja siksi meidänkin kadun talojen eteen oli kerätty pusseja pinoihin ja riveihin odottelemaan. tuolla ei roskakatoksista kai olla kuultukaan, eri kaupunginosilla on eri viikonpäivänä ja kellonaikana roskienkeräys jolloin autot tulevat kärräämään roskat pois talojen edestä. täytyy sanoa, että mun sydän kyllä lämpenee roskakatoksille ihan eri malliin ton jälkeen. :-----D

käytiin Broadwaylla syömässä chaahania, paitsi minä ja Challe oltiin kummatkin niin jännityksestä huonovointisia että ruoka meni aika huonosti alas. minä hermoilin sen takia, että olisin pian suuntaamassa yksin kohti tuntematonta, ja Challe siksi, että sitä ei kangaskaupat kiinnostanu joten se oli sopinut yhden atom-hepun kanssa treffit aamupäivälle. puolivälissä ruokaa mua alko jännittää myös Challen puolesta, ja meinas oikeesti tulla ruoat ylös ja pitkin pöytää. :D oltiin varmaan aikamoinen näky kaikessa hermoheikkoudessamme.

junassa sellainen vanhempi rouvashenkilö pisti jutuksi kanssani, ja matka kului rattoisasti rupatellessa kunnes hän jäi pois pari asemaa ennen minua. pääsin Kamataan turvallisesti ja harhailin pitkin asemaa kunnes löysin tieni oikealle uloskäynnille. ja eikös heti osunut silmään jotain tuttua ja turvallista ja mieltärohkaisevaa - nimittäin Mäkkäri! *u*

tässä määränpääni, Yuzawayan 7.rakennus, 2.kerros (nauhoja ja pitsejä). kyseisen puljun paikantamiseen meni suunnilleen puoli tuntia, kävin sitä ennen pyörähtämässä muun muassa koulussa ja käsityötarvikeliikkeessä! muistaakseni noita Yuzawayan rakennuksia oli yhteensä 12, ja oli kuulkaas niin riemukasta hakuammuntaa kun ravailin pitkin katuja ja kujia ja yritin paikantaa sitä juuri oikeaa :------D

sen ajan, kun minä hiki hatussa reissasin pitkin ja poikin Kamatan aseman lähiympäristöä, Challe katsasti nähtävyyksiä miekkosensa kanssa.

itse olin onneksi käynyt Tokyo Towerissa jo ensimmäisellä reissullani, joten ei pahemmin jäänyt harmittamaan että missasin sen tällä kertaa. tulevaisuuden tähtäimessä jo onkin uskaltautua tällä hetkellä vielä rakennusvaiheessa olevaan Tokyo Sky Treehen, josta suunnitellaan Tokyo Towerinkin ylittävää nähtävyyttä - valmistuttuaan sillä tulee olemaan korkeutta huimaavat 634 metriä. jää Tokyo Towerin 333 metrin varsi hieman varjoon tuon rinnalla... 8/

vaikka päivänvalossa ehkä näkeekin kaupungin selvemmin, suosittelen ehdottomasti Tokyo Towerin tsekkaamista pimeällä. vertailun vuoksi tässä pari vuotta sitten näpsäisemämme kuva tuosta samasta risteyksestä!

sovittiin iltapäiväksi tapaaminen Yadoyan toimistolle jossa hengattiin kunnes Krista pääsi töistä. kello oli jo miljoona ja vähän yli, ja meistä jokainen suunnilleen kuoleman partaalla nälän takia, joten matkalla Ginzaan ravintolaan juhlimaan Challen parin päivän takaista syntymäpäivää poikkesimme Higashi-Nakanon CoCoICHIssä kareella. %D

Challen hampurilaispihvikaree oli mielestäni lähinnä epäilyttävän näköinen, mutta kuulemma ihan hyvää. :D

yhteiskuva CoCoICHIssä. perin viehättävää...

kiva ottaa purikuria kahden lautassilmän kanssa. yksi elämän suurista mysteereistä on se, miksi purde-laite automaattisesti suurentaa muiden silmät jättimäisiksi mutta meikäläisen jättää tihrustamaan :----D kiitosta vaan.

viime kesänä käytiin porukalla Ginzassa Alice In Wonderland-teemaisessa ravintolassa - tällä kertaa suunnattiin liisakahvilan sisarraflaan, Princess Heartiin. prinsessa-iltamme olikin varsin tapahtumarikas.

pääruokailuhuoneen keskellä oli valtava taikapuu. *u* tai mikälie olikaan, minulle se oli selvä taikapuu!

tarjoilija "Mitä saisi olla?"
Juulia: "Yksi taikapuu mukaan, kiitos!:)"

kameralle taas pisteet kotiin hienosta tarkennuksesta!
drinksut oli tehty Disneyn prinsessa-elokuvien teemojen mukaan. itselleni hieman hämärän peittoon jääneestä syystä valitsin kahvidrinkin - oikeastaan valintani perustui kai noihin suklaatikkuihin ja kahteen keksiin. :D mutustelin sitten niitä ja mietin, miksi tahdoinkaan kahvia kun kahvi kerran on pahaa.

ryystettiin drinkkejämme, ihailtiin sisustusta, ja odoteltiin kahta caesar-salaattia lähes 45 minuuttia. vihdoin salaatit suvaitsivat saapua, mutta kun maid-asuinen tarjoilija laski lautasemme pöydälle, toisen annoksen päällä koristeena ollut lasi putosi ja särkyi pitkin pöytää ja salaattien päälle. XD tarjoilijan anteeksipyyntöryöpyn ehdyttyä ja meidän vakuutettua olevamme kaikin puolen daijyoubu meidät johdatettiin ravintolan VIP-tiloihin, josta saimme uuden pöydän. 8D

prinsessateemaa kerrakseen!

"Saisinko taikapuun lisäksi myös pari prinsessatuolia, kiitos!"

saatiin uudet drinkit veloituksetta! Tuhkimo-tyyliin lasikengässä tuotu juomani oli meille takametsäläisille ehkä maailman hienoin asia.

meille kyhättiin uudet salaatit ja tällä kertaa mussutimme ne ongelmitta.
huomatkaa Kaunotar ja Hirviö-elokuvan henkinen ruusun muotoon aseteltu lohi ja lasikupu!
jälkiruoan yhteydessä tarjoilija toi meille kruunut, jotka pistimme päähän, jonka jälkeen meistä napattiin yhteiskuva kameralla. oltiin tässä vaiheessa jo jokseenkin pyörällä päästämme kaikesta erikoiskohtelusta. taas kerran tuli todistettua, että Japani hallitsee asiakaspalvelun...

tässä vielä lautassilmä-Krista Irvikissa-jälkkärin kanssa!

lähtiessämme saimme kortit, joiden sisältä löytyi tarjoilijan aiemmin meistä ottama yhteiskuva.

takakannen teksti Memorial Card on vaan hippasen epäilyttävä, olenko ainoa jolla tulee tuosta hautajaiskortti mieleen? :----D meiningillä "Kiitos kun söitte meillä, pöperöissä saattoi olla jotain vikaa joten jäipä ehkä viimeiseksi ateriaksi, tässä tällainen lohdutuskortti woooooh! o/"

ravintolakäynnin jälkeen tuijoteltiin hetken aikaa Lladrón posliiniesineitä näyteikkunasta, vaikka tämä kuva onkin otettu vallan muusta syystä.....8/

tue 11.8. DONKI AND YOYOGI PARK

*heittää voileivällä*

päivän aluksi käytiin seikkailuretkellä Shinjukun Don Quijotessa, ja suunnattiin sitten Harajukuun puistokävelylle.

Yoyogi kōenin jättimäinen torii-portti. tästä alkaa Juulian ja Challen Luontohetki! oppaanne eivät vastaa retken aikana sattuvista haavereista eivätkä oikeastaan mistään muustakaan. tervetuloa mukaan!

alkajaisiksi suunniteltiin hieno purojen ja lampien täyteinen kävelyreitti puiston kartan mukaan, ja käännyttiin varmaan heti ensimmäisestä tienhaarasta väärin, koska nähtiin koko taipaleen aikana tasan yksi puro. :----D

puita!

lisää puita!
tuolla metsät on jotain ihan muuta kuin meillä koto-Suomessa, ja puiden koon lisäksi ehkä suurin ero on meteli - hyönteiset ja muut elävät pitävät ihan järkyttävää ääntä. toisin on suomalaisessa metsässä jossa näin kärjistettynä kuulee kilometrin päässä käyskentelevän hirven pierunkin. anteeksi ruma kielenkäyttöni.

THE puro. o yay.

mitä olisikaan tutkimusretki ilman videokuvaa! tulin metsäretken aikana yhteen johtopäätökseen: seuraavalla kerralla jätän korkokengät kotiin. :D oikein mukavaa sipsutella toista tuntia sorahiekalla avonaisissa korkkareissa! hiekkaa ei varsinkaan ole koko ajan jalan ja kengät välissä!

kuollut torakka. meinasin menettää tajuntani pelosta kun yritin zoomailla tuota, olin varma että se vaan esittää kuollutta jotta voisi hyökätä kimppuuni kunhan uskaltautuisin tarpeeksi lähelle. e___e

Challe uhmasi myös osaltaan tappajaeliöiden sukua ja vaaransi henkensä ottaakseen kuvan tästä ihmissyöjähämähäkistä (minä olin vastuussa lajien tunnistuksesta. ilmiselvä tarantella). itse en oikeastaan ole koskaan pelännyt hämiksiä, mutta aina Japanissa onnistun kehittämään suorastaan kammon noita kohtaan. lupaan saada sydänkohtauksen ja heittää veivini, kun tuollainen hyppää niskaani.

valoa tunnelissa! :D

sankan metsän keskellä unohtaa helposti olevansa keskellä kaupunkia. kaupungin äänetkin hukkuvat ötököiden metelin alle.

päädyttiin Yoyogiin, ja käveltiin tätä kapoista kujaa pitkin juna-asemalle.

ahtaan paikan kammostani huolimatta koen kapoiset kujat kauhean tunnelmallisiksi paikoiksi. *u*

Yoyogin asema.

oltiin jotenkin vielä niin metsähurmoksessa, että ajettiin pysäkkimme ohi ja päädyttiin Shin-Okuboon. jännä paikka tuo Shin-Okubo.

illan ruoka, kerrassaan herkullinen conbini-benton puolikas! tankattiin ennen atomiin lähtöä.

wed 12.8. LAGGIN'
tästä päivästä on tasan yksi kuva ja sekin on pasta-annoksesta, tuskin ketään kiinnostaa. %D kulutettiin kaloreita lampsimalla ympäri Shinjukua ja Shibuyaa.

thu 13.8. KAMAKURA BEACH
taisi olla tämä torstain vastainen yö, kun arviolta neljän aikaa aamuyöllä heräsin siihen, että sänky pomppii. olisi varmaan ollut aikamoiset Manaaja-fiilikset ilmassa ellen olisi ollut niin pahasti unenpöpperössä, muistan vain ajatelleeni "Hei, kivaa!" ja nukahtaneeni samantien uudestaan. hoi, itsesuojeluvaisto? minne jäit? aamulla Hirppa otti asian puheeksi ja kyseinen tärinä paljastui jälkijäristykseksi. Challe ei kuulemma ollut edes herännyt.
tämän jälkeen pystyn niin kuvittelemaan tilanteen, jossa yöllä talon sortuessa päällemme minulla on lähinnä hauskaa ja Challe korkeintaan kääntää kylkeä. XD

aamu lähti tavanomaisen hitaasti käyntiin. mehun ryystäminen sisäpihan rappusilla istuen on kaikessa yksinkertaisuudessaan ah niin ihanaa. *__*
keskipäivän helle meinasi viedä tajun, mutta noudatettiin kuitenkin alkuperäistä suunnitelmaa, ja lähdettiin Kamakuraan biitsille!

how ya doin'? albiinot rannalla. rannallemeno Japanissa on maailman kamalin ja kuumottavin kokemus. vaatteetkin päällä tuijotetaan ihan tarpeeksi, saatika sitten bikineissä ja lakananvalkoisena kehen tahansa paikalliseen verrattuna. mutta oli niin luksusta päästä uimaan lämpimässä merivedessä! Kamakuran vesi ei valitettavasti ole ihan puhtaimmasta päästä, viime vuonna pelattiin rantatuttavuuksien kanssa vedessä lentopalloa ja ohitseni ajelehti muun muassa sipsipussi. XD

huomioikaa keppi strategisessa paikassa. :-----D seurattiin mielenkiinnolla näiden hiekkaleikkejä. tuolla keppihemmolla oli kaiketi jonkinnäköinen identiteettikriisi meneillään, tässä kuvassa kädet valitettavasti peittävät hiekasta kyhätyn rintavarustuksen.

biitsillä jos missä iskee päälle armoton alemmuuskompleksi ja ahdistus vaaleudesta ja liikakiloista. ei heikkohermoisille!

rantavahti Challe katsastaa miestarjonnan!

illalla olikin sitten taas vuorossa atom!

alcohol and me makes two

2010-04-03T00:51:00.007+03:00

perjantai-ilta, ja meikä ryystää passion orangea puolen litran lasista, kuuntelee musiikkia ja päivittää blogia.

toisin sanoen, juon yksikseni alkoholia ja dataan. o/

yritän nyt vaihteeksi samaistua myöhäisillan tissuttelijoihin sen sijaan että vetäisin itselleni tutummalla humalahakuinen alkoholinkäyttö-linjalla. en kyllä vieläkään ymmärrä mikä tissuttelussa viehättää! hirveätä alkoholin ja nousuhumalan tuhlaamista. %D

tänään en ole astunut jalallanikaan ulos kotoa, mutta saatiin alkupäivästä vieraita ja syötiin porukalla tajuttoman hyvää pääsiäisruokaa. tässä päivän koti-asu!

nuo farkut ovat pahemman kerran jumahtaneet päälleni. varmaan nukkuisinkin ne päällä jossei farkut jalassa nukkuminen olisi jokseenkin epämukavaa.

näistä värisäädöistä saa sitten syyttää tuota aiemmin mainittua tissuttelua.

viimeiseksi pakko laittaa tällainen pieni perjantai-illan loppukevennys - olin viimeiset kaksi viikkoa tuloksetta etsinyt toista muffinsi-sukkaani kaikkialta ja luovuttanut jo etsinnöissä kun sitten eräänä päivänä sattumalta spottasin sen yläilmoista. ei vieläkään niin minkäänlaista hajua, miten se on päätynyt komeilemaan kristallikruununi päälle, mutta ehdotuksia otetaan vastaan. :D

ensi viikon tavoitteena on saada tänne vähän juttua Helsinki Inkistä sekä vihdoin, vihdoin väsätä valmiiksi JPN diaryn neljäs - ja toiseksi viimeinen! - osa. nyt taidan pistää musiikkia asteen kovemmalle ja hakea lisää täytettä lasiin. mukavaa pääsiäistä kaikille!

translation:
happy Easter, everyone! i've done absolutely nothing important today yet enjoyed my day off immensely. we had guests come over and ate great food together, and right now i am sitting alone in front of my computer, listening to good music and drinking passion orange. the reason why i'm drinking alcohol at this very moment still escapes me, but it sure makes updating this blog a bit more freaky fun.
the last picture is something i just had to show you guys - i'd been searching for weeks for my lost muffin-sock with no results until one day my eyes wandered up, up, up - and this is what i saw. if socks could talk, i sure as hell would ask how this one got there. XD

the bag issue

2010-03-24T10:58:00.007+02:00

joillain tuntuu olevan kyky shopata itselleen uusia laukkuja melkein kuukausittain, vaan meikäläiselle laukun etsiminen on vuodesta toiseen samanlaista tuskaa. olen niin käsittämättömän nirso, että jokaisessa laukussa tuntuu lähtökohtaisesti olevan aina jotain vikaa - oli se sitten asteen verran väärä sävy, muoto, materiaali, koko, hinta, saatavuus, tai hyvässä tapauksessa kaikkien edellämainittujen yhdistelmä.
rakas musta BPNn ketjukoristeinen laukkuni oli kuitenkin jo hyvän aikaa vedellyt viimeisiään, kun puolentoista vuoden uskollisen päivittäisen kulutuksen jälkeen päätin viime marraskuussa hampaitani kiristellen ryhtyä metsästämään sille seuraajaa. kaksi kuukautta hujahti ilman varteenotettavia ehdokkaita ja sitten iskin silmäni tähän:

Net-A-Porter ei selvästikään ole se paras mahdollinen paikka minulle. Miu Miun jumalaisella bägillä oli hintaa muistaakseni sellaiset 1500€ ja rapiat. ei ihan tullut kauppoja näillä tienesteillä. :---D

hyväksyin karun tosiasian - toisin sanoen sen, että laukun hankinta on vähän turhan heppoinen syy pankkilainan ottamiseen - ja koluttuani Helsingin keskustan laukkutarjonnan useampaan otteeseen täysin tuloksetta aloin pikkuhiljaa menettää toivoni. mikä siinä on, että mustia ja ruskeita ja valkoisia ja herrajumala jopa vihreitä laukkuja kyllä löytää mistä tahansa, mutta ruskean ja valkoisen välimaastosta ei tahdo löytyä mitään? ja jos löytyykin, malli on auttamattomasti hanurista?
siirryin taas virtuaalitodellisuuteen surffailemaan lukuisissa nettimyymälöissä ja vihdoin keskitin etsintäni YesStyleen. eräänä iltana kolmen tunnin kuumeisen selauksen jälkeen laukut vilisivät silmissä ja alkoi tehdä mieli tilata jokin ruma yksilö ihan vaan siksi että pääsisin tyhjentämään vatsani sisällön siihen - ja sitten - KLIK! siinä se oli. unelmieni laukku. tein tilauksen tärisevin käsin ja jäin innosta pinkeänä odottelemaan paketin saapumista.

kaksi viikkoa myöhemmin sähköpostiini kilahti "tilauksesi on postitettu"-tiedotteen sijaan "valitettavasti tuote on loppuunmyyty", ja meitsi oli valmis väkivaltaan. uskotteko nyt, kun sanon, että laukun löytäminen on minulle pienoinen mission impossible?
ehdin jo mielessäni tituleerata itseni YesStyle-hateriksi, vannoa etten enää ikinä tilaisi mitään YesStylelta, ja boikotoivani kyseistä yritystä hautaan saakka, kun samaiselta sivustolta osui silmään toinenkin laukku.

come to mama! (~*u*)~ viiden kuukauden etsintä ja henkinen piina oli ohi, ja hermolomani laukkuhankintojen suhteen sai vihdoin alkaa (on muuten paras jatkua ainakin tämän vuoden!!)
kassi saapui tänään ja olen äärettömän tyytyväinen hankintaani. vaalea väri on toisaalta helposti yhdisteltävissä muihin vaatteisiini, toisaalta taas harvinaisen idioottimainen valinta kaikessa tahrautuvuudessaan, mutta loppujen lopuksi sekin ominaisuus vain todistaa laukun ja omistajansa yhteensopivuuden - kaikki tavalla tai toisella epäkäytännöllinen kun tuntuu poikkeuksetta hakeutuvan läheisyyteeni. :D

onpa muuten ihan kiva väriero tuohon sivuston kuvaan verrattuna. sitä saa mitä tilaa, eikun..? %D
tosiaan tuollainen aika peruskassi, josta saa sitten helposti muokattua mielenkiintoisemman. en malttanut pitää näppejäni erossa vaan kiedoin käyttämättömänä seinälläni roikkuneen huivin laukkua koristamaan. tuo nyt näin aluksi, minulla on jo pieni visio seuraavasta lookista. laukun pukeminen ja koristelu on kyllä niin jännää puuhaa, voin hyvin kuvitella kuinka kymmenen vuoden kuluttua ystäväni tälläävät naperoitaan nätteihin vaatteisiin ja minä senkun stailaan laukkujani. @u@

koin myöskin hauskan hetken tajutessani, että tilaamani laukku on mallillisesti aikalailla suora kopio tuosta Miu Miun vastaavasta. HAH. vaikken periaatteellisesti hirveästi kopioista perustakaan, en silti voi olla tuntematta pientä vahingoniloa. meikäläisen logiikalla tämä nimittäin meinaa sitä, että säästin 1400€ johonkin vallan muuhun - sillä siis ei ole väliä löytyisikö minulta tuollaisia summia aluen alkaenkaan. :D

translation:
after a five-month-long battle i finally have found myself a new bag to replace the worn-out, very much loved BPN bag that faithfully escorted me everywhere i went for over one and a half year.
some people love buying bags, but when it comes to me - as much as i like shopping, i absolutely detest searching for a new bag. the more bags i see, the uglier they all look, and the less i want to continue the search. i rarely need to buy bags but when i do, i'm usually on the verge of a mental breakdown. :D
this time around i had three options, where two of them pretty much weren't options at all - the first, Miu Miu model, was waaayyyy out of my budget with the price of one thousand and some hundreds to top it all, and the second somehow got sold out during the time i already waited for it to arrive at my home. i was ready for violence and desperate measures when the third option caught my eye, and saved me from any embarrassing situations. the search was finally over!
the bag arrived today and i'm so pleased with it. on the other hand the color is easy to combine with the rest of my wardrobe, on the other an amazingly idiotic choice as anything that fair will probably be true pain to keep clean and tidy, but i guess that just shows how compatible the bag is with its owner. anything impractical + me = match made in heaven.
i also had a pretty funny moment when i realized my bag mysteriously looks almost exactly the same as the Miu Miu in the first picture. i'm usually against fakes and copies but this time i can't help being a bit gleeful. theoretically i now have 1400€ left to spend on something else. %D

how to be a hobo :: J style

2010-03-19T20:47:00.007+02:00

tänään se sitten tapahtui: nimittäin täysin meikittömänä sivistyksen parissa haahuilu. pyydän syvästi anteeksi niiltä ohikulkijoilta, joita tapahtunut järkytti.
ei vaan, oli tälle ihan hyvä syykin - painelin aamupäivästä kasvohoitoon, enkä laiskuuttani jaksanut pistää pakkelia naamaan, kun se kuitenkin olisi hoidon alussa poistettu (pakkeli, ei naama - vaikka toisinaan naamanpoistokin kuulostaa kuningasajatukselta). nyt on iho pehmeä kuin vauvan pylly ja olen venytellyt poskiani koko päivän. *u* 45 minuuttia vaikuttanut entsyyminaamio ainakin oli tajuttoman tuju - minulla oli verisuonet pinnassa kaulassa ja dekolteella vielä puoli tuntia hoidon jälkeen. :D myönnettäköön, että näytti aika rajulta. harmittaa kun en tajunnut ottaa kuvaa, mutta ehkä näin on parempi, en tahdo aiheuttaa lukijoilleni mitään ylitsepääsemättömiä traumoja. kasvohoito on oikeesti hyvä juttu!

pipo/knit cap: Helsinki10
huivi/muffler: SEX POT
neule/cashemere cardigan: PAUL & JOE
röyhelöneule/asymmetric cardigan: AllSaints
mekko/one-piece: CandyStripper
vyö/belt: @ Nagoya PARCO
housut/pants: ZARA
korkkarit/heels: Vagabond

joku jo ehkä saattoikin katsoa että mitä ihmettä, onko sillä housut jalassa? kyllä ja on. :D olen itsekin äimistynyt - viikon alussa Zarasta löytämäni farkut ovat oikeasti pidettävät. vietin pukukopissa reilut puoli tuntia pähkäillen, olenko taas ostamassa housuja, jotka unohtuvat muutaman käyttökerran jälkeen kaapin perukoille, mutta näyttää siltä, että tämän parin ei tarvitse pelätä syrjintää vielä pitkään aikaan. ostin nuo itse asiassa tuunausmielessä, eli saa nähdä missä vaiheessa innostun vähän parantelemaan niitä.

kasvohoidon jälkeen päätin tasapainottaa muuten meikitöntä päivää nappaamalla parit uudet meikit mukaan M·A·Cilta.

mineraalipohjainen luomiväri PLAY ON PLUMS...

sekä nestemäinen eyeliner ELECTROLADY. liila eyeliner!! olen jo valmiiksi ihan täpinöissäni tästä. (~♥__♥)~

translation:
today... i went outside without make-up.
yes, laugh all you want - for me that's a huge step. %D i had a good reason for it, too, as i had booked myself a facial treatment and putting on make-up would've just been waste as it would've been cleansed off before the treatment anyway. and as for the outfit - i can't even remember the last time i've worn a pair of pants, but apparently i am capable of it. all thanks to these new jeans i found at Zara earlier this week!
after the facial i wandered off to Stockmann and bought some pretty make-up to compensate the make-up-less-ness of the day.

wishful thinking

2010-03-16T02:23:00.010+02:00

vaikka tänäänkin oli taas kirpeä pakkaspäivä, täällä ollaan jo ihan kevättunnelmissa. *u* laulan hallelujaa sinä päivänä, kun talvitakin saa vihdoin piilottaa kaappiin keräämään pölyä seuraavien pakkaskelien tuloon asti ja umpikärkiset korkkarit voi hyvällä omallatunnolla vaihtaa avokärkisiin kevätkenkiin ilman pelkoa siitä, että syväjäätyneet varpaani tippuvat yksitellen pois kahlattuani nilkkojani myöten lumessa.
kevätkengistä puheenollen - omani saapuivat viime perjantaina! ja koska logiikka ja käytännöllisyys ovat perin tuntemattomia käsitteitä meikäläiselle, varsinkin kun pukeutuminen on kyseessä, testasin kevätkenkiäni vaatimattomasti heti seuraavana iltana jäisellä baarimatkalla. :---D tässä selviytymistaktiikkani: Liisa ja Anssi kantoivat laukkuni ja itse tarrauduin henkihieverissä kaikkeen mahdolliseen tukea antavaan kahdenkymmenen metrin pätkällä jonka hoipuin rappukäytävästä bussipysäkille. nopeuteni oli arviolta neljä metriä tunnissa. suosittelen lämpimästi!

yllä kuvaa uusista popoista ja samalla myös mestarillinen taidonnäyte kuvankäsittelyssä! yksi universumin suurista mysteereista on vihdoin auennut minulle! opin nimittäin tänään leikkelemään taustoja pois, ja oli pakko heti päästä kokeilemaan käytännössä. :D

H&Mstä löytyy välillä varsin kelpoa vaatetta, olen auttamattomasti rakastunut tähän mekkoon! hintakaan ei pahemmin kirpaissut, tuo kustansi minulle huimat 24,95€!

taustojen leikkelyyn liittyen voisinkin perustaa pienimuotoisen gallupin: kelpaisiko vastaisuudessa tämäntyyppinen ratkaisu kuviini vai oletteko tähänastisten valkoinen seinä-valonkatkaisin-ovenkahva -taustojen kannattajia? koska ihan mielelläni kyllä väsään näitä jos se jonkun muunkin silmää miellyttää kuin omaani.

tässä vasemmalla muistin virkistämiseksi juuri tuo yllämainittu mahdottoman mielikuvituksellinen valkea seinä-tausta. %D etualalla päivän asukokonaisuus miinus kevätkengät, lauantain koettelemusten jälkeen odotan ihan suosiolla lumen ja jään sulamista ennen kuin lähden noilla seikkailemaan kodin ulkopuolelle...

neule/cashemere cardigan: PAUL & JOE
huli/long cardigan: VILA
mekko/dress: H&M
vyö/belt: @ Osaka
paita/ruffle tee: MANGO
alushame/petticoat: Lindex
sukkikset/tights: Anna Sui
korkkarit/heels: BCBG
korut/jewelry: Vivienne Westwood, Justin Davis, Accessorize

voin vain kuvitella millaiset super-ilmat ovat luvassa kuukauden kuluttua *__* kevät on lempivuodenaikani pukeutumisen suhteen, vaatetta saa olla päällä useampikin kerros ilman että läkähtyy, mutta ahdistavaa talvitakkia ei tarvita. rakastan kerrospukeutumista ja sitä, miltä eripituiset helmat sekä hihat näyttävät yhdistettyinä!

lisäksi kevään kolkutellessa ovella minusta on (varmasti koulunkin loppumisen takia) kehittynyt pelottavan energinen tehopakkaus. en millään jaksaisi olla aloillani, koko ajan pitää olla tekemistä, ja turha koneella roikkuminen taitaa vihdoin olla historiaa. ensi töikseni suursiivosin huoneeni, heitin kasoittain tavaraa pois, vein vanhoja vaatteita keräykseen, ja nyt käynnissä on huoneen uudelleensisustaminen eli 'keväistäminen', kuten sitä suurella todennäköisyydellä pahasti vinksahtaneessa mielessäni kutsun. :D salilla olen käynyt joka päivä, kun töistä on ollut vapaata, ja tänään löysin tieni kirjastoon ensimmäistä kertaa vuoteen.

lähiaikoina onkin sitten luvassa useampi ostos-päivitys, olen nimittäin valmistumisen kunniaksi antanut armahan MasterCardini vinkua oikein olan takaa. josko sitä kohta saisi sen säästämisen käyntiin?

translation:
Spring is definitely my favorite season when it comes to clothing - you can wear multiple layers without dying from the heat but it's still warm enough to leave the suffocating winter jacket home and change to open-toe heels! such Spring has yet to arrive here but I am anxiously waiting, and in the meanwhile doing some Spring-wear shopping. *__* here you can see my latest finds: a pretty little dress from H&M and new heels that i ordered online. and if you're wondering what's going on with the backgrounds, it's just me getting excited over learning some new Photoshop tricks. %D

so, would you be satisfied with backgrounds like this in the future? i'm kind of really getting tired of the whitewall-lightswitch-doorhandle -backgrounds in every photo and trying to figure out how to liven them up a bit.

Spring has made me quite the different person - i'm filled with energy and for the first time in a long time i'm actually happy to go out and do stuff rather than just sit in front of my computer all day! 've been going to the gym whenever i have a day off and today i actually found myself at the library, for the first time in a year. i love this new me, and i love Spring.

graduating & custom jacket for K

2010-03-06T18:46:00.006+02:00

olen tätä jo ehtinyt suuntaan ja toiseen toitottaa, joten toitotetaanpa tännekin: valmistuin eilen pukuompelijaksi!
en tule luultavimmin koskaan tekemään päivääkään ammattiompelijan töitä, mutta vaatetusalalle kun halajan, katsoin kuitenkin ihan aiheelliseksi oppia ensin perusteet - eli sen, kuinka vaatteita tehdään.
ihan käsittämätöntä että koulu on vihdoin ohi, en osaa yhtään suhtautua tällaiseen vapauteen. :D ja luojan kiitos se vihdoin tosiaan on ohi, muussa tapauksessa olisin varmaan pian menettänyt järkeni ja loppuelämäni olisi kulunut rattoisasti tohvelinkulmaa nakerrellen. nyt on toivoa muuhunkin. :D

tässä eilisen asuni ja samalla myös valmistumisasuni. oli pakko saada valmistujaisiin jotain omatekemää päälle ja tuo hame olikin onneksi sopivan juhlava!

ja tässä tämän päivän hiukset. jättäkää huomiotta auringon sokaisema ilme. %D kokeilin ensimmäistä kertaa otsalettejä, muuten kaikinpuolin hauskat, mutta oli jotenkin älyttömän harhaluuloinen fiilis koko päivän kun ei ollut otsista roikkumassa silmillä. vaatii selvästi totuttelua.
juurikasvuakin on ehtinyt kertyä kiitettävästi, kun en oikein tiedä mitä seuraavaksi keksisin. toisaalta tekisi mieli kasvattaa oma väri takaisin ja lähteä siitä liikkeelle, toisaalta taas pelottaa tajuttomasti, minulla kun ei seitsemännen luokan jälkeen ole ollut täysin omaa väriä pehkossa. decisions, decisions... ehkä luovutan pääasiani kampaajakaverini mietittäväksi, hän toivottavasti keksii ratkaisun.

koulusta ja valmistumisesta kun oli puhe, niin kuka muistaa viimekeväisen päivitykseni, jossa höpisin jotain hämärää kaverille työn alla olevasta takista? ai, ei kukaan? :----D no, uskokaa tai älkää, kyseinen takki on vihdoin valmis. valmistuksen kanssa tuli tosiaan hieman mutkia matkaan, kun oma ompelukoneeni on perin surkea, ja ompelin tuota sitten koululla vapaa-ajallani. olen tästä ihan tuhottoman ylpeä, ja toivon, että Kristakin arvostaa panostustani edes jollain "säälipisteet Juulialle"-tasolla. XD malli on myös täysin omasuunnittelemani, yritin saada tästä kauluksen avulla mahdollisimman muuntelukelpoisen. alkuperäiseen malliin kuului myös röyhelöä, mutta hautasin ajatuksen parin erikoissaumurin kanssa käydyn väkivaltaisen tappelun jälkeen...

klikatkaa kuva isommaksi, tästä näkyy vähän mihin kaikkeen tuo kaulus vääntyy. 8D jätän Kristalle tehtäväksi keksiä itse lisää.

kaulus toimii myös huppuna! o/

viimeisenä koulussa otettu kuva, sävyt päin sanonko mitä mutta ainakin tästä näkee selän saumat hyvin. :D noihin alaselän poikki meneviin vinoihin saumoihin olisi siis pitänyt tulla röyhelöä mutta sattuneesta syystä ei tullut. olkoon sitten ilman, stn.
tämä takki oli aika työläs ommella, mutta onneksi tällä kertaa työ kiittää tekijäänsä. pelottaa aina toisille vaatteita tehdessä ettei homma toimikaan ja että epäonnistun täydellisesti, ja tällä hetkellä jännittää se, miten tuo tulee istumaan Kristalle, mutta eipä enää voi muuta kuin ristiä sormet ja varpaat ja hammastikut ja toivoa parasta!

huomenna onkin sitten Annyeong!Party II, minut bongaa mahdollisesti lipunmyynnistä tai sitten jostain muualta hääräämästä. :D saa tulla nykimään hihasta jos siltä tuntuu!

translation:
first things first - i graduated yesterday!! i am now officially a dressmaker, although i know i'll never want to sew for a profession. %D but as i definitely want to work in the fashion industry in the future, i thought it would be pretty important to know the basics - as in how to make clothes.
i also finally finished the jacket i've been making for my friend! it's my design from start to finish, and i'm pretty proud of the result. my goal was to make it as versatile as possible and now i'm leaving it up to Krista to figure out even more ways to wear the collar, haha! hope she likes it!

week o8 - finding whateverland

2010-02-28T18:28:00.007+02:00

hyvät naiset ja herrat, tämä on pelastava koko tulevan vuoteni. en tiedä, miten olen aiemmin onnistunut välttämään kyseisen tölkin ajautumisen näkökenttääni, mutta maanantai-iltana sen peltisen pinnan kimallus vihdoin houkutteli minut luokseen. ostin kokeilumielessä yhden, ja kaikki maailman salaisuudet aukenivat edessäni!1 ...or not, mutta Fanta Grapen faneille tulee varmaan ilouutisena, että tässä sitä nyt sitten on jenkkiversiona, ja saatavilla Suomesta ♥__♥ harjautuneet makunystyräni eivät havaitse sen kummempia eroja Fanta Grapen ja Welch's Grapen välillä, varjopuolena hinta joka taisi olla jotain kahden euron luokkaa. tämä yksittäinen löytö kuitenkin piristi mieltäni siinä mielin, että selvisin tuota hörppien hengissä katsoessani maailman huonoimman elokuvan ikinä, koskaan. Welch'siä suosittelen kaikille, Percy Jackson Salamavaras-leffaa en suosittelisi edes pahimmalle viholliselleni.

viime aikojen kova kolmonen: prinsessatee maidolla, luomutäysjyvävohvelit hunajatäytteellä sekä kuivatut goji-marjat.

olen kuluneen viikon aikana löytänyt itseni salilta kahteen otteeseen, vaikka viimeiset pari vuotta suunnilleen kaikki liikuntamuodot päivittäistä paikasta toiseen liikkumista ja lattialla makoilua lukuunottamatta ovat olleet minulle myrkkyä. toisin sanoen, kasvua on tapahtunut lähinnä leveyssuunnassa. :D MTVn ja Livin hömppäohjelmien katselu juoksumattoillessa on osoittautunut yllättävän viihdyttäväksi ajanvietteeksi.

eilen töiden jälkeen kipaisin Accessorizeen koruostoksille, mukaan lähti yllä näkyvä ranneketju...

sekä kaksi samanhenkistä sormusta.
olen pelottavasti kallistumassa kullanväristen korujen puoleen, vaikka hopea onkin ennen ollut ehdoton ykkönen. yleisesti tuntuu vähän vallitsevan sellainen mielipide, että hopea- ja kultakorut olisi pidettävä erossa toisistaan - aivan yks hailee minulle. :D mielestäni kulta ja hopea pelaavat hyvin yhdessä, kunhan korut ovat keskenään samantyylisiä.

vielä loppuun asukokonaisuus, jonka käyttöönottoa odotan jo innolla - tämänhetkiset kelit kun eivät ihan vielä tue avokärkisiä korkokenkiä. kuvasta paljastuukin sitten myös kämppäni päivittäinen (epä)siisteys. jos nyt kuitenkin vähän viljelisin tekosyitä, tuo on oikeasti hallittu kaaos! tiedän tarkalleen missä kaikki on! jossain lattialla... tai sängyllä... tai tuolilla... mutta miksen löydä kännykkäni laturia mistään? >__>

translation:
my past week has been filled with new finds. one of the biggest things i miss about Japan is - no kidding - Fanta Grape, and i finally managed to find something similar here in Finland. i also found out that exercising can actually be fun - as long as you have a flat screen TV in front of you and numerous channels to surf while working out. :D
i'm really looking forward for the Spring to come, although i have a feeling it'll be a loooong time before that happens. i miss the days when you can leave the house without a jacket and walk around in open toe heels!

street fashion photographers extraordinaire

2010-02-19T21:55:00.001+02:00

länsimaisen katumuodin ystäville newyorkilainen Scott Schuman on jo useamman vuoden ollut katumuotikuvaajien ehdoton ykkösnimi. vuonna 2007 Time Magazine listasi The Sartorialistin 100 suurimman muotivaikuttajan joukkoon. kaksi vuotta myöhemmin samainen blogi ylsi ensimmäiselle sijalle kyselyssä, joka kattoi yli 400 erilaista katumuotiblogia. trendifanaatikot ympäri maailmaa kalastelevat inspiraatiota omaan pukeutumiseensa miekkosen blogin kautta - jotkut menevät niinkin pitkälle, että kutsuvat The Sartorialistia katumuodin Raamatuksi.
itse tunnustaudun myös Schumanin seuraajaksi, vaikkakaan en läheskään noin fanaattiseksi. :D hänen kuvaamansa asukokonaisuudet harvoin ovat oman makuni mukaisia, mutta tämä seikka ei kuitenkaan estä ihailemasta. on kuitenkin ihan yleissivistävää tietää, miten muualla maailmassa pukeudutaan!

vaikka The Sartorialist onkin monelle tuttu nimi, torontolaisen Tommy Tonin kohdalla saattaa vielä osan pää lyödä tyhjää. kuten Schuman, myös Ton kuvaa katumuotia, mutta hänen lähtökohtansa on eri - siinä missä Schuman usein kuvaa myös tavallisten tallaajien pukeutumista, Ton keskittyy ikuistamaan huippumuotia. Tonin lähestulkoon pettämätön bränditietous ja kyky ikuistaa yksityiskohtia ovat lyhyessä ajassa nostaneet hänet katumuotikuvauksen uudeksi toivoksi. lukemattomia yksityiskohtia, ja ennen kaikkea kauniita kenkiä - Ton on tunnustautunut pakkomielteiseksi kenkien kuvaajaksi.
länsimaisista katumuotisivustoista Tommy Tonin JAK & JIL onkin ehdoton lempparini. tässä omia suosikkejani herran otoksista, en raaskinut alkaa pienentämään näitä, joten klikatkaa kuvaa jos tahdotte nähdä sen kaikessa kauneudessaan. :D

translation:
let's focus on street fashion this time! Scott Schuman aka The Sartorialist and Tommy Ton aka JAK & JIL are two of my very favorite street fashion photographers - both with their own unique style. as Schuman often photographs more "normal" people, Ton concentrates on hunting down those who wear high fashion. i find both of them amazing, although Ton might be my number one favorite - his incredible skill of perpetuating even the tiniest detail has managed to catch my breath from the very beginning. here are some samples of his work (i didn't have the heart to scale down any of them, so if you want to see the shots in full size, just click on them!)

winter wonderland

2010-02-15T00:42:00.014+02:00

todisteeksi itselleni ja muille - joskus, vaikkakin äärimmäisen harvoin, käyn ulkona säänmukaisesti pukeutuneena. päällekkäin sattuneiden ystävänpäivän ja laskiaissunnuntain kunniaksi mentiin nimittäin tänään (tai no, kellon mukaan eilen) Kristan kanssa laskemaan mäkeä. viimeksi yläasteella käytössä ollut lasketteluasukin mahtui yhä jollain ihmeen kaupalla päälle!

korkkarit jätin kotiin, mutta tukka oli silti kerta kaikkiaan ihan pakko laittaa. :-----D eikä taida onnistua ulkoilu meikittömänäkään. jätin alaripsarin pois - ovelana ennakoin leviämisprosessia - mutta ripsari veti tällä kertaa pidemmän korren ja meni ja levisi pitkin naamaa yläripsistä. pitäisi tällaisia tapahtumia varten olla varuilla vedenkestävä ripsari pöytälaatikossa.
nyt on sitten testattu tuo Suin eyeliner myös monen tunnin viimassa: pysyy kuin liimattu. ♥__♥

Juulia viis vee: "Krista ei suostu vetämään pulkassa. Mä jään tähän. 8("

K innostui ottamaan aurinkoa.

käveltiin Kauppatorin poikki ja ihasteltiin hyvää säätä! tuli kieltämättä vähän turistifiilis kameran kanssa heiluessa, tosin saatiin aika vinoja ilmeitä meidän varustuksenkin takia. :D mikä ihme siinä on, ettei aikuinen ihminen saa vetää pulkkaa ilman, että kyydissä on enintään vaahtosammuttimen kokoinen matkustaja? aina silloin tällöin kuulee, kuinka ajat sitten lapsuusiän ohittanut rouva A tai herra B surkuttelee "kun onhan se pulkalla lasku hauskaa, mutta en minä tässä iässä enää ilman lasten seuraa kehtaa!"
haloo, pulkalla laskuhan juuri antaa oivan tekosyyn taantua alle kymmenvuotiaan tasolle!

puuterilunta *__*

adoptoin viisivuotiaan roolini täydellisesti aina iloisen vajaata ilmettä myöten :D

aamusta Tähtitorninmäellä ei vielä onneksi ollut pahemmin tungosta, mutta keskipäivän jälkeen porukkaa alkoi jo olla ihan mukavasti.

"ahahahaha AI SAATANA"
ensin koitettiin yhteisellä pulkalla. pyydän anteeksi hysteeristä naurua, joillain (...tai kai lähinnä minulla) tais jäädä aivot kelkasta. :D

seuraavaksi olikin vuorossa soololaskua. tajuttiin Kristan kanssa että taidetaan painaa yhdessä liikaa kun jäätiin melkein jokaisella yrittämällä jumiin jossain mäen keskitienoilla, joten viiletettiin sen sijaan tukka putkella kumpainenkin omia latujamme. :---D

väsähdettiin ihan kiitettävästi ravatessamme mäkeä ylös ja lopulta kunto loppui kokonaan - loppuaika käytettiin yleiseen lumessa möyrimiseen ja lumienkeleiden tekoon.

ja lopultahan siinä sitten kävi näin.

lisäystä ylläolevaan näin jälkikäteen:
kumma juttu miten yksi päivä lumessa voi muuttaa koko asenteen kylmyyttä ja kinoksia kohtaan. opin sunnuntaina arvostamaan Suomen talvea ihan uudella tavalla, enää ei kirosanat lentele viimassa ja tuiskussa. on se talvi sittenkin aika ihana!

translation:
today i had the most exciting day in a long time - i'll let the pictures and videos speak for themselves! i re-learned to appreciate the Finnish winter after so many years of complaining about the cold and snow. funny how little things can change big things. this is beyond great.

ink and cashmere

2010-02-03T23:40:00.010+02:00

kuten kuvasta näkyykin, tällä löytyis nyt tosiaan kolmen päivän lippu Helsinki INK 2010 -tapahtumaan. :D tuskin olen perjantaina menossa, mutta lauantaiksi ja sunnuntaiksi tahdottiin Kristan kanssa kummatkin, ja kolme päivän lippu tuli reilusti kahta yhden päivän lippua halvemmaksi. hiiiiii, jänskättää! tarkoitus olisi uskaltautua myös vähän juttusille tatuoijien kanssa, kysellä hintoja ja mahdollisesti jo varata aikaakin, riippuen vähän siitä, millaiset jonot eräässä lupaavalta vaikuttavassa tatuointistudiossa tällä hetkellä on. tatskanotto on kuitenkin ajankohtainen vasta reilun puolen vuoden kuluttua, luojan kiitos - saa vielä hetken panikoida. suunnitelmakin on jo ollut hyvän aikaa valmiina, mutta sen näette sitten lopputuloksen kanssa!
minkälaisia kokemuksia teillä on tatuoinneista, jos ylipäänsä on? entä mielipiteitä, niitä nyt yleensä löytyy, sekä puolesta että vastaan. :D
itse olen sitä mieltä, että hyvin toteutetut ja yksilölliset tatuoinnit tuovat usein lisää persoonaa ja särmää, ja aika usein myös sellaisen viban, että tatuoinnin kantaja on varma omasta identiteetistään - niiden kuvienhan kanssa elää sitten loppuikänsä! parasta olla tyytyväinen vielä kuolinvuoteellaankin. :D toisaalta välillä törmää sellaisiinkin tapauksiin, joiden kohdalla miettii että olikohan tuollakaan nyt kaikki inkkarit kanootissa.

tässä toissapäiväinen asukokonaisuus.
neule/cardigan: PAUL & JOE / My o My
trikoopaita/long-sleeved tee: H&M
belt/vyö: @ Nagoya PARCO
hame/skirt: MANGO
sukkikset/tights: Anna Sui
knee socks/polvisukat: lahja tädiltä / gift from aunt
korkkarit/heels: Vagabond

PAUL & JOEn neuleeni on kashmiria ja aivan tajuttoman lämmin ja pehmeä päällä. *__* kyttäsin tätä hyvän aikaa liikkeessä, ja viimeisenä harjoittelupäivänä se sitten lähti mukanani kotiin. voisinkin yrittää muistaa ottaa tuosta kuvaa, kun se ei ole päällä - neuleen kaavoitus on nimittäin nerokas, ja nerokas siinä mielessä missä minä erityisesti sitä arvostan - tuo koostuu periaatteessa parista suorakulmion muotoisesta palasesta. :D

olkoon vaikka sataviisikymmentä astetta pakkasta, housujahan en vapaaehtoisesti päälleni pue. kuka väittää, ettei neljät päällekkäiset sukkikset muka lämmitä?! tässä vähän lähempää kuvaa noista Suin sukkiksista kun ei niiden meininki ikinä näy kuvissa kunnolla, todellisuudessa ne ovat ruusu- ja perhoskuvioiset verkkosukkikset joiden alla käytän useimmiten liiloja KappAhlin sukkiksia. joiden alla on mustat H&Mn sukkikset, joiden alla on toiset mustat H&Mn sukkikset. :D ei taida olla kaikkia inkkareita maisemissa täälläkään...

minulla on tähän vyöhön viha-rakkaus -suhde. se on ihana, mutta ei pysy kiinni. pitäisi varmaan lopettaa hengittäminen ettei tarvisi jatkuvasti noukkia tuota lattialta. :D jokaisella on takuulla jokin vaatekappale, joillain useampiakin, joita rakastaisi yli kaiken elleivät ne olisi niin pirun epäkäytännöllisiä. niin, tervetuloa vaan meikäläisen vaatekaappiin - jos keneltä tahansa tutultani kysyttäisiin, kaappini sisältö sijoittuisi ykköseksi kilpailussa Maailman epäkäytännöllisimmät vaatteet. puhutaanko 9cm:n korollisista nilkkureista 30cm:n lumihangessa, tai tuosta hameesta, jonka kanssa en oikeastaan voi istua, koska helma nousee korviin, tai tuosta neuleesta, joka ei meinaa hihojensa takia mahtua takin alle, tai noista pirun polvisukista, jotka eivät pysy ylhäällä. :D

tänä keväänä kampaajaksi valmistuva kaverini Miia leikkasi hiukseni menneenä sunnuntaina. pituutta lähti reippaasti, mutta hyvä vaan, tulikin jo fyysisesti paha olo joka kerta kun spottasin kaksihaaraisen. tai nelihaaraisen. tai seitsenhaaraisen.......
nyt on latvat kunnossa ja hius tuntuu tajuttoman paksulta kun kaikki epämääräiset haituvat on poissa. :D seuraava missio onkin sitten vähän päivittää hiustenhoitotuotteita!
tuosta kaulakorusta muuten vielä sen verran, että olenko todella ainoa niin kaksimielinen ihminen, että ajattelen heppani ja pupuni olevan hyvin epäilyttävässä asennossa toisiinsa nähden? en ole onnistunut löytämään kivaa ketjua, joten kummatkin hengaavat yhdessä, alunperin pistin ne noin päin vitsillä mutta sitten se jotenkin unohtui ja jäi. no, saapahan ainakin päivittäin halvalla naurut, ei tarvitse kuin noita vilkaista. %D

joka-aamuisen silmämeikin tekoon kulutetun kaksikymmentäminuuttisen jälkeen lievästi raivostuttaa, kun pakkeli tuntuu kadonneen taivaan tuuliin jokaisessa kuvassa. tältä se näyttää, prkl!
tarkkasilmäiset ehkä huomaavatkin, että käytän piilareita - eivät kuitenkaan ole väripiilarit tai iiristä suurentavat piilarit, vaan ihan normit hei-ilman-meitä-törmäilet-seiniin -piilarit. kyllä vaan, olen oikeasti sokea.

ja lisäksi vielä yksi viime viikolla otettu meikkikuva. ruskean ja kullan sävyiset luomivärit rokkaa.

translation:
i finally got around buying a ticket to the Helsinki INK 2010 -exhibition taking place in the end of next month! this is so exciting, it'll definitely be an interesting experience. i'm planning on taking a tattoo in half a year or so, and thought it best to prepare myself properly, haha. i've had the design ready for awhile now, so the only thing missing is a talented tattooist - i'm sure Helsinki INK will be THE place to find one. ;) do you guys have any opinions and/or experience about tattoos? if so, would be nice to hear about them!
the second picture is my outfit for Monday. i fell head over heels for that cashmere cardigan while doing my internship at My o My, and just had to take it with me. ohh, this is surely the beginning of a beautiful friendship! *__*
Monday seemed to be my wear-the-most-annoyingly-impractical-clothes-all-at-the-same-time -day. 9cm heels when there's nearly 30cm snow everywhere, knee-high socks that just won't stay up, a skirt that makes it impossible to sit unless you want everyone to see the whole length of your legs, a belt that won't stay fastened up, and a cardigan with awesomely weird sleeves that won't really fit under any jacket. fuuun! %D

daylight romance

2010-01-30T16:29:00.003+02:00

tunnustan - olen korviani myöten rakastunut uudeksi vuodeksi väsäämääni hameeseeni. ripaus tyttömäisyyttä ja romantiikkaa yhdistettynä kimalteeseen, what else can a girl ask for?
taitaa kuitenkin mennä parit jutut uusiksi tuossakin kyhäelmässä, puran varmaan sen verran että pääsen ompelemaan vetoketjun ompelukoneella, ja lisäksi teen vuorin kokonaan uusiksi. siitä taisi tulla hippasen liian lyhyt...... %D
note to self: ne kaavat on ehkä silloin tällöin ihan oikeasti hyvä juttu.

tässäpä näkyykin sitten eilisen asuni. tein viime viikolla jotain ennenkuulumatonta: ostin itselleni pipon. meikäläisen tuntevat tietävät, että kaikki hiukset peittävä on minulle kirosana - en ole vapaaehtoisesti käyttänyt hattua, huppua tai huivia sitten ylä-asteen. nyt kuitenkin sattui niin sopivasti, että Anna-Gretan kanssa Helsinki10iin osuessamme kuvassa komeileva miesten pipo näyttikin päässä ihan siedettävältä. tämän ihmeen edessä ei voinut muuta kuin alistua kohtaloonsa ja pulittaa päätähuimaava 19 euron summa siitä hyvästä, että normaalien, järkevien ihmisten tapaan jopa minä oppisin pipoilemaan, ainakin näin paukkupakkasilla. kotona lisäsin koristeeksi vielä tuon neuloskukan, se ei siis tullut miesten piponi mukana.... :D tarkoituksena olisi vielä lisäillä muutakin sälää, kunhan keksin mitä.

pipo/cap: Helsinki10
huivi/scarf: Vero Moda
neule/cardigan: Hanii Y/My o My
trikoopaita/long-sleeved tee: H&M
hame/skirt: itsetehty/self-made
sukkikset/tights: Anna Sui
knee socks/polvisukat: lahja tädiltä/gift from aunt
korkkarit/heels: Vagabond

samalla kaupunkikierrosreissulla löysin Gina Tricot'sta täydennystä sormuskokoelmaani. kuvassa GTn ruusuköynnös-sormus, Bijou Brigitten oramentti-tyylinen sormus, sekä äidiltä saamani antiikkinen ruusukvartsi-sormus.

loppuvaiheessa heitin sekaan myös vyön, hattukukka on todellisuudessa hyvin saman sävyinen kuin tuo vyökin, kamera ei vaan ole asiasta samaa mieltä. :D päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että kokonaisuus taitaa toimia melkeinpä paremmin ilman vyötä. vaikka olenkin yksityiskohtien ja rönsyilyn ylin ystävä, joskus vähempi tuntuu silti olevan parempi.

tarkempaa kuvaa hameen kankaasta ja neuleen tekstuurista.

nyt kuulkaas on ihan järkyttävät sirkus-fanitukset käynnissä, rakastan sitä vähän friikahtavaa, synkkää tunnelmaa ja dramatiikkaa, mitä vanhoissa sirkuksissa on! kun olen iso ja rikas, ostan itselleni antiikkisen karusellin makuuhuoneeseen. piste. hypetyksen velloessa voisinkin ensimmäistä kertaa ikinä päättää postaukseni musiikilla, pelleillään nyt sitten oikein kunnolla kun kerran aloitettiin - omistan kyseisen kappaleen Justin Davisin sirkusheppakaulakorulleni. :D mukavaa viikonloppua kaikille, tämä lähtee nyt ostamaan lippuja tapahtumaan, jota ei yksinkertaisesti voi jättää välistä... ;)

translation:
in the pictures above you can see my outfit for yesterday. i finally found myself a cap i'm comfortable wearing - those who know me also know that pretty much any accessory that covers my hair has been a big no-no for me for most of my life. some people enjoy hats - i loathe them. :D
i was going for a strongly romantic, girly look with what i wore and ended up totally loving the results, yay for experimentation!

right now i'm particularly into anything with the slightly freakish, dark and dramatic atmosphere that any old circus has, and as my current music taste mostly follows my mood, i'm going to end this post with an awesomely freakish, dark, not to mention dramatic song.
have a great weekend, everyone!

shop 'til you drop

2010-01-27T22:55:00.005+02:00

joulun aikoihin Tokioon lähtiessään Kristan mukana lähti myös keltainen Forex-kuori sekä tarkkaan mietitty ja huolella raapustettu ostoslista á la Juulia. päätin röyhkeästi käyttää poloista kaveriani hyväkseni ja sallia itselleni pienimuotoista kosmetiikkatäydennystä - okei, ei ollut pienimuotoista, eikä upouusi lompakkonikaan tuntunut järin iloiselta tyhjennettyäni sen viimeisistäkin rovoistani, mutta kaikenlaiset palkinto- ja kannustusostokset ovat aina olleet meikäläiselle jonkin sortin pahe. siitä huolimatta ainakaan omalla kohdallani nuo kannustusostot eivät koskaan motivoi jaksamaan millään tasolla, tulee vaan hetkellinen hyvä olo ja silti mielummin jättäisi tietyt asiat tekemättä, siis juuri ne joiden tekemiseen itseään yrittää ostoksilla motivoida. :D kuka tuntee sielunsisaruutta, käsi ylös!

Krista palasi tammikuun alkupuolella Suomeen, ja toi minulle mukavan kassillisen tavaraa. täydessä kassissa ei kuitenkaan ollut kaipaamaani motivaatiota. se ei varmaan mahtunut mukaan <_< . . . . . . >_>

korvaisin varmasti päivittäin nauttimani vedenkin Fanta Grapella, jos gureepua vaan Suomessa myytäisiin. maailman paras virvoitusjuoma, nyt ja aina. aamen.
juotavan lisäksi kassista löytyi läjä Anna Suin kauneudenhoitotuotteita. Krista oli kuulemma liikkeeseen pelmahtaessaan ensin yrittänyt itse löytää tuotteet hyllystä, mutta turhautunut lopulta totaalisesti kaikkiin N-, Y-, Z-, ja Ö-lajikkeisiin, marssinut kassalle, näyttänyt listaani myyjälle ja kauniisti pyytänyt myyjää etsimään ne puolestaan. :D go, K! ♥

helpotin Kristan tavaranpakkausta ja pyysin tuomaan kaiken pienen ja irrallisen peltisessä gift boxissa. :D tälle löytyy varmasti käyttöä.

tässä vielä boksin sisältö ja rusettinen hiuspanta meikinpoistoa varten sekä meikkikynäterotin, jonka bongasin jo kesällä Tokion liikkeestä ja jota silloin pidin lähinnä hyvänä brändi-vitsinä (sarjassamme: brändi-teipinpidikkeet ja WC-paperit). oman terottimeni kadotessa juuri tämä kyseinen terotinmalli tuli kuitenkin ensimmäisenä mieleen, miksiköhän...

lähikuvassa uusi poskipuna ja eyeliner, samat mitä olen aiemminkin käyttänyt ja hyväksi havainnut. poskipunan pinkki sävy on juuri sopivan tyttömäinen, ja Suin eyeliner on minulla ensimmäinen laatuaan, joka ei suttaannu parin tunnin käytön jälkeen pitkin yläluomea. pääsin kesällä nolaamaan itseni, kun jouduin kysymään myyjältä, voiko tota pinkkiä poskiväriä todella käyttää myös poskiin. face color accent ei paljoa meikäläiselle sano, varsinkaan, kun sarjan muut sävyt ovat kaikkea muuta kuin punasävyjä. onko vika Juulian logiikassa vai japanilaisten logiikassa, sitä sopiikin sitten miettiä. :----D sain myös moisture rich powder foundationia sisältävän putelin kaupan päälle, mutta kerran kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että pari astetta liian tumma meikkipohja ei näytä tässä naamassa yhtään sen paremmalta kuin muissakaan naamoissa - kalkkilaivan kapteenista tuli nimittäin hetkessä plussapallon oranssi. :D

(L to R)-> NAIL COLOR N 500, 701, 308, 001.
toisin sanoen, uusia kimallelakkoja. *u* olen pahasti koukuttunut kimalteeseen, ja obsessio vain syveni sen jälkeen, kun tajusin, että kimallelakat pysyvät kynsissä huomattavasti kauemmin kuin normilakat, ja estävät myös kynsien katkeilua paremmin. johtuisikohan esim. niistä kimalteista. krhm.
kaksi vasemmanpuoleista purkkia ovat uusia tuttavuuksia, kaksi oikeanpuoleista sen sijaan vanhoja suosikkeja joiden edeltäjät alkoivat jo vedellä viimeisiään.

viimeisenä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, uusi Flight of Fancy-hajuveteni - vihdoin ja viimein. :D kesällä olin niin rahoistani kynitty paluulennon päivänä, että jäi kaikki lentokenttäshoppailut tekemättä ja näin ollen myös uuden hajuveden ostaminen lykkääntyi. tällä kertaa pelasin varman päälle ja hankin 50ml:n pullon 30ml:n sijaan, parasta olla loppumatta ainakaan seuraavaan puoleentoista vuoteen!!

translation:
a month or so back i decided to take full advantage of my friend visiting Tokyo, and asked her to buy me some well-needed items while there. i may have gotten just a little bit too excited while writing out the shopping list for Krista to take with her, but whatcha girl gonna do when these treasures are available... cheers, K!

getting ready for 2010★☆

2010-01-22T02:42:00.007+02:00

....myöhässä, kuten aina. vai oliko se muodikkaasti myöhässä? ;D vapaa-aikani kutistuttua viimeisen kolmen kuukauden aikana lähinnä öihin ja hyvin myöhäisiin iltoihin, alkaa pikkuhiljaa olla hermot kireällä asian jos toisenkin suhteen, tai oikeastaan kai vain koulun. haloo, voisiko se jo loppua!

seuraavaksi kuitenkin vähän uutta näin uuden vuoden kunniaksi!

tässä syy sille, että valvoin vuoden 2009 viimeisen yön ommellen. myönnettäköön, että oli hieman sekava olo sitten illemmalla vuoden vaihtuessa ja hieman alkoholia nauttineena, kun en ikinä ole pärjännyt vähillä yöunilla. :D inspiraatio hameeseen lähti täältä, ylempi rivi ja keskimmäinen kuva. kyseisen hameen nähdessäni oli yksinkertaisesti ihan pakko väkertää itsellekin jotain kaksikerroksista ja korkeavyötäröistä! olen hirmuisen tyytyväinen lopputulokseen, ja uskokaa tai älkää - tein tuon pirulaisen ilman kaavoja. herraisä, tätäkö varten sitä sitten pukuompelijaksi valmistutaan, että laiskuuden iskiessä (eli aina) tehdään vaatteita suoraan kankaasta ronskisti leikkaamalla?! :D mulla on nyt lisäksi ollut joku ihan ihme himo saada jokaiseen omistamaani hameeseen taskut, sama se tekeekö niillä mitään vai ei, ja tuostakin sellaiset löytyy. olisi kyllä ollut ihan kiva olla olemassa se vetoketjupaininjalka omaan koneeseen, ompelin vetoketjun käsin sekä miehustaan että vuorikankaaseen. mitä tästä opimmekaan: älkää omistako 60-luvulla valmistettua ompelukonetta......

tässä hame näkyykin täydessä toiminnassa uudenvuoden juhlahumussa Redrumissa. :D sensuurikin iski taas pitkästä aikaa!

popovarastonikin sai täydennystä, kun jo syksyllä kuolaamani Dinskon korkkarit löytyivät muhkeasta alennuksesta. *u* näiden kanssa saa kyllä jonkin aikaa odottaa ennen kuin sopivat kelit saapuvat tänne iglumaahan.
hirveän harvoin innostun toden teolla photoshoppailemaan ottamiani kuvia, mutta jotenkin näiden kohdalla ajatus futuristisista kengistä vanhan ajan kuvanlaadulla huvitti siinä määrin, että pakkohan sitä oli kokeilla.

translation:
it seems that my posts have taken influence from my habit of always being late, anywhere and everywhere i go. i hope i'll have more free-time as well as time to update starting from next month, otherwise i might just get a bit mentally ill. XD
in the first picture you can see the reason i stayed up the last night in 2009. the skirt was a real pain to sew, but i won the battle and am extremely happy with the result - it even has pockets! i got the sudden inspiration for a high waist skirt from here, see first row and middle picture.
i also got a new pair of high heels to celebrate surviving through the first half of January, and even got excited enough to do some not-so-typical-of-me -styled photoshopping. can't wait to get these beauties outside in the fresh spring air - as soon as the spring arrives, that is!

REED + RADER

2010-01-08T00:20:00.009+02:00

New Yorkista peräisin oleva reed + rader on kahden ihmisen, Pamela Reedin ja Matthew Raderin, käsialaa. kaksikko yhdistää valokuviinsa ja grafiikoihinsa liikkuvaa kuvaa sekä 3D:tä.

(images via TrendLand)

onko tässä tosiaan kuvan ja median tulevaisuus?
...ja olenko ainoa, jonka mielestä nämä ovat älyttömän hienoja?!
ps. availkaapa ainakin tuo kakkoskuva uuteen ikkunaan jos tahdotte nähdä koko kuvan, meitsin koodaustaidot = lol.

translation:
i stumbled upon these amazing still life + animated 3D pictures by the New York based reed + rader by an accident and was completely blown away by them. now, what do you guys think? hell yes, maybe or no way? will this be the future of the Internet media?

jussy the SANTA CLAUS

2010-01-02T16:54:00.005+02:00

sopivasti puolitoista viikkoa ennen joulua meitsille sattuikin sitten se bloggarin pahin painajainen - nimittäin rikoin kamerani. :D uusi vempain onneksi löytyi pukin kontista, eräästä paketista kun paljastui Canonin IXUS 95 IS 10.0MP -digipokkari. parin testikuvan jälkeen olin jo valmis ulvomaan onnesta, sen verran vanhaa rämää paremmaksi toi osottautui. hyvästi, puuromössökuvat!

viikko sitten sunnuntaina nähtiin pitkästä aikaa Juusoa, joka aikalailla tarkalleen vuosi sitten pakkasi laukkunsa ja muutti Lontooseen. Juuso, oot mun idoli. tässä parit kuvat iloisesta jälleennäkemisestämme. :D

Anssia taitaa vaivata kaakaokateus. %D

uskaltauduin vihdoin käyttämään osan kesällä Tokiosta ostamistani kynsitarroista ja kehittelin avaruuskynsistäni joulu-version. kiroan kummatkin pikkusormenkynteni alimpaan helvettiin, kehtasivat napsahtaa poikki ja vielä samalla viikolla. hoovee.

Juuso myös toimi joulupukkina mun osalta ja toi Lontoosta mukanaan paketin, jota olinkin jo ehtinyt odottaa kuin kuuta nousevaa. auuuuu.

the paketti.

the sisältö.
en taida enää ikinä hankkia uutta lompakkoa. elämäni rakkaus!

translation:
last Sunday we had a special meet-up to celebrate our friend Juuso's visit to Finland. he's been living in London for the past year or so, and it was such a blast being able to see him! i did also have a bit of an agenda, as he brought with him a package i'd been waiting to receive the most out of all my presents - a new, shiny, shiny, VERY shiny purse, both usable as wallet and evening clutch.

T H E make-up F R E N Z Y

2009-12-06T18:46:00.020+02:00

kuulumisia nyt ensin sen verran, että olen nykyään kaksissa töissä, josta varmaan olenkin tyystin täällä unohtanut mainita. :D 2,5 vuoden kestoinen työsuhteeni Helsinki Day Spassa sai tässä jokin aika sitten kaverikseen työn oman alani eli vaatetusalan piiristä, kun mua lykästi oikein olan takaa ja pääsin työharjoitteluun life-style -liike My o Myhin. kolme viikkoa takana ja olen viihtynyt älyttömän hyvin, mikä on itsellenikin mieletön helpotus, koska parin aiemman, todella epämieluisan myyjänhomman jälkeen olin jo alkanut tosissani epäillä soveltuvuuttani alalle. nyt on sekin todistettu, että ei siinä sitten muuta tarvitsekaan kuin hyvän työporukan ja aidon mieltymyksen myymiinsä tuotteisiin.
oma asenteeni vaatteisiin on niin tajuttoman anaalinen, että mieluusti polttaisin suurella roviolla jokaisen ruman vaatteen johon katseeni osuu. yritä siinä nyt sitten myydä jotain jäätävää rytkyä tyylillä "oi tää on niin ihana, tällanen M-I-E-L-E-T-Ö-N bermuda-kuvioinen tuubitoppi! voi käyttää myös PANTANA! niiiiin kuumaa kamaa just nyt!!" kun pään sisällä kiehuu ja tekee mieli lisätä että "jos tän ostat, niin samantien kiedo vaikka kaulan ympärille ja kurista ittes."
mutta kuten sanottu, Myn kanssa ole todellakaan ole tätä ongelmaa. :D haastetta kuitenkin on ollut yhden jos toisenkin asian suhteen, luvassa pohdintaa yhdestä näistä ensi postauksessa...!

tajusin tässä pari päivää sitten erään itseäni aikalailla huvittavan seikan koskien meikkipussini sisältöä. en ole ikinä juurikaan kiinnittänyt huomiota käyttämieni tuotteiden merkkiin, vaan iloisesti porskuttanut eteenpäin lähinnä "ostan jonkun ja toivon parasta" -meiningillä. hankin uuden putelin aikaisintaan silloin, kun edellinen loppuu - olen aina löytänyt vähille rahoilleni helposti muutakin käyttöä kuin kosmetiikan. %D asia, johon huomioni sattumalta kuitenkin kiinnittyi, on seuraavanlainen: jostain käsittämättömästä ja täysin tahattomasta syystä meikkipussissani on tällä hetkellä pääasiassa kahta tuotemerkkiä: Anna Suita ja ART DECOa.

kertoo ehkä jotain allekirjoittaneen älyllisestä kapasiteetista, että vasta kun olin reilut neljä kuukautta ehtinyt ihmetellä ihoni huonoa kuntoa tajusin 100 jenin puuterin ja Maybellinen Dream Matte Moussen yhtenäisen epäsopivuuden, viskoin kyseiset purkit roskakoriin, ja ostin testattavaksi mineraalipohjan. :D ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, eron huomaa. entiset tuotteet olivat iholla kuin maski, tämä uusi sen sijaan luo hieman kevyemmän lopputuloksen mutta peittää silti ihon virheet eikä tuki ihohuokosia. ja silläkin uhalla että tää kuulostaa joltain OstosTVn mainokselta: ite huomasin ihoni parantuneen jo ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen. (...joo, toi oli kyllä nyt niin OstosTV -kommentti että ihan oksettaa. syvimmät anteeksipyyntöni.)

mukaan tarttui myös kabuki-huisku mineraalipohjan levitystä varten sekä nappi Camouflage Cream Concealer-peitevoidetta tummia silmänalusia peittämään. silmänalusista puheenollen, joskus luin jostain, että tummat silmänaluset ovat perinnöllinen ominaisuus kun taas silmäpusseille voi oikeasti jotain tehdäkin oikeiden ihonhoitotuotteiden avulla sekä nukkumalla tarpeeksi. kuulostaa ainakin omaan korvaan ihan loogiselta. eli vanhempia voin syyttää au naturel alaluomen rajauksistani...

jossei tämä meikkipainotteinen höpinä nyt lopu, se saa luvan jatkua! eli samantien tässä nyt sitten kurkkaus sinne meikkipussukkaan. :D käytössä jo rupsahtanut, Takeshita doorilta kaksi vuotta sitten ostettu pussi, johon mahtuu kaikki tarpeellinen - myös kuvassa näkyvä kovia kokenut Anna Suin taitettava taskupeili. meikkipussin vetoketjussa roikkuu SKULLin keikkakrääsää.

★ luomivärisivellin
☆ kynsiviila
★ Anna Sui eyelash curler // ripsientaivuttaja
☆ Anna Sui Face Color Accent N302 // poskipuna
★ Anna Sui Liquid Eyeliner N001 (black)
☆ kabuki-huisku
★ ART DECO Color Gloss N27 (nude) // huulikiilto
☆ ART DECO pure minerals Eyeshadow Base // luomiväripohja
★ ART DECO pure minerals Camouflage Cream Concealer N12 // peitevoide
☆ ART DECO pure minerals Mineral Powder Foundation N03 // mineraalipohja
★ ART DECO pure minerals Eyeshadows N27 & N221 sekä N95 & N350) // luomivärejä
☆ Max Factor False Lash Effect (black) // ripsiväri
★ Vivienne Westwood käsipyyhe
☆ O・P・I AVOPLEX Cuticle Oil To Go // kynsinauhaöljy (ei kuvassa)

ART DECOsta vielä sen verran, että kyseessä on siis käsittääkseni mineraali-valmisteinen tuotesarja ja tähän nähden myöskin yllättävän edullinen, ostamani mineraalipohjakaan ei ollut normaalihintaisena kuin 23€, eli samaa luokkaa mitä halvimmista puuteri+peitevoide -yhdistelmistä muutenkin joutuisi maksamaan. mulla kuitenkin tulee henkilökunta-alennukset noihin ja ehkä siksi näitä tuotteita onkin kertynyt ihan kiitettävästi.

(EDIT: nyt on sitten tagilistakin päivitetty uuteen uskoon, saattaapi olla helpompaa navigoida tästä lähin. toivottavasti. :>)

translation:
i got super lucky a few weeks back and managed to get an insternship at a life-style shop called My o My. working there has been loads of fun and i've learned a lot about both selling and all the other things that come with working at an independent design & clothes shop. with two jobs (the other one being the evening & Saturday shifts at Helsinki Day Spa) my days are pretty much fully packed right now, but having jobs you enjoy doing really is the best reward possible! my new job has been challenging in many ways, and in the next entry i will tell you about one special challenge...!
in the last three pictures you can see the insides of my make-up pooch. i replaced the 100 yen powder and Maybelline Dream Matte Mousse with a mineral powder foundation and could not be happier with the results. funnily, almost all the products i use are either Anna Sui's or ART DECO's, both of them which i enjoy using tremendously. definitely recommended!

stardust

2009-11-27T11:54:00.016+02:00

images via Fashionising
hypisteltyäni työpaikallani useamman päivän suunnittelija Tsumori Chisaton tämän syksyn ja talven ready-to-wear -malliston vaatekappaleita, otin hiiren kätöseeni ja klikkailin itseni kyseisen malliston runway-kuvien ääreen. futuristinen tyyli ei ikinä ole oikein ollut mulle se omin juttu, mutta näissä avaruusaiheisissa luomuksissa on tarpeeksi sadun henkeä miellyttämään jopa minunlaistani kapeakatseista lokeroidioottia. :D

image from here
seuraavaksi tieni veikin ihastelemaan Linnunratamme kauneutta *__* jos tilaisuus ikinä tarjoutuu meille tavallisille tallaajille (mikä nyt on aika epätodennäköistä, mutta saahan sitä haaveilla!), meikä ilomielin karistaa Maan pölyt koroistaan ja suuntaa Buzz Lightyearin sanoja lainaten "kohti ääretöntä - ja sen yli!"

näistä sitten poikikin inspiraatio uusiin kynsiini - pohjana O・P・I:n NAIL ENVY Nail Strengthener, päällä Anna Suin Nail Color N203 ja kynnenkärjissä Anna Suin Nail Color N308. olen korviani myöten rakastunut Suin ruusuntuoksuisiin kimallelakkoihin - tajutkaa nyt joku tämäkin markkinarako ja maahantuokaa näitä Suomeen!

translation:
Tsumori Chisato's space themed ready-to-wear collection for this fall and winter certainly caught my eye - even if i usually wouldn't be that fond of the slight futuristic style, this collection has just the right amount of fairytale feel to it that it made me fall head over heels and even more. having finally found my way to admire the beauty that is the Milky Way, i got a sudden inspiration for my nails, and decided that some spatial play might just be what i need to cheer me up when the earthly reality tries to take over!

the vry mry Little Christmas

2009-11-25T13:15:00.019+02:00

paikkaillaanpas nyt vähän venähtäneitä päivitysvälejä! noiden Japani-postauksien kyhäilyyn kuluu tuhottomasti aikaa, siitäpä johtuu ajoittainen hiljaiselo. nyt kuitenkin taas muista aiheista.

ensimmäiset pikkujoulut takana, kahdet vielä edessä! ja vielä samana iltana, luoja auttakoon, kumpainenkin juhlista kun ajoittuu ensi lauantaille. onneksi seuraavana aamuna on luvassa aikainen lähtö Tampereelle Designtorille, mikä meinaa sitä, että Juulian on parasta siemailla edellisenä iltana lähinnä terästämätöntä glögiä. glögistä puheenollen, kyseinen jumaltonttujen juoma terästettynä Finlandia-vodkalla on todella hyvää. *u*

tässä viime lauantain kaveri-pikkujoulujen asuvalinta.
mekko/one-piece: GLAD NEWS
vyö/belt: 109-②
sukkikset/tights: Nakano Broadway
korkkarit/heels: Vagabond

loistavasta kuvanlaadusta on taas kiittäminen rakasta kameraani. sukkikset ja vyö ovat sävy sävyyn sellasta jännän kimaltavaa materiaalia vaan eipä siltä taas näytä. &D
se, minkä kuvasta ehkä erottaakin, on hiuspehkoni uusi väri. hippasen luonnollisempi ja lisäksi paljon lähempänä omaa sävyäni, tyvikasvun kuukausittainen värjäys kun alkoi lievästi sanottuna ottaa pannuun. yllätyin iloisesti huomatessani, että väri tarttui pidennyksiinkin aika kivasti.

tämä nykyinen sävy itse asiassa on aikalailla se, mitä hain, kun hiustani alkujaan alettiin vaalentaa, mutta jotenkin homma silloin karkasi käsistä ja lopputulos oli huomattavasti suunniteltua vaaleampi. toinen sävy, jota nyt hiusta tummentaessani harkitsin, oli kupari, mutta tulin tulokseen, että oranssihtava hius ja liila, jota asukokonaisuuksissani nykyään esiintyy usein, eivät välttämättä olisi se paras mahdollinen yhdistelmä... :D

ainoa haitta tässä uudessa tukassa on se, että aiempi vetyperoksidi-värini on tainnut tarttua suortuviini vähän turhankin hyvin. vaatii luultavimmin vielä pari värjäystä uudella sävyllä ennen kuin asteittainen haaleneminen joka pesun yhteydessä loppuu.

en vieläkään täysin ymmärrä, miten onnistuin kihartamaan hiukseni ilman kiharrinta. olin jo tapani mukaan valmiiksi myöhässä etkoilta eikä kihartamiseen yksinkertaisesti ollut enää aikaa, ehkä epätoivon adrenaliini hetkeksi muunsi mut ihmeidentekijäksi? onnistuisikohan tämä uudemmankin kerran...

translation:
one Little Christmas (or as we here in Finland say: pikkujoulu) party over, two more to go! my next Saturday is looking busy to say the least - luckily the early leave for Tampere the next morning will make sure my partying will have to be taken down a notch or two.
in the first picture you can see my outfit for the first Christmas party that was held last Saturday. i dyed my hair a bit darker recently to match it with my own hair color - roots showing in no more than one month will not be a problem anymore.
i had two options for the new hair color and i am glad i chose this, as light orange-ish copper combined with my love for violet clothes and accessories would not have exactly been the match made in heaven. :D

travelling around Japan with the disaster sisters, part 003

2009-11-22T21:33:00.009+02:00

sun 2.8. GOLDEN BOMBER @ TAKADANOBABA CLUB PHASE
edellinen yö meni taas mukavasti atomissa, joten vedeltiin autuaasti hirsiä puoleenpäivään. (miten näitä stooreja lukiessa jopa mä saan sen käsityksen että ollaan vaan maattu sängyssä koko reissu...?)

"aamu"röökillään ahkera Challe sai taas uuden kaverin! jätettäköön mainitsematta se, että Challella on pahimman luokan hämähäkkikammo, sekä se, että japanilaiset hämikset hyppii niskaan jos erehtyy liian lähelle. DÖÖDEN KOMMER!

päivän missio: Takadanobaba ja Golden Bomberin keikka. veikkaan, että kyseinen bändi ei sano 99,9 prosentille väestä yhtään mitään, joten jonkinnäköinen tilanneselvitys saattaa olla tarpeen. :D Golden Bomber on nelihenkinen vk-bändi, joka parodioi ei pelkästään koko visual-skeneä vaan aikalailla mitä vaan. suuri osa biiseistä soitetaan seuraavalla tyylillä: musa tulee nauhalta, laulaja laulaa, rumpali paukuttaa rumpuja vaahtomuovista tehdyillä rumpukapuloilla, ja kitaristi ja basisti joko esittävät soittavansa tai osallistuvat koko bändin yhteisiin ohjelmanumeroihin. viime kesän keikalla ohjelmassa oli muun muassa narullahyppely, jossa hyppynaruna käytettiin makkaralenkkiä, sekä kitaran käyttäminen leikkuulautana salaatille ja salaatin vetäminen nassuun rumpukapuloita syömäpuikkoina käyttäen. lyhyesti: nää on ihan sekasin. britti- ja japsihuumori on maailman eliittiä. jos tahdotte kuolla nauruun, hyvä tapa lähteä on mennä katsomaan Golden Bomberin keikkaa.

ja tässä ystävällisesti selitetäänkin kyseisen bändin toimesta kuinka löytää Takadanobaba CLUB PHASElle. tämänkertaisena oppaana toimii laulaja, Shou, pukeutuneena Astro Boyksi.

päivän asu! neule Hanjirosta, one-piece GILFYltä, sukkikset Anna Suilta.

tässä vaiheessa jo vähän jänskätti, etenkin kun ei oltu ostettu lippuja etukäteen. pienten bändien keikoille onneksi yleensä saa liput vielä oveltakin, ja niin saimme mekin, vaikka paikka olikin ihan täynnä populaa.

päivän kysymys: miksi vähänkin pienemmät keikkapaikat on aina jossain kuppasessa kellarissa?

valehtelematta yli puolet faneista oli pukeutunu yukatoihin.

kohokohtia:
♥ bändinjäsenten hyppiminen lavalla pelkissä speedoissa, jonka jälkeen rumpali, Kenji, puki ylleen jumalattoman kokoisen kalapuvun, ja kitaristi, Yutaka, sytytti sen tuleen (Kenji poltti vahingossa kätensä tässä stuntissa ja mökötti Yutakalle puolet keikasta)
♥ biisien välissä esitetty homoeroottinen neliödraama, jossa kaikki jäsenet olivat rakastuneita Yutakaan
♥ bändi hehkuttamassa Gacktin tanssitaitoja, ja Shoun Gackt-lavashowimitaatio (sisältäen myös kerrassaan hehkeän tanssin) joka päättyi siihen, että Yutakan esittämä "hullu fani" ryntäsi lavalle, ja turvamiehet mukiloivat fanin sijasta Gacktin
♥ Yutaka, joka "yllätettiin" sängystä pumpattavan barbaran kanssa (sänky ollen tässä iso pala pahvia johon oli teipattu kiinni tyyny, peitto, ja pumpattava barbara, ja koko höskä vuorostaan teipattuna kiinni kitaristin selkään) ja tämän jälkeen Yutakan äkillinen ilmestyminen mun ja Challen selän taakse pumpattavan barbaransa kanssa sekä barbaran lento iloisessa kaaressa yleisöön (tämän kaiken taustalla soi tietenkin bändin Love Hotel-niminen biisi)

keikan loputtua kädet oli kipeinä fureista ja vatsa krampissa kaikesta nauramisesta, unohtamatta tietenkään naurunpuuskia joita ei saatu loppumaan vielä junassakaan. voin sanoa että jos ulkomaalaisia muuten ei katsota julkisissa pitkään, niin ihan varmasti siinä vaiheessa kun kyseiset ulkkarit hekottelee kyyneleet silmissä maailman idiooteimmille keikkavitseille.

mon 3.8. SCUBER DIVE @ SHIBUYA
henkinen valmistautuminen koko päivän pituiseen keikkatapahtumaan ja paikasta toiseen ravailuun alkoi jo aamusta, ja lähdettiin kohti Shibuyaa yhdentoista maissa.

hajurako. (hiiren oikea painike -> Näytä koko kuva)

sensuuri iski taas. tässä näkyy nyt se edellisen päiväkirjapostauksen lärpäkepaita myös edestä.

SCUBER DRIVE～渋谷が大変～(Shibuya ga taihen) on vuosittain Tokion Shibuyassa järjestettävä tapahtuma, jossa esiintyy läjäpäin bändejä seitsemällä eri klubilla ja kahdeksalla eri lavalla. tänä vuonna bändejä oli yhteensä 78 eli ihan... kivasti. SCUBERissa on sama meininki kuin festareillakin, esiintyjät soittaa päällekkäisinä aikoina eri lavoilla ja aika monet faneista tulevat pääasiassa vain parin bändin takia. viime vuosi meni juostessa paikasta toiseen kuin päätön kana, tänä vuonna otettiin rauhallisemmin. tästä näkee koko päivän aikataulutukset, alla taas on meidän oma aikataulu.
13:00～13:40 Girugamesh
13:55～14:35 Lolita23q
15:00～15:40 Jully
16:00～16:40 Moran
17:00～17:01 SECRET (Versailles)
vuosittain SCUBERissa on myös salainen esiintyjä, jonka nimeä ei julkaista aikataulussa laisinkaan, ja uteliaisuuttamme jäätiin tsekkaamaan tämän vuoden secret - hyvin huono idea, varsinkin kun oltiin Moranin jäljiltä edessä ja keskellä. viinilasien ja ruusujen ilmestyessä lavalle alettiin jo pelätä pahinta ja kun tilulilu-ulina-intro alkoi, mulla jäätyi veret suonissa. Kamijon luikauttaessa ensimmäiset sulosointunsa otettiin jalat allemme ja myöhemmin todettiin, että yllättävän nopeasti sitä näköjään hädässä pääsee pakoon :D Versailles ei tosiaan ole mua varten.
17:15～17:35 DangerGang
17:50～18:10 NightingeiL
18:45～19:05 KYOKUTOU GIRL FRIEND
19:05～19:40 ZORO
19:45～20:15 VIDOLL
myönnettäköön, että katsoin Kristan kanssa VIDOLLin vain koska tahdottiin hyvät paikat heidi.in :----D bändin laulaja, Jui, on Challelle joku käsittämätön pakkomielle, ja Challea on syyttäminen siitä, että VIDOLLin nimen kuullessani mulla tulee mieleen vaan Juin reidet. siinä taiskin olla kaikki mitä tiedän tästä bändistä. ei mun makuun (ei edes Juin reidet).
20:30～21:15 heidi.
PÄIVÄN KOHOKOHTA. kolmivuotias bändi päättämässä koko tapahtuman isolla lavalla! ihan käsittämätöntä, miten nää on kasvaneet niin lyhyessä ajassa. samoin kuin Jullysta, heidi.stä loistaa kilometrien päähän se, että esiintymisestä nautitaan ja yleisölle annetaan kaikkensa. vähän pelotti, että kaikki viime kesänä opitut furit ois päässy unohtumaan, mutta kuinkas kävikään, kun Kristan vieressä olevat tytöt päätykin katsomaan meiltä mallia :D Yoshihikon lauluääni on ihana, biisit on ihania, heidi. on ihana. end of story.
heidi.stä poistuessamme törmättiin Jullyn jäseniin, ja Yuujiro moikkas mua. wat.

raahauduttiin väsyneinä parin kadunvälin päähän CoCoICHIin, ja syötiin iltapalaksi päivän ensimmäinen kunnon ateria.

Challen annos mustekalacurrya eli ika-karee! sairaan hyvää *__*

109-②sen jättiläis-Shouppa.

tultiin kotiin lähiconbinin kautta, ja mukaan tarttui todellista terveysruokaa, nimittäin CALBEEn salaatinmakuisia Jagarico-ranskiksia....

sekä Galbo choco chipsejä. oikein yrittämällä yritin jokasella käynnillä ostaa jotain uutta ja erilaista, täytyyhän sitä nyt reissatessa maistaa maan ihmeitä! paitsi että niistä punapavuista jäi kyllä traumat. 8/

tue 4.8. CHALLE'S BIRTHDAY
otsikkokin sen jo kertoo, että Challe otti ja täytti vuosia. synttärisankari saikin vapaat kädet suunnitella päivän ohjelmamme. ei taida tulla monelle yllätyksenä, että Shibuyaanhan sitä päädyttiin :D aloitettiin päivä crossingin Starbucksista, mahtava mesta varsinkin jos ei ole kiire minnekään ja tahtoo katsella kadun hälinää.

Mango Passion Frappuccino! toimii älyttömän hyvin paahteessa, jäinen juoma viilentää kummasti.

onko se lintu? onko se lentokone? EI! se on KEIJO!

Shibuyan asema ja Tokyu-tavaratalo.

ensin nää oli vaan viattomia kuvia ihmisjoukosta...

...mutta totuushan on, että ollaan kauheita stalkkereita.

mammakokous! noi McLaren-rattaat naurattaa vieläkin - taitaa äipällä olla kovat odotukset ipanastaan :D

stalkkaus kyllä käy ihan työstä ja ronskimpaakin tyttöä alkaa nopeasti toi touhu nälättää! ronskeja kun ollaan, käytiin 'kevyellä aamiaisella' 109n vastapäisellä kadulla. reissun ekat raamen-annokset!

tuli muuten paha olo raamenista, varmaan johtu kuumuudesta... mikä ei kyllä oikeesti mitenkään liity tähän vessakuvaan, vannon :D tää vaan sattuu olemaan ainoa kuva minkä olen ikinä ottanut 109n sisällä! ruoan jälkeen käytiin kuluttumassa kaloreita shoppaamalla. tai no, Challe shoppasi ja minä itkin a)koska mikään ei sopinut mulle b)koska ei ollut rahaa ostaa edes epäsopivia ale-vaatteita.

Hachikolla oli maailman suloisin parivaljakko - isoisä ja lapsenlapsi ;__; yritin ottaa kuvan juuri kun toi tyllerö sai isoisältään pusun päälaelle, mutta mun ajoitus oli päin metsiä, honkia ja havupuita.

Hachin patsaan vierellä sen sijaan istui maailman häröin kaveri. se ajoittain muun muassa lauleskeli, paukutti rumpukapuloita kiveykseen, soitti huuliharppua, ja leikki pienillä pehmoleluilla... ja kukaan ei tietenkään saanut otettua kuvaa Hachin kanssa, kun toi ukkeli ei suostunut liikahtamaankaan. lopulta poliisit tulivat kantamaan sen pois :D mulla itse asiassa on tästä videokuvaakin, saankohan sen toimimaan tähän..

seuraavat neljä kuvaa ansaitsis mun mielestä kaikki jonkin sortin omakehitteisen Nobelin palkinnon.

tämä kuva siksi, että se tiivistää musta täydellisesti Shibuyan syvimmän olemuksen: hauveli plus suippokärkiset kengät aitoon Shibuya-tyyliin.

tämä siksi, koska mä en tiedä, missä ton miehen toinen jalka on. :DDD

tämä Challen ottama kuva siksi, että se tiivistää Challen syvimmän olemuksen.

ja tämä, koska se outo heppu tuli takaisin arviolta 10 minuuttia poiskantonsa jälkeen, tunki sen suuremmitta puheitta vaaleanpunaisen pehmonallen housuihinsa, ja alko puhallella peltipurkkiin.

päätettiin sitten lähteä ahtamaan synttärijätskiä napoihimme Nishimuraan.

vvvooiiii siinä meidän sankari! *venyttelee poskia*

ja tässä meidän jäätelöt.

joku taas innostu vähän leikkimään värien kanssa...

päätin kerrankin poiketa syvälle iskostuneista pakkomielteistäni ja valita jotain muuta kuin suklaanmakusen annoksen. sain trooppisen hedelmäviljelmän :D JOSSA OLI PURINIA!

Nishimuran jälkeen matka jatkui kohti Nakanoa...

..kuvassa näkyvän Nakano Sun Plazan ohi, ja Don Quijoteen, tuttavallisemmin Donkiin. Donki on maailma täynnä ihmeitä. mitä et löydä Donkista, sitä et tarvitse. me löydettiin Rilakkuma-vessamatot, ja tultiin tulokseen, että ilman niitä tämä elon tie olisi kovin ankea. käytin myöskin puoli tuntia siihen, että nauroin kyyneleet silmissä alusvaateosastolla sitä, että japsimitoilla mun kuppikoko on D. ja alusvaatteista nyt kun puhutaan - näin joku kerta Shinjukun Donkissa mainostettavan 6cm paksuja rintsikkatoppauksia. kuusi. six. sechs. K-U-U-S-I.
seuraava kohteemme oli Donkia vastapäätä Sun Plazan alakerrassa, nimittäin suupaa (l. super market). ostettiin sylikaupalla alkoholia, mitäs muutakaan. Chu-hait ja Cocktail Partnerit on parasta maan päällä.

jaksettiin juuri ja juuri raahautua ostoksinemme Yadoyan toimistolle ja hengattiin siellä kunnes Krista pääsi töistä. tämän jälkeen Krista näytti meille uuden ja ihmeellisen reitin toimistolta kotiin. mä en löytäis tota reittiä kämpille vaikka henkeä uhattais.

oon niin surullinen ettei Suomen katukuvassa näe tällaisia sähköjohtovyyhtejä. ne on kamalan nättejä. ketä kiinnostaa vaikka ne oiskin vaarallisia!1

kaikkien janoisten sankari. Fanta Grape on legenda.

mutta cassis orange-makunen Cocktail Partner on silti aina ja ikuisesti Juulian paras kaveri.

nähtiin illalla Anna-Greta ja juhlittiin Challea porukalla. Anssi oli kipeä ja harmitti tästä aiheutunut puutostila!

mentiin kuitenkin Shibuyaan syömään izakayaan jossa oltiin aiemmillakin reissuilla käyty!

juomalistan flesh-tarjoilu vähän säikäytti meitä herkkiä neitokaisia :DDDD

joten siemailtiin sivistyneesti cassis orangeja alkajaisiksi...

kunnes Challe ja Krista heittäytyivät vallan villeiksi, ja siirtyivät miehisempiin juomiin.

ja-aaaa ykkösellä alas!

Kristalla on monta rautaa tulessa! eiku

päädyttiin sitten loppuillaksi kailottamaan mukavassa nousuhumalassa karaokeen, oltiin kaikki aika vilustuneita joten älykkäästi jätettiin atom-ilta väliin.

wed 5.8. TEH HEWG ICECREAM AND FURTHER EXPLORING

snaaaaaaaake eeeeeyees!

Challe paistoi munia aamiaiseksi.

kun taas allekirjoittanut keksi leikkiä Crocodile Dundeeta.

tälle kuvalle se viides Nobel, koska kuka tämän nähtyään enää tarvitsee Darwinin evoluutioteoriaa todistaakseen ihmisen ja apinan (...okei, okei, GORILLAN) lähisukulaisuuden!?

maitoa ♥ tässä kuvassa näkyykin sitten aikalailla se ainoa kerta, kun olin kosketuksissa maidon kanssa Japanissa. rakastan maitoa, mutta japsimaito on kamalinta _koskaan. japanilaisten lehmien on pakko olla jotain mutaatioita, se härskiintynyt litku mitä niistä lypsetään ei tasan ole maitoa. 8/

mä olen vakaasti sitä mieltä, että Challen pitäisi liittää tämä työnhakupapereihinsa.

tajusin just että toi amppari mun takana näyttää siltä kuin olisin tunkenut sen mun laukkuun :DDD

tässä se kyllä näyttää semisti epäilyttävämmältä... ja ton puunkin innostuneisuudessa on jotain pahasti pielessä.

Nakano ZOO.

Nakanon asema tuossa vasemmalla, Broadway oikealla.

aamiaiseksi sushia tutussa sushipaikassa *u*

ja jälkiruoaksi jättipehmikset! tai no, Challe otti seitsemän kerrosta ja mä tyydyin kolmeen. tahdoin pitää sushit sisälläni.

om nom nom.
kun taas pystyimme ähkyltämme liikkumaan, vyöryimme asemalle ja otimme Chuon Shinjukuun ja sieltä Yamanoten Shibuyaan. oltiin luvattu Murulle hommata sille Arisun uus sinkku Tower Recordsilta. napattiin myöskin samalla frappuccinot kouraan Starbucksista, jonka jälkeen läksimmekin kohti tuntematonta - tavoitteenamme oli löytää kaks pikkiriikkistä vaatekauppaa, jossa kumpikaan ei aiemmin ollut käynyt. me siis talsittiin, talsittiin, ja talsittiin. oli c-uuma, ja frappuccinot suli.

Challen tarkat silmät havaitsivat ensimmäisen kohteemme!

....jaa mitä, eikö muka ollu tarpeeksi näkyvä näyteikkuna?
Japanissa liikkuessa osoitteet eivät auta pätkän vertaa, kartta on useimmmiten ainoa joka ohjaa perille. ja yleensä se mitä etsii, löytyy seitsemän tunnin etsinnän jälkeen jonkun 182-kerroksisen rakennuksen lisäsiivestä kellarista siivouskomeron vierestä jonne ei pääse muuta kuin yhtä sisäpihan kautta kulkevaa sokkeloista reittiä joka pitäisi osata ulkoa. japanilaisten logiikka on pettämätöntä.

<3____<3 harmikseni menin aika lailla lukkoon tuolla sisällä. en osannut olla enkä elää, oli liikaa kaikkea ihanaa ja päädyin vain ujosti hypistelemään mekonhelmoja. hyvä minä! näin sitä käyttäydytään shoppailuparatiisissa!
tuonne on kyllä pakko päästä uudelleen kunhan olen kerännyt uutta rohkeutta %D Grimoiren myyjät on maailman näteimpiä...

sitten olikin vuorossa Challen toiveliike, joka löyty saman tien varrelta mutta vaati vähän lisätalsimista... mulla taasen näköjään oli jäänyt edellispäivän stalkkeri-moodi pahemman kerran päälle.

SPANK ME! Challe osti pinssin, jossa luki - ylläri - SPANK ME!

kävellessämme takaisin asemalle päin poikettiin mielihalujemme mukaan muissakin kaupoissa, minä muun muassa Vivienne Westwoodin liikkeessä, mutta pidättäydyin ostamasta mitään - ei varmaan liittynyt siihen että rahat oli loppu. japsien Viveistä mulla olisi kyllä sanottavaa sen verran, että sieltä ei kannata ostaa mitään Westwoodia ellei kyseinen tuote sitten ole saatavilla pelkästään Japanissa. noilla brändäämisen mestareilla on hieman tapana ylihinnoitella jo valmiiksi ylihinnoiteltua tavaraa, ja VW-kamasta saa välillä maksaa Japanissa jopa kolmikertaisesti siihen nähden mitä sama tuote maksaisi Briteissä.

Shibuyasta jatkettiin Harajukuun, ja Takeshitalle Closet Childin CD-shoppiin sekä Daisoon. ainoa mun ihonväriin sopiva puuteri jonka löysin oli joku goottipuuteri, ostin sitten sen kun oma jo veteli viimeisiään. 100 jenin puuteri, olipa kyllä ihan hirveen hintanen! XD

Challe osti silikonipohjalliset korkkareihin. :D mulla pitäisi jossain olla näitä ohjeita vielä lisää, osa tarjosi kunnon naurut.

illalla nähtiin Kristan kanssa Mammaa ja Fluffaa. mentiin yhdessä ensin Shinjukun Marui ONEen, jossa M&F tapansa mukaan tuhlasivat h.NAOTOn liikkeessä, ja jatkettiin siitä syömään LION-nimiseen ravintolaan.

hienosti on kamera tarkentanut kaikkeen muuhun paitsi jälkkäriin. :D
jäätiin Challen kanssa vielä hengaamaan Shinjukuun kun muut suuntasivat koteihinsa. istuttiin ALTAn röökipaikan vieressä ja huvitettiin itseämme laskemalla kaikki ohimenevät kundit, joilla oli liian isot kengät. niitä oli yllättävän paljon.

oli jo sen verran myöhä että ALTAn mainos-screen pistettiin pimeäksi.

ja tämän videotuokion teille tarjosi Challe.
kun vihdoin päästiin kämpille, meitä odotteli yllätys - meidän kämppis Hiroshi oli tuonut Challelle syntymäpäivälahjaksi täytekakun.

Challe jo ehti haukata :D mmmmmmmmmm kakkua! syötiin melkein koko kakku kolmeen pekkaan, Challe, minä ja Krista. paitsi että kukaan meistä ei ole Pekka, ho ho ho ho hhh... ööh, anteeksi. jatketaanpa.

Hirppa kokkas itelleen illallista samalla kun me syötiin kakkua.

thu 6.8. ADULTS' DEPARTMENT STORE IN AKIHABARA
mulla on tältä päivältä tasan kolme kuvaa. ja ne on kaikki ruoasta. :D miten voi olla mahdollista... täytyy sitten näköjään tarinoida tekstin avulla kun kuvat ei sitä voi tehdä, tarinaa nimittäin kyllä löytyy. %D

torstaina nähtiin Challen kanssa Ryo pitkästä aikaa. vaikka Ryo onkin japsi, se on asunut suuren osan elämästään Jenkeissä, ja osaa suunnistaa huonommin Tokiossa kuin me. se tuli tämän päivän aikana hyvin selväksi XD nähtiin Shinjukussa, ja ensi töikseen Ryo vei meidät syömään Saizeriyaan, jonka muisti olevan jossain aseman tienoilla. kysyttiin neuvoa arviolta seitsemän kertaa, harhailtiin koko asemarakennuksen ympäri etsintäreissullamme, Ryo yritti paikantaa lähintä Saizeriyaa puhelimellaan, ja vihdoin löydettiin se (silloinkin vahingossa, vaikka Ryo väittikin että yritti vaan tahallaan kävelyttää meitä nälkäisiksi. juuust. :D)
annettiin Ryolle tuliaiset, syötiin pastaa, ja yritettiin päättää, mihin suunnata päiväksi. heitin villin ehdotuksen että mentäisiin Akihabaraan ja yritettäisiin uudelleen löytää seitsenkerroksinen pornokauppa, josta viimeksi ei nähty vilaustakaan, ja Ryohan innostui ajatuksesta. no, se on jätkä, onko mikään suuri ihme. :---D
Ryo oli lapsena käynyt Akihabarassa koulua, ja junassa kun puhuttiin niin se rehvasteli tuntevansa Akihabaran hyvinkin. ja tottahan me uskottiin! olisi ehkä pitänyt tajuta jo tosta Shinjuku-harhailusta, että meidän Tokio-suunnistustaidot on paremmat kuin Ryon. :D

suunnattiin junilta Electronic Cityn uloskäyntiä kohti ja siitä eteenpäin harhailtiinkin arviolta tunnin verran pilvenpiirtäjien joukossa. Ryon suusta kuultua: "oho, toi rakennus ei oo ollu tossa ennen!" ja "kun löydän sen yhden Starbucksin, tiedän missä me ollaan!"

...
..

....

yhdessä vaiheessa se jo soitteli kavereilleen ja kysyi missäpäin Akihabaraa etsimämme 大人のデパート eli 'aikuisten tavaratalo' sijaitsee. ja tähän liittyen, puhui puhelimeen niin keskittyneesti että käveli suoraan lyhtytolppaa päin. mun ja Challen matkan arviolta sadannet hysteeriset itkunaurut tuli tässä kohtaa.
lopulta palattiin takaisin aseman uloskäynnille, ja huomattiin se pirun depaato ihan siinä vieressä. :) :) :)
ovien edessä Ryota alkoi pelottamaan, ja se yritti saada meidät muuttamaan mieltämme sisäänmenon suhteen, mitä ei tietenkään otettu kuuleviin korviimme, vaan asteltiin rohkeasti sisään! päätettiin aloittaa ylimmästä kerroksesta ja käydä läpi koko depaato kerros kerrokselta.

tästä eteenpäin tarina on aika lailla K18-matskua, pahoittelen!

se on jotenkin suomalaiselle kulttuurille niin vieras juttu miten Japanissa suhtaudutaan seksuaalisuuteen, fetisseihen ja ylipäänsäkin seksiin. Suomessa pornokauppaan mennessä useimmat tuntevat olonsa ainakin jollain asteikolla kiusaantuneeksi ja joitakin saattaa jopa vähän nolottaa. Japanissa kenelläkään ei edes käy mielessä häpeillä pornokauppaan menemistä, eikä meininki juurikaan eroa esimerkiksi kirjakaupassa käynnistä. paitsi että vertailuun paremmin ehkä sopisi lelukauppa, aikuisille tarkoitettu. :D olin lähinnä kuullut juttuja siitä, kuinka pornokaupoissa yleensä törmää vain hikisiin nörtteihin l. otakuihin ja limaisiin pukumiehiin l. salarymaneihin, mutta ainakin meidän käynnillä ostoksilla oli ihan kaikennäköistä ja -ikäistä porukkaa. spottasin muun muassa päälle parikymppisen pariskunnan hipelöimässä poliisipukuja rooliasu-kerroksessa ja pienen ryhmän äänekkäitä poikia aikuisvideo-kerroksessa. okei, näkyi siellä aika friikkiäkin porukkaa mutta missäpä päin Japania ei... :D saatiin myös muilta asiakkailta aika pitkiä katseita, mutta en sitten tiedä eroaako sekään hirveästi siitä miten meitä muuallakaan katsottiin. Ryo jossain vaiheessa Akihabaran kaduilla kävellessämme huomautti meille, että on kiva kävellä meidän kanssa kun 75% ihmisistä jää tuijottamaan.

Ryon alkupaniikki vaihtui hetkessä innostukseksi ja meidän alkuinnostus osittain kauhuksi, kun se vibraattorit nähdessään meni ja pisti kaikki testikappaleet päälle. kiva surina ja hyrinä kävi liikkeessä. :D alusvaateosastolla yritettiin saada se meidän koekaniiniksi pukemaan miehille suunnitellut rintaliivit päälle, kuitenkin tuloksetta, ja se puolestaan (tuloksetta) yritti saada mut pukemaan meido-asun päälleni (tuolla depaatossa oli joku ihme kampanja että jos puki kaupassa päälleen jonkun asun ja antoi henkilökunnan ottaa kuvan, sai tuntuvan alennuksen jos osti kyseisen puvun. tms... kyseisen kerroksen portaikon seinät oli täytetty näillä asiakkaiden polaroid-kuvilla eikä rehellisesti sanottuna ollut mikään kovin kaunis saatika sitten kiihottava näky. ew.)
video-osastolla tuli ehkä pahimmat traumat kaiken fetissipornon keskellä - löytyi muun muassa uloste-, läski-, koulutyttö-, eläin-, sekä jalkafetissiin keskittyneitä filmejä mistä ainakaan allekirjoittanut ei pahemmin perusta. olipa oma osasto myös gaijin- eli ulkomaalaispornolle, ja juuri siellä tormättiin tähän jo aiemmin mainittuun meluavaan nuorukaisjoukkioon. oli pojilla aika näkemisen arvoiset ilmeet kun kaksi blondia gaijin-tyttöä ilmestyi viereen osoittelemaan videonkansia. %D ja mä vakuutuin siitä, että japanilaiset näköjään syntyy rivojen katseiden mestareina.

tosiaan, huolimatta siitä että kamera loisti poissaolollaan tällä reissulla, löysin kuin löysinkin myös kuvallista näytettävää! on se Google vaan niin ihana. tuo linkki on sitten aikalailla NSFW, en suosittele klikkailemaan koulussa tai töissä.

palailtiin Challen kanssa illaksi takaisin kämpille, atomin event kutsui!

fri 7.8. THE DAY OF THE LIVING DEAD aka DÖÖDEN KOM-PÄIVÄ
kadotettiin toisemme yön aikana klubilla, Challe taisi tulla ekalla junalla kotiin mutta mä löysin tieni himppeen vasta keskipäiväksi. oli kyllä niin mielettömän hyvä olo ja pitkät yöunet takana, NOT. en juurikaan normaalisti kärsi bileiltojen jälkeen pahasta olosta, vaan lähinnä unenpuutteesta, ja oli pahimman tason univaje päällä koko päivän. ainoa, mihin koettiin tässä tilassa kykenevämme, oli shoppaaminen, mutta pysyttiin kerrankin kaukana Shibuyasta, ja otettiin kohteeksi Shinjukun Lumine.

sitä ennen kuitenkin pysähdyttiin Higashi-Nakanon asemaa vastapäätä olevaan Mäkkiin aamiaiselle. kuvassa Challen Teriyaki-ham-baa-gaa-ateria.

Luminessa karkasikin sitten mopo käsistä, hehe. mulla ei tosiaan sitä rahaa oikeastaan ollut ja silti muun muassa repäisin jostain 10 000 jeniä maailman hienoimpiin korkkareihin. oli sitten kymppitonni vähemmän rahaa ruokaan mutta eipä tuo juuri menoa haitannut. :D
kastuttiin kotimatkalla läpimäriksi, vettä kun satoi kuin esterin takapuolesta. samanlaisia monsuunisateita aika harvoin kokee Suomessa.

Challe osti korkkarit myös, ja päätettiin yhteistuumin pistää uudet kengät jalkaan illan conbinikäynnille. yöpaidat + korkokengät = totemo sekushii.
vesisadekin oli tauonnut.

päivän kuva-arvoitus!

:D rusettiset varpaanerottajat varpaankynsien lakkausta varten! Japan, ILU.

tämä on ihan järjettömän hyvää jääkylmänä.

ennen nukkumaanmenoa harjoiteltiin Challen kanssa hyödyllistä japania, apunamme oivalliset Making Out In Japanese- sekä More Making Out In Japanese -kirjat. tämä kirjasarja on oikeasti hulvaton, parhaita japaninkielisiä fraaseja ikinä ihan jokapäiväiseen käyttöön (...not).
peli toimi niin, että toinen meistä poimi kirjastaan fraasin, johon toisen tuli etsiä osuva vastaus omasta kirjastaan. Hirpalla oli harvinaisen hauskaa kun se kuunteli meidän japaninkielistä keskustelua, josta tähän loppuun vähän esimerkkiä.
Challe: "Minulla on hyviä uutisia! Sinusta tulee isä!"
Juulia: "Aaaahhh en tahdo vielä naimisiin!"
Challe: "Et rakasta minua enää!1"
Juulia: "En rakasta sinua enää, joten aion vaihtaa puhelinnumeroni!1"

Julie Heffernan's self-portrait as MAD AWESOME

2009-11-03T21:54:00.014+02:00

vaikka vaatteet ja muoti ovatkin kahmineet blogissani pääosan, theory of happiness on myös muuta ihmeellistä - tai pikemminkin, tulee olemaan. nyt kohti seuraavaa aluevaltausta.

vuosia ennen minkäännäköisiä harppauksia tyylitajun valtatiellä rakastin piirtämistä, ja vaikka luonteeni laiskuus onkin sittemmin ehdyttänyt pakkomielteisimmät piirtämisintoiluni, jaksan yhä innostua muiden töistä (yllättäen koen mukavammaksi lepuuttaa silmiäni kauniissa asioissa, joiden aikaansaamiseksi joku muu on kärsinyt henkistä luomisen tuskaa, sen sijaan että itse olisin joutunut ponnistelemaan.)

Julie Heffernan on vuonna 1956 syntynyt amerikkalainen maalari, jonka töihin tutustuin sattumalta reilu vuosi sitten, ja hänestä tuli kertaheitolla yksi ehdottomista suosikkitaiteilijoistani. Heffernan yhdistää töissään muotokuvamaalausta, historiaa, luonnon elementtejä, symboliikkaa ja allegoriaa mitä mielikuvituksellisimmin tavoin. en tunnista itsessäni sen kummempia intohimoisen taidekeräilijän luonteenpiirteitä, mutta Heffernanin taulun ottaisin seinälleni milloin vaan. tai vaikka kaksi. TAI KAIKKI.

Self-Portrait as Sea Monster 2006, oil on canvas

Self-Portrait as Booty 2007, oil on canvas

Self-Portrait as Not Dead Yet 2008, oil on canvas

Self-Portrait as Spill 2007, oil on canvas

Self-Portrait as Post Script 2007, oil on canvas

Self-Portrait with Men in Hats 2007, oil on canvas

images via Google

translation:
this blog is not meant to be all about clothes and to prove that i bring you a sneak peek of one of my favorite artists ever - American painter Julie Heffernan. her style is a mix and match of history, nature, symbolism, allegory, still life and portraiture, managing to leave me breathless time after time after time. i wouldn't mind having a few of her artwork hanging on my own walls - or a few more than just a few!

miss violet

2009-10-26T13:16:00.015+02:00

nyt kun netti on vihdoin saatu elvytettyä muuton jäljiltä, taitaa olla aika tehdä blogille sama. juttua riittää aiheesta jos toisestakin, joten päivitystahdin pitäisi palailla normaaliin tästä hetkestä alkaen.
nyt on kuitenkin heti alkuun valitettava ja tunnustettava, että mua ottaa rankasti päähän päätökseni kirjoittaa kesäisestä Japanin reissusta päiväkirjatyyliin - se sotii täysin sitä vastaan, millaiseksi tämän blogin miellän. mutta! minkä aloitan, sen myös jatkan loppuun, eli neljä postausta reissuun liittyen on vielä tuloillaan kuten lupasin. aion kuitenkin jatkaa samalla myös normaalia bloginpitämistä, eli läpättää muistakin kuin reissuun liittyvistä seikoista. ja tämä postaus on juuri sellainen :D seuraavaksi syventymistä aiheeseen värimieltymykset, värien käyttö ja tyylin kehitys.

olen viime viikon aikana käynyt läpi hirveät läjät vanhoja rättejä ja rytkyjä, joita olen viimeksi käyttänyt talvisodan aikaan. no ei ihan, mutta idea varmaan meni perille - kaikilta takuulla löytyy kaapista vaatteita, joita ei enää tule käytettyä, mutta energiaa ei myöskään tunnu löytyvän rättien poisheittämiseen. näitä vaatteita myllätessäni huvituin siitä, kuinka (väri)kaavoihin kangistunut olen nuorempana ollut, ja kuinka olen sitä vieläkin.

ala-asteella, uskokaa tai älkää, oranssi oli kova sana. kolmannen luokan luokkakuvassa poseeraa saparopäinen Juulia, jolla on oranssit farkut, oranssi-vihreä ruudullinen flanellipaita, ja oranssi-vihreä paksu hiuspanta. hävettää.

ylä-asteella sinistä rakastavan äitini puheista osa alkoikin jäädä pääkoppaan sen sijaan, että olisivat soljuneet toisesta korvasta ulos. nyt kaiken piti olla sinistä. jossei ollut sinistä, mistään ei tullut mitään. lapsuudenystäväni vieläkin jaksavat muistuttaa siitä, että jos en lautapelejä pelatessa saanut olla sininen nappula, kieltäydyin pelaamasta.
punainen teki lyhyen vierailun kahdeksannella luokalla, mutta luokkakuva romutti sitten senkin - punaruskea hius, punainen paita ja punainen naama pitivät siitä huolen.

lukiossa kehiin astuivat äitini kauhistukseksi musta ja pinkki, ja sininen teki tuttavuutta kanveesin kanssa. mulla on vieläkin pieni kammo sinistä kohtaan, kun taas ala-asteen oranssia ja vihreätä kohtaan kammoa paremmin sanavalinnaksi sopisi fobia. järki sanoo, että väritraumat johtuvat nuorempien vuosien olemattomasta vaatemausta ja -tyylistä, ei niinkään itse värien kamaluudesta, mutta ei asian tiedostaminen ainakaan omassa tapauksessani asiaan muutosta tee. oranssi, punainen, vihreä ja sininen väri ovat mun nykyisessä vaatevalikoimassa joko sukupuuttoon kuolleita tai erittäin uhanalaisia.

lukioajan uhmaiän jälkeen musta ja pinkki ovat onneksi saaneet seuraa - tämänhetkisiä värisuosikkejani ovat pastellit, metallit ja erityisesti kermanvaalea sekä pinkin syrjäyttänyt liila. en enää niinkään pyri shokeeraamaan värivalinnoillani, vaan kehittämään omaa värisilmääni. olen tuhottoman kateellinen ihmisille, jotka pystyvät käyttämään kaikkia sateenkaaren värejä näyttämättä vajailta! kirkkaiden värien yhdisteleminen onnistuneesti on hankalaa, ja vaatii melkein poikkeuksetta vastapainoksi värikästä persoonaa (värikäs persoona ei kuitenkaan todellakaan takaa onnistunutta lopputulosta....)

multa päävärien yhdistely ei todistetusti onnistu :D itse tunnen hillitymmät ja murretut värit enemmän omakseni, ja useamman värin sijaan keskityn vain pariin tai jopa vain yhteen väriin kerrallaan. yksivärinen vaatetus voi monella tapaa olla huomiotaherättävämpi kuin värikaaos, ja tarvittaessa asuun saa potkua pelkällä sävyvaihtelulla - käyttämällä hyväkseen saman värin tummemmat ja vaaleammat sävyt. harmi vaan, että sävyjen käyttäminen käy kukkarolle, joten kun tahtoo muokata tyyliään suuntaan tai toiseen, kannattaa puntaroida tarkkaan vaihtoehtoja ja sitä, miltä tahtoo näyttää ei pelkästään nyt, vaan myös vuoden tai parin kuluttua. tottakai tyyli kehittyy sitä mukaa kun itsekin kehittyy ja kasvaa, ja vuosien varrella läpikäydyistä 'vaiheista' jää takuulla jotain käteen, oli se sitten kuinka pientä, vaikka sitten se, että 'ei enää ikinä noin'.

multa on usein kysytty mitä tyyliä omasta mielestäni edustan, mutta vasta lähiaikoina olen alkanut kokea hankalaksi kyseiseen kysymykseen vastaamisen. ennen pystyi sanomaan että 'vähän punk', tai 'girly rock', tai mitä milloinkin, mutta tätä nykyä vaikutteita on jo liikaa jotta niitä jaksaisi alkaa luettelemaan kysyttäessä. Tsukiconissa yritin kieli solmussa selittää tyylini perustaa ja eihän siitä mitään tullut. kuulostipa tämä kuinka oudolta hyvänsä - vasta nyt, kun en enää osaa vastata, alan olla tyytyväinen omaan ulkonäkööni ja pukeutumiseeni. siinä vaiheessa, kun pystyn määrittelemään tyylini vain sillä, että se on minua, tunnen olevani sinut vaatteideni kanssa.

tämähän meni syvälliseksi, mutta pitipä hyvä olo nyt johonkin purkaa. :D ja mielelläni kuulisin myös muiden mielipiteitä aiheeseen liittyen! monella tämä juttu on varmasti mennyt myös niin päin, että jokin tietty tyyli on alusta alkaen tuntunut omalta, ja tuskallinen itsetutkiskelu on ollut aiheetonta. tai sitten niin, ettei alun alkaenkaan ole kokenut tarpeelliseksi vaivata päätään tällasella. mä taidan tehdä kaiken aina vaikeimman kautta...

seuraavaksi vuorossa kuvia otsikkoon liittyen. niistä talvisodan aikaisista vaatteista vielä sen verran, että tein ympäristöteon, ja raahasin kaiken UFFin keräykseen. miten se menikään, toisen roska on jonkun muun aarre?

kuumeisen etsinnän jälkeen löysin itselleni talveksi liilat mokkaiset korkkarit. jos hyvin käy, paksu korko ja pehmeä kumipohja ehkä oikeasti takaavat sen, että pysyn pystyssä myös pääkallokeleillä! Vagabond MARISSA, 99€.

villaneule/wool cardigan: KappAhl
pitkähihainen huli/cardigan: VILA
mekko/one-piece: Candy Stripper
vyö/belt: @ Nagoya
shortsit/shorts: Candy Stripper
sukkikset/tights: Anna Sui
korkkarit/heels: Vagabond

noissa outfit-kuvissa jostain syystä aina näyttää siltä, etten käyttäisi meikkiä, mutta kyllä sitä pakkelia löytyy tästäkin naamasta. harmi, ettei meikkikään peitä vajaata ilmettä.

liila on uusi oranssi!1 ajattelin tässä samalla näyttää parit Japanin ostokset, kun liilaa jo aloin mainostaa. Esperanzan nilkkasilppurit Shinjukun Luminesta, näillä tuli hoiputtua myös muun muassa atomissa... sen jälkeen kun näillä oppii kävelemään, mitkään korkokengät eivät ole enää mahdottomat.

iltalaukku sävy sävyyn kenkien kanssa Laforet'n alphabet's alphabetista. rakkautta ensi silmäyksellä. *___*

inspirational post - Fall 2009 RTW

2009-09-23T10:42:00.010+03:00

Anna Sui Fall 2009 READY-TO-WEAR

Vivienne Westwood Fall 2009 READY-TO-WEAR

Missoni Fall 2009 READY-TO-WEAR

(pictures from style.com)

"it was an entrance to a wonderful world."

2009-09-16T21:11:00.015+03:00

vaihteluksi tekstiä perin tylsästä Suomen elämästäni. :D alla viime perjantain asu.
pitkähihainen huli/cardigan: VILA
mekko/one-piece: Candy Stripper
vyö/belt: @ Nagoya
sukkikset/tights: Anna Sui
korkkarit/heels: Dinsko
laukku/bag: BLACK PEACE NOW
korut/jewelry: Justin Davis & Vivienne Westwood

samaisena päivänä äitini yllätti viemällä mut Villipuutarhaan, johon on ollu hinku päästä keväästä lähtien, kun näin siitä aukeaman jutun NYT-liitteessä. hiljattain avatun kahvilan konsepti tuntui täällä takapajuisessa Suomessa niin raikkaalta ja erilaiselta normi-designilla toteutettuihin tusinakahviloihin verrattuna, että puhuttiin jo kesän alussa kavereiden kanssa paikan testaamisesta, mutta jotenkin suunnitelmat unohtu ja meno lykkääntyi.

Villipuutarhan nettisivut löytyvät täältä. syötävää saa pieneen nälkään mutta myös suurempaankin, tuolta löytää menun kokonaisuudessaan. kahvilan yhteydessä toimii myös kauppa, jonka tarjontaan kuuluu muun muassa koruja, laukkuja ja musiikkia cd-levyjen muodossa.
mut nyt loppuu jäyheä mainostus, antaa kuvien puhua puolestaan!

★ ☆ ★ ☆ ★

ensimmäisen käynnin jälkeen voin todeta, että jos olisin tottunut useinkin ravaamaan kahviloissa, Villipuutarha olisi mulle kahviloiden ehdotonta kermaa ja saisi varmasti musta vakioasiakkaan. äärettömän ystävällinen palvelu, seesteinen tunnelma ja upea sisustus sekä tietysti maukas tarjoilu takaavat sen, että taatusti tahdon tänne uudemmanki kerran! onko muilla kokemuksia Villipuutarhasta, ja jos on, niin mitä piditte?

translation:
last Friday my mom took me to a café i've been dying to check out since spring - Villipuutarha, which is Finnish and translates to 'wild garden'. i fell completely in love with the place, the decorations, the atmosphere, everything! it's very rare to come across a café like this in Finland. definitely recommended!

travelling around Japan with the disaster sisters, part 002

2009-09-14T15:25:00.008+03:00

herraisä näiden kokoon kyhäämisessä kestää! pahoittelut hitaudesta. luvassa huomattavasti enemmän tekstiä kuin ekassa osassa, jouduin säästämään kaikki atom-jutut omaan entryynsä koska tää olis muuten pitkä kuin nälkävuosi.

wed 29.7. SHINJUKU AND TAKADANOBABA

jos teillä joskus on tekemisen puutetta, toistakaa ääneen sanaa Takadanobaba niin nopeasti kun ikinä pystytte. ja ei taatusti ole enää tylsää.

edellispäivän ostoksia. toi meikkipussi meni työkaverille tuliaiseksi ja Shoupan ja Sagan tähdittämä MEN'S KNUCKLE ostettiin Murulle. toiset ylihysteeriset itkunaurut tällä reissulla tuli siinä vaiheessa kun luettiin Challen kanssa tota lehteä ja huomattiin, että mallien pituuden, painon, ynnä muiden pikkutietojen lisäksi jokaisen kohdalle oli myös ystävällisesti lisätty mallin erektion maksimipituus. siis voi hyvä luoja näiden riisisilmien kanssa. :---------D

The CHOKO CHIPPU MERON PAN, aka maailman oksettavin aamiainen. edellisellä conbini-käynnillä olin himoinnut suklaahippupullaa, ja näköjään himoissani täysin unohtanut, että Japanissa leipä maistuu pullalta ja pulla maistuu sokeriklöntiltä. ja taisin vielä valita sen sokeriklönttisimmän koko valikoimasta. olin paniikissa seuraavat neljä päivää ja ihan varma että sain miljoona reikää kun tuntu että hampaat mätäni suuhun sitä mukaa kun tota söi.

tämänpäiväisestä asusta tarjolla pelkkä backview koska näytän ihan karseelta noissa kaikissa muissa :D Candy Stripperin shortsit ja GLAD NEWSin lärpäke-paita. taas kerran matka kohti asemaa!
Kiyoharulta ilmestyi uusi albumi ja luvattiin Kristalle hommata se Frozzulle. :D mentiin Hartsan Like an Edisoniin vain huomataksemme että siellä oli joku super-Kiyoharu-event ja sadan metrin jono, oltiin että ei kiitos, ja käännyttiin kannoillamme.

päädyttiin Shinjukuun Like an Edisoniin ja ostettiin Frozzun levy sieltä. ja vaikka Kiyoharu onkin ällö, häntä ja satametristä jonoa saamme kiittää siitä, että Challe sai Shinjukun Raikassa järjestettävään Golden Bomberin instore eventiin lipun. Japanissa bändien instoreja järjestetään kasapäin ja uusia julkaisuja ostaessa kannattaa ottaa selvää siitä, mikä liike missäkin kaupunginosassa tarjoaa minkälaisia ostobonuksia, ja varsinkin sen, onko bändillä mahdollisesti fanitapaamisia tai nimmarienjakoja ja jos, niin missä. näihin pääsee yleensä vain, jos on ostanut yhden tai useamman kyseisen bändin julkaisun tiettynä ajankohtana, eli homma ei toimi jonottamalla niinku Suomessa.

Raikasta matka jatkui yhden kadunvälin taaempana sijaitsevaan Pure Soundiin...

sekä viereiseen closet childiin.

jonka jälkeen oli pakko saada muuta aamiaista kuin klönttipullaa. eli Yoshinoyaan! tää on joku setti minkä nimeä en enää muista, mutta hyvää kuitenkin. miso-keittoa, riisiä, lihaa, ja kaalisalaattia majoneesilla. huimat 500 jeniä.

ALTAn röökipaikalla makas maassa miekkonen.

joka siis makas maassa...

ja piirsi :D
tämän nähtävyyden jälkeen lähdimme kierrokselle, joka sai matkan aikana nimekseen "Kabukicho-kierros". nimen mukaisesti kiersimme siis Kabukichota. ja bongattiin hostoja. mulla ei ole ainuttakaan kunnon kuvaa Kabukichon kävelykaduista koska en kertaakaan kehdannut heilua siellä kameran kanssa. se, että koko katu tuijottaa sun jokaista liikettä ennemminkin rohkaisee katoamaan jonkin kiven alle kuin räpsimään kuvia. kuumottava paikka.

kävelykatu jatkuu tonne alas vasemmalle.

mua kiinnostaa tietää, tarjoaako NO LOAN-niminen yritys rahaa lainaksi vai ei. kun japseista ei voi ikinä olla varma.

käveltiin MARUI ONEen shoppaamaan. Challen sanoin: "Oijoi ONE".

kaukaisuudessa siintää myös Oijoi MEN!

voisin vaikka vannoa että tällä matkalla ekaa kertaa näin kellään mitään Samantha Thavasalta. koskaan kuullutkaan tästä merkistä, mutta puolilla tytöistä tuntui olevan Samanthan laukku. ne on kyllä nättejä, mut suurin osa ihan kamalan hintasia.

Shinjuku-seikkailun jälkeen oli vuorossa Takadanobaba-seikkailu, koska oltiin hommattu liput Takadanobaba AREAn sen iltaiselle keikalle. Miitattiin Krista ja suunnattiin kohti Taksua!
en tiedä kuinka monet teistä on tuttuja japsikeikkojen nyrkkisääntöjen kanssa, mutta pistän ne nyt tähän ihan vaan havainnollistaakseni miten eri lailla homma toimii kuin Suomessa. toimikaa näiden mukaan ja saatte kavereita keikoiltakin!

01. sisään pääsee lippunumeron mukaan. paikalle sopii ilmaantua ovien avauksen aikaan tai vähän aiemmin niin ehtii hyvin löytää paikkansa jonossa, ulkona on staffia aina huutelemassa seuraavaksi sisäänpääsevien numeroita. homma sujuu stressittä ja imo paljon mukavammin mitä Suomessa.

02. samalla tavalla kuin mitä meillä on pakollinen narikkamaksu, näillä on drinkkimaksu, joka on yleensä 400-600 jeniä. tää maksetaan sisään tullessa ja tilalle saa drinkkilipun jonka saa vaihdettua yhteen normihintaseen drinkkiin keikkapaikan baarissa.

03. ellei kyseessä oo oneman, drinkkimaksut kerättäessä tiedustellaan mitä bändiä erityisesti on tullut katsomaan. näin lippurahat jaetaan reilusti bändien kesken, eli bändit saa sen verran rahaa drinkkilipuista mitä niillä on faneja paikalla.

04. myöskin paikka salissa määräytyy aikalailla lippunumeron mukaan. tää on ehkä meille länsimaalasille hankala käsittää, mut Japanissa katotaan tosi pahasti jos lähtee änkemään itelleen parempaa paikkaa eikä lippunumero siihen oikeuta. ja eturiviin ei oo niin minkäänlaista asiaa ellei sitten tule kutsutuksi siihen jonkun muun eturiviläisen toimesta. jos tuolla tunkee ittensä eturiviin, saa takuuvarmasti koko yleisön vihat niskaansa.

05. tehkää fureja koska furit on superkivoja ja silloin ei katota niin pahasti kieroon ulkomaalaistakaan. :D fureiksi kutsutaan musiikin tahtiin tehtäviä käsiliikkeitä ja -sarjoja, silloin tällöin myös jalat otetaan mukaan. yksinkertaset furit oppii hetkessä muuta yleisöä katsomalla, vaikeimpia ei osaa ees kaikki hc-fanit eli niistä ei kannata murehtia.

06. yleisenä sääntönä se, että muita faneja ei saa koskea. saat riehua omalla paikallas niin paljon kuin sielu sietää kunhan se ei häiritse naapuria, eikä pienet hipasut haittaa mitään jos tajuu pyytää anteeksi. koskemiskieltoon poikkeuksena se, kun puolet yleisöstä lähtee hyppimään ympäri salia jonkun biisin aikana, silloin tormäyksiä ei voi välttää ja useimmat ei edes yritä. tää kuuluu furit-osioon.

07. kassit ja laukut jätetään joko koinrokkaahan eli maksulliseen lokeroon tai salissa seinän viereen lattialle. toisin kuin Suomessa Japanissa voi melkeenpä jättää mitä tahansa minne tahansa ja olla varma siitä että kun palaa, se on juuri tasan siellä mihin sen jättikin (moi, sinä japsityttö Nagoyan Mäkissä, joka jätit koko omaisuutesi levälleen pöydälle ja lähdit vessaan.....teepä se missä tahansa muualla maailmassa ja kamat tekee katoamistempun vessareissun aikana).
kaikki irtaimisto pois jaloissa pyörimästä varsinkin jos tietää pääsevänsä suht eteen, siellä meno on yleensä vähän rajumpaa (riippuen tietenkin bändistä) ja kaikki ylimääränen tavara maassa voi aiheuttaa vaaratilanteita.

08. jos pelottaa, että nämä unohtuu, selviää kunnialla ihan vaan sillä että katsoo mitä muut tekee ja tekee itse perässä. ei oo vaikeeta. :D

nyt oon vähän kahden vaiheilla alanko kirjottamaan mitään erityistä tosta keikasta kun en oikein tiedä kiinnostaako ketään, mut ihan oman muistini ylläpitämiseksi voisin kirjottaa edes hippasen! skipatkaa jossei hotsita lukea.

Jewel ja Kiryu esiinty ekana, ja kaiken rehellisyyden nimissä nyt on myönnettävä, etten muista niistä tuon taivaallista, mikä tarkoittaa sitä, että ne ei ollu hirveitä mutta ei myöskään tajunnanräjäyttävän hyviä. R-shitei kolmantena oli tosi jees, varsinkin kun tunnistin suurimman osan biiseistä mitä ne soitti. Mamo on vielä miljoona kertaa friikimmän näkönen luonnossa ku kuvissa.
tän jälkeen tais olla VanessA, jota kaverini oli etukäteen ylistänyt maasta taivaaseen ja saanut mutkin osittain innostumaan. näiden laulaja näyttää promokuvissa ihan tajuttoman hyvältä, mutta jumaliste miten jäätävä se on lavalla 8---------| sanat ei edes riitä kuvaamaan. jos Genki sais yhtäkkiä päähänsä vaihtaa nimeä, mä ehdottaisin sille Luigia. tai Pabloa. Challea hippasen kyrsi että se oli uteliaisuuttaan VanessAa kohtaan luovuttanut drinkkilippurahansa niille. :D oho. toivoa saattaa, että muut bändin jäsenet tajuis käyttää ne rahat edes niin fiksusti, että keräis niistä kolehdin jolla hankkis uuden laulajan.... sori nyt vaan, Heli. XD
sittenpä oli vuorossa SKULL, bändi jonka takia minä ja Krista edes haluttiin koko keikalle. mä olisin vaikka maksanut ton keikkalippurahan pelkästään siitä, että sain kuulla Play roomin livenä. SKULL on niin hyvää, kuunnelkaa kaikki SKULLia!
Dio soitti SKULLin perään. Mikarun muovisten demonisiipien puuttuminen lisäsi bändin uskottavuutta sadalla mutta tunnelmaa latisti ilmoitus Erinan lähdöstä ja bändin jäämisestä lyhyelle tauolle. Dio ei omiin suosikkeihini kuulu, mut osaavat kyllä soittaa ihan meneviä keikkoja.
Dioa seuras tapahtuman järjestäjänä toiminut born, ja mua hämmensi suuresti se, että olin nähnyt nää kerran viime kesänä ja muistin että niiden laulaja Ryouga ois ollut about puolet lyhyempi. tää on vieläkin ihan mysteeri mulle, en tiedä missä kuopassa se sillon ekalla kerralla seiso. bornia suosittelen myös lämpimästi!

tässä välissä Krista ja Challe kipasi hakemaan meille juotavaa. Challe pyysi Campari Sodan ja sai sen seuraavalla sekoitussuhteella: puoli pulloa Camparia ja pieni loraus Spritea. baarimikko varmaan katso että jahas, ulkkari, ei sille mitään mehua kehtaa antaa! sanoisin, etten ole koskaan maistanut mitään kauheampaa, mutta kun olen - sain nimittäin päähänpiston helpottaa Challen taakkaa, ja käskin sitä kaatamaan osan litkustaan mun Colan sekaan. lopputuloksena bensanmakuinen kokis, joka haisi kalanraadoilta.
oltiin koko keikan yritelty arvailla missä välissä xTRiPx tulee kun kukaan meistä ei ollut kovin tuttu tän bändin kanssa. näköjään ne sit on aika suosittuja tuolla rapakon takana kun esiintyivät vikana. seuraavaksi pyytäisin, että kuvittelette itsenne tähän tilanteeseen: seitsemän tummaa, rankkasoundista visual-yhtyettä takana, ja keikan luonteen mukaisesti tietenkin olettaa, että viimeinen bändikin tarjoaa samaa tyyliä. mutta kuinkas käykään, kun lavalle pongahtaa glitterinen, värioksennuksinen ja hyvin hiphop-painotteinen bändi, jonka laulaja pistää koko salin pomppimaan parilla käskyllä ja räppää väliin "EAST TO THA WEEEST YOOO TOKYOOO BOUNCE YOYOYO"
mulla meni ensimmäinen biisi ohi ihan vaan sen takia, että yritin toipua pahimmasta järkytyksestä. sen jälkeen oli pirun hauskaa :D en ehkä kuuntelis tän tyylistä musiikkia muuten, mutta keikalla saa ainakin aerobisen osuuden päivittäisestä liikunnantarpeesta täyteen. äärimmäisen viihdyttävää.

keikan jälkeen olikin huutava nälkä, ja tiemme vei CoCoICHIin. chikinnikomikaree 200 grammalla riisiä ja amakuchi-vahvuisena, 600 jeniä. tää menee jopa Yoshinoyan safkojen ohi.

thu 30.7. DNA -7th ANNIVERSARY- / MEN'S KNUCKLE NIGHT feat. FUGA 5th ANNIVERSARY @ atom

tämä päivä käytettiin melkein kokonaisuudessaan henkiseen ja fyysiseen valmistautumiseen iltaa varten. eka kerta atomissa! niille, jotka eivät tiedä, Club atom on yksi Shibuyan suosituimmista yökerhoista ja MEN'S KNUCKLE on tosiaan japsimiekkosille suunnattu lehti, joka painottuu Shibuya-keihin ja yleisesti ikemen-muotiin. muita samankaltaisia lehtiä on men's egg ja HOST KNUCKLE, joista jälkimmäinen keskittyy ökykalliiseen hosto-muotiin. sekä men's egg että MEN'S KNUCKLE järjestävät tasasin väliajoin erilaisia juhlia ja tapahtumia, joissa on mm. muotinäytöksiä ja mahdollisuus päästä tapaamaan malleja. meillä kävi tuuri kun osuttiin Tokioon MEN'S KNUCKLE NIGHTin aikaan! siihen vielä lisänä FUGAn synttäribileet, ja mun teki mieli itkeä onnesta. oon kyllä ihan tyytyväinen sukupuoleeni, mutta välillä ottaa rankasti päähän se, etten ole jätkä, ja ihan vaan FUGAn takia. jos olisin mies, olisin FUGA-mies. check it out.
edellisiltaisen keikan ja myöhäisen kotiinpaluun vuoksi annettiin itsellemme lupa nukkua pitkään, ja sen jälkeen otettiin suunta kohti Shibuyaa, tarkoituksena kävellä atomille jotta sitten illalla löydettäis sinne ongelmitta.

cuuuuuuuuuuuuuuma. japsisää on niin omituinen ja erilainen Suomeen verrattuna! sen sijaan että olisi paahtavan kuuma, ilma on kesäsin todella kostea eikä auringossa kestä pitkiä aikoja kerrallaan. jos Japanin kesäilmastoa pitäisi johonkin verrata, vertaisin sitä perinteiseen suomalaiseen saunaan.

stalker is my middle name. :D hienot vaatteet!

meillä ei tietenkään ollut karttaa mukana, joten käppäiltiin ilosesti ohi siitä, mistä atomiin piti kääntyä...

eli suunta takaisinpäin, kohti Hachikoa.

oon ihan varma, että toi on oikeasti hamsterin, kalan ja fakiirimaton risteytys.

Naughty!

tämän kadun varrella tuli sellanen fiilis että olin tainnut olla täällä joskus aiemminkin...

ylivalottunut albiino-Challe sekä atomin punainen sisäänkäynti. ja kuinkas ollakaan, kun mä tosiaan olin viettänyt tässä korttelissa kokonaisen päivän viime kesänä :D ei kukaan sitten viittinyt mainita, että atom sijaitsee Shibuya O-WESTin, O-nestin, O-EASTin, O-Crestin, club ASIAn, duo MUSIC EXCHANGEn ym. naapurissa. 久しぶり～！
suunnistuslahjoihimme tyytyväisinä jatkoimme vielä jonkin aikaa käppäilyä ympäri Shibuyaa, jonka jälkeen vuorossa oli Harajukun COO-ICI. ehdottomasti yksi mun suosikkikenkäkaupoista Tokiossa, COO-ICI ei koskaan petä! eikä pettänyt nytkään, kun päivää ennen Merryn keikkaa tajusin, että mullahan ei ole muita kenkiä mukana kuin läpykkäät ja kahdet korkkarit... varvasmurtumat keikalla ei hirveesti hotsittaneet, ja onnistuinkin löytämään supersuloset kermanväriset ballerinat myös tulevia keikkoja ajatellen. tämän jalkojen hengenpelastusoperaation jälkeen valuimme hiljalleen takas kotio, ja paniikki kengistä vaihtui ihmeen sulavasti paniikkiin illasta.

hiustenlaitto alkakoon!

Challe rasvailee säärtään taustalla :----------D

juhlistaaksemme baariinlähtöä käytiin Shibuyan SEGAssa purikurassa. mun olis ehkä aika oppia parit uudet purde-väännöt, aina samat ilmeet.
käytiin myös hermoröökeillä Hachikolla ja mun vieressä istunut kundi pisti jorinaksi meidän kanssa. kävi ilmi, että se oli opiskellut Lontoossa englantia jonkin aikaa ja tällä hetkellä opiskeli automekaniikkaa. se ihan innoissaan selitti että tahtoo tulevaisuudessa suunnitella formula-autoja ja käytiin pitkä keskustelu suomalaisista formulakuskeista :D kesken jutun joku päälle viisikymppinen bisnesmies keskeytti meidät ja kysyi, tahdotaanko lähteä karaokeen sen kanssa. 8-----------D kauniisti kieltäydyttiin ja kellon lähestyessä yhdeksää sanottiin heipat formula-jäbällekin, ja lähdettiin kävelemään kohti atomia, josta palailtiin aamun ensimmäisellä junalla kuuden maissa.

thu 31.7. MERRY @ Yokohama BAY HALL

myöhäisen kotiintulon vuoksi nukuttiin pitkään ja jumitettiin tapamme mukaan.

aamiaiseksi nautin kolmen minuutin nuudeleita à la meri.

tää on sitten kai jotain huipputerveellistä miljoonan eri vihanneksen ja hedelmän sekamehua, en tiiä. mut mun ehdoton suosikkijuoma, varsinkin siinä vaiheessa kun kyllästyy kaikkeen ylisokeroituun ja hiilihappoiseen, jota Japanissa löytyy joka lähtöön.

päivän asu ja pullo superjuoma oronaminC:tä mukana auttamaan uuteen nousuun! neule on Hartsan Hanjirosta.
mentiin yhtä matkaa Yadoyan toimistolle, josta minä ja Krista lähdettiin kohti Yokohamaa.

aww Kride! Krista oli jo aiemmin ottanut selville reitin BAY HALLille, ja mönkäänhän se tietenkin meni, luultavimmin koska meidät on kirottu Merryn keikkojen suhteen - neljästi ollaan missattu keikka, kaksi kertaa meinattu missata, ja kerran kyseinen keikka on peruttu. jotenkin onnistuttiin nytkin ottamaan väärä juna, jäämään pois väärällä asemalla, ja kävelemään täysin väärään suuntaan yli puoli tuntia, ja kun ovien avaamiseen oli reilu vartti, meillä oli täys paniikki päällä eikä mitään hajua siitä missä oltiin eikä kukaan vastaantulija tietänyt BAY HALLista tuon taivaallista. rohkaisevaa :-----D vihdoin joku osasi neuvoa meidät metroasemalle ja sieltä lähimmälle taksitolpalle, jonne pingottiin minkä jaloistamme päästiin. budjettimatkaaminen lensi tässä hädässä taivaan tuuliin, tuloksena ensimmäinen taksimatkamme Japanissa everrr. sanoisin, että aika samaa hintaluokkaa kuin Suomessakin.
hieman kyllä ärsytti se, että myöhästyttiin meidän lippunumerojen sisäänpääsystä, varsinkin kun BAY HALL vetää 1200 henkeä ja onnistuttiin saamaan fanclubin kautta liput 67 ja 68. uskaltauduttiin kuitenkin numeroidemme turvin Yuun puolelle viidenteen riviin, Merryn fanit on ihan älyttömän mukavia... meidän vieressä olevat tytöt tuli keikan jälkeen kiittämään moshauksesta, ja eräs toinen tyttö lähestulkoon itkien kiitti Kristaa Kenichin plektrasta, jonka Krista sille luovutti kun huomas, että se sitä alunperin havitteli. itse konsertti oli tasan just sitä mitä olin odottanut ja toivonut ja olettanut. Merry rulaa, nyt ja aina. keikan jälkeen jätettiin Yuun lahjalaatikkoon pullo Finlandia Vodkaa bändin kesken jaettavaksi.

yöllinen gourmet-annos paikallisesta viiden tähden conbinista.

tää on varmaankin joku sesonkituote kun ei olla aiemmilla reissuilla törmätty ja nytkin löyty tosi harvasta conbinista. viinirypälesoodaa, mmmm!

tippa linssissä ostin nämä innosta pinkeenä! mini-hotcakes! onnellisena hiplasin tota pussin etumusta ja ajattelin että juma, SUKLAASISUS mutta toisin kävi kun Krista kotona tyrmäs mun kuvitelmat kertomalla, että sisus on suurella todennäköisyydellä punapapua. että näin...

senkin petturi.

thu 1.8. HARAJUKU PANIC SHOPPING, AKIHABARA & TOKYO RAVE -RED- @ atom

lauantai lähti mukavasti käyntiin Nakano Broadwayn raamen-mestassa, joka on ollut yksi vakkari-ruokapaikoista ekasta reissusta alkaen. viime kesänä ryystettiin porukalla raamenia kyseisessä paikassa kun koettiin ensimmäinen maanjäristyksemme. :D sikajännää!

noi annokset on ihan jättikokosia, parhaimmillaan jaksoin syödä kaiken muun paitsi liemen.

gyozaa! ruoan jälkeen saatettiin Challe Shinjukuun Golden Bomberin instoreen, sanottiin heipat, ja jatkettiin Kristan kanssa Yamanotella Harajukuun. ensimmäinen atom-ilta oli opettanut mulle, että iltalaukku ois kipeästi tarpeen, ja koluttiin jokainen Takeshitan laukkukaupoista lattiasta kattoon - sopivaa pussukkaa kuitenkaan löytämättä. Krista sen sijaan löysi COO-ICIstä itselleen korolliset saappaat. poikettiin myös Candy Stripperin liikkeessä koska mua ei yksinkertasesti saa pois Harajukusta ilman CS-käyntiä :D matka jatkui kohti Laforet'ta, kun tiellemme sattui perin hulvaton näky.

..................wat.

:D:D:D:D:DDDDDDD:D:DDDD::::D:D:D:D:DDDdd WAT.
tästä piristyneinä jatkoimme Laforet'hen ja löysin kuin löysinkin mieluisan pikkulaukun alphabet's alphabetista! käveltiin vielä takaisin asemalle ja asemanviereiselle sillalle, jossa hengaili porukkaa, ja kun käännyttiin takaisin junille päin, meidän takaa juoksi hikinen keski-ikäinen japsimies kameran kanssa ja kysyi multa saako ottaa kuvan. annoin luvan, ja siitä ei meinannu tulla loppua ollenkaan - siinä vaiheessa kun miekkonen pyysi mua poseeraamaan kyykyssä, alkoi jo toden teolla ahdistamaan ja kun vihdoin sain sanotuksi että nyt riittää, saatiin paeta puoljuoksua paikalta ettei se olisi lähteny perään. osa tosta väestöstä on kyllä niin pimahtanutta ettei mitään rajaa. 8|
oltiin sovittu instoren-jälkeinen tapaaminen Challen kanssa Shinjukun ALTAn röökipaikalle, jonne paineltiin seuraavaksi.

hostoja alaoikealla 8D

taas yksi tappavan kuuma päivä. Volvicin makuvedet on superhyviä!
saatiin päähämme lähteä Akihabaraan metsästämään seitsenkerroksista pornokauppaa, jossa pari meidän kämppistä oli käyny. ilman tarkkaa tietoa kaupan sijainnista päädyttiin kuitenkin lopulta harhailemaan Akihabaran kaduilla ja harrastamaan epämääräistä sight-seeingiä. ei sentään kehdattu alkaa vastaantulijoilta kyselemään pornokauppaa vaikka kieltämättä sekin kävi mielessä. XD

aseman vieressä oli cosplay-kisan palkintojenjako. kai. ainaki paikalla oli hirvee määrä otakuja :D siinä vaiheessa kun jäätiin seuraamaan tilannetta, osa alkoi ottaa meistäkin kuvia. just.

kiinnittäkää toki katseenne vasemmalle rivin ensimmäiseen. toi animenaamari oli maailman pelottavin.

japsimielenosotukset on yleensä sellasia, että ihmisiä kerääntyy samaan paikkaan ja joku huutaa megafonilla elämän totuuksia niin että kadut raikaa. tässä tais olla kyse siitä, että lapset näkee mediassa niin paljon väkivaltaa ja seksiä että ne kasvaa ihan kieroon.
aika usein myös törmää yksittäisiin megafoni-ihmisiin, jotka paasaa uskonnosta tai haukkuu Amerikkaa. :D
illaksi palattiin takaisin himppeen ja aloitettiin taas atom-panikointi.

travelling around Japan with the disaster sisters, part 001

2009-08-29T03:21:00.009+03:00

otsikkoon vielä nopeasti viitaten minä ja Challe ei siis olla sukua toisillemme, mutta meidät nimettiin täystuhosiskoiksi koska me jotenkin tunnutaan houkuttelevan epämääräistä actionia kun ollaan kaksistaan matkalla. :D maanantain päivitys siirtyikin tosi sulavasti perjantaille kun olisin vielä halunnut pari kuvaa tähän ekaan satsiin mukaan, mutta kun ei niitä kuvia kuulu niin ei sitte. on mulla muutakin jauhettavaa!
valmistautukaa kuvantäyteiseen, tappavan pitkään ja mahdollisesti sekavaan selitykseen.

fri 24.7. THE FLIGHT
kerronpa nyt teille kuinka hyvin meidän matka alkoi :D ollaan Challen kanssa kummatkin vähän sentyylisiä että porukalla matkustaessa hengataan vaan mukana ja annetaan muiden johdattaa kohti ääretöntä käyttämättä sen kummemmin päitämme, ja lentokentälle päästyämme suunnattiinkin siis heti ensimmäiseen turvatarkastusjonoon minkä spottasimme. harmi vaan että unohdettiin käydä ensin viemässä matkalaukut :D siinä sitten rullattiin valtavien laukkujemme kanssa jonoa eteenpäin kunnes eteemme tupsahti virnuileva lentokenttätyöntekijä joka esitti varsin aiheellisen kysymyksen: "Mihinkäs tytöt on matkalla?" mihin Challe kovin älykkäänä heitti että "Japaniin!" ja oli herra lentokenttätyöntekijällä varmaan pokassa pitelemistä.... oli kuitenkin sen verran kiltti että ohjas meidät ensin matkalaukkutiskille ja sitten palaamaan takaisin turvatarkastukseen. ei luoja tätä elämää.

univajeinen, nälkäinen, meikitön ja hiukseton Juulia. jäätävää. mut toi BLT-leipä oli melko hyvää! ennen Japanin-reissuja saan aina päähäni että HEI, pakko syödä paljon pekonia ennen matkaa kun sitten en taas saa sitä niin pitkään aikaan, unohtuupa sitten että Japanista saa useampaa pekoniruokaa mitä Suomesta ikinä. lopputulos: ruokavalio ennen reissua: pekoni. ruokavalio reissulla: pekoni. Healthy-Food is my second name.

lentokoneessa tarjottiin sämpylää, joka me yksimielisesti ristittiin unko-paniksi.

lapsi on terve kun se leikkii?

sat 25.7. IN NAGOYA

tämä näkymä oli meitä vastassa Chuubun lentokentällä Nagoyassa. en ollutkaan ennen lentänyt Nagoyaan, pienen harhailun jälkeen löydettiin viimein takkyuubin eli matkalaukkukuljetus ja jätettiin laukut sinne. takkyuubinin käyttö on tosi yleistä Japanissa, viet laukun sinne, kerrot mihin haluat että se toimitetaan, minä päivänä ja minä kellonaikana. hinta riippuu matkalaukun koosta ja kuljetusvälimatkasta mutta meillä Nagoyasta Tokioon hintaa tuli alle 2000 jeniä (~15€), minkä ihan mielelläni maksan siitä ettei tarvitse raahata laukkua ruuhkasissa junissa ja asemilla. takkyuubineja löytää paitsi lentokentiltä myös tietyistä conbineista eli ruokakaupoista.
ja tässä välissä avaudun nyt vähän japanilaisista miehistä, nimittäin meidän kaverin Shogon piti tulla meitä vastaan lentokentälle vaan eipäs tullut. se oli myöskin luvannut meille yöpaikan mikä meni sitten siinä samalla :----D älkää ikinä luottako japanilaisiin miehiin! ei niistä ota selvää.

löydettiin kuitenkin Nagoyan asemalle ilman ongelmia! ulostauduttiin ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa koska oli jo kovin nälkä.

ensimmäinen ateria riisimaassa! toi pastamesta oli ihana, sellanen italialaishenkinen ja kokkipojat hymyili meille kauniisti. :D loppua kohden alkoi kyllä vähän kuumottamaan se tuijottaminen.
ruoan jälkeen suunnattiin shoppailemaan, mites muutenkaan. Nagoyassa on hämmentävät PARCOt, niitä on kolme ihan vierivieressä ja niihin on jaoteltu liikkeet teemojen mukaan. eniten aikaa kului WESTissä, sieltä bongattiin Anna Suin, Candy Stripperin sekä erinäisten gyaru-merkkien liikkeet. shoppasin varmaan puolet käyttörahoistani, oho.

PARCO WEST näkyy tuolla taustalla, se on taaempi noista kahdesta valkosesta rakennuksesta.

ahkeran shoppailun jälkeen oli -- ylläri ylläri -- taas nälkä! löydettiin Yoshinoya ja mentiin syömään. Yoshinoya on yksi mun lemppariruokamestoista Japanissa, niitä löytyy kaikkialta ja ruoan hinta on oikein passeli.

gyuudon eli lihaa ja riisiä, 380 jeniä (~3€)
aika ironisesti Shogo oli viime kesänä suositellut meille yhtä aseman lähistöllä olevaa mangakissatenia eli mangakahvilaa ja päätettiinkin sitten mennä sinne yöksi. kiitti vaan, Shogo!

MANBOO Cafe! koko yö maksoi suunnilleen kaksi tonnia, en muista tarkkaa summaa. otettiin yhteinen koppi, kivaa mutta hippasen ahdasta :D mangakahvila on kyllä sellanen keissi että jokaisen pitäisi koittaa sitä kerran elämässään. jaa miksi vain kerran? meille ainakin riitti se yks kerta. onpahan koettu. nää boksit siis tosiaan oli sellasia looseja että katto oli aukinainen ja muiden boksien äänet kuulu ihan mukavasti meillekin. ja mitä japanilaiset tekee mangakahviloissa? sanotaanko vaikka niin että te ette tahdo tietää ja me ei oltais tahdottu kuulla :--------D veikkaan, että meitäkin arvostettiin siinä vaiheessa kun ulvottiin yön myöhäisinä tunteina naurusta meidän viereisen boksin pariskunnan päästämille äänille. hyvin viihdyttävää.

ja nyt meni hermo näihin minikuviin. tästä eteenpäin kaikissa vaakatasossa otetuissa kuvissa: hiiren oikea näppäin + Näytä kuva niin näette koko kuvan!
kopperoiseemme sisältyi: TV, tietokone, kuulokkeet, ja pieni nahkasohva. ja kun sanon pieni, niin oikeasti PIENI. löhöttiin suunnilleen päällekkäin se aika minkä nyt ylipäänsä edes yritettiin nukkua.

kahvilan viihdykevalikoimista löytyi mm. pornovideoita, pornolehtiä, pornomangaa, ja muotilehtiä. olin tylsä ja valitsin muotilehdet. :D myöskin juotava sisältyi hintaan, automaateista sai kahvia, kuumaa kaakaota, vettä ja erilaisia limuja. Fanta Melon Soda on vaan niin parasta ikinä! miksei Suomesta saa ;__;

こんな感じで。tää kuva aikalailla tiivistää meidän ensimmäisen yön fiilikset.

sun 26.7. FIRST DAY IN TOKYO

vähän ennen aamuviittä raahauduttiin takasin asemalle odottelemaan ensimmäistä junaa Tokioon.

siis nää kyllä nukkuu ihan missä tahansa. käsittämätöntä.

tältä näyttää ihminen, joka ei ole nukkunut kolmeen vuorokauteen.

ja kaikki muut tietenkin pysty nukkumaan paitsi me!

saavuttiin Tokioon sen verran aikaisessa, että päätettiin mennä Shinjukuun odottelemaan check-in-ajan alkua. istuttiin kaiteilla ALTAn edessä kun sivusilmällä huomasin, että meitä lähestyy kundi puhelin kädessä. ei siinä muuten mitään, mutta kun siihen kaiteelle olis mahtunut mun puolelle varmaan kolmekymmentä ihmistä istumaan ja tää parkkeeras ittensä 10cm päähän meistä. :D siinä sitten hetken aikaa istuskeltiin kiinni toisissamme kunnes se uskalsi vihdoin puhuakin. :D käytiin läpi normaalit "Mistä ootte, kuin vanhoja ootte, minkä nimisii ootte, mitä teette täällä?"-kysymykset ja sitten se (yokohamalainen Hide, 26vee ja viettämässä "vapaapäiväänsä"...) kysyi että tahdottaisko me lähteä syömään tai karaokeen. tässä vaiheessa me oltiin että jahas, NAMPA!! :-----D suostuttiin kuitenkin purikuraan ja sen jälkeen livistettiin sillä tekosyyllä että piti lähteä tekemään check-in.

oli se ihan hauska kaveri, ties Apocalyptican ja Sonata Arcticanki. :D mut nampat on epäilyttäviä, ei kiitos.

home sweet home! meinas itku tulla kun päästiin vihdoin kämpille.
asuttiin siis koko reissun ajan Higashi-Nakanossa Yadoya Guesthousen vuokrakämpässä, paras ghetto koko maailmassa. täällä ollaan oltu joka reissulla. kolmen ja puolen viikon vuokra kustansi per naama noin 300€, tosi halpaa ja meidän lisäksi talossa asuu mahtavaa väkeä. heistä myöhemmin lisää. katson tässä vaiheessa kuitenkin aiheelliseksi kertoa että jaettiin huone mm. meidän kaverin Kristan kanssa joka lähti jo kesäkuun alusta Tokioon työharjotteluun.

stonehenge. :D oli lähestulkoon uskonnollinen kokemus päästä suihkuun. tästä alkaa pyhiinvaellusmatkamme Tokion syövereihin!

pyhiinvaellusmatkamme ensimmäinen kohde: jääkaappi.
odoteltiin kämpillä että Krista pääsisi töistä, ja mentiin yhdessä syömään.
nukkumattikin tuli vihdoin.

mon 27.7. THE AG+A DAY

käytiin aamulla heti ekana hankkimassa Suicat Shinjukusta. näillä liikkuu tosi kätevästi Tokion alueella, sama systeemi kuin Suomessakin eli saa ladattua sekä aikaa että rahaa kortille! otettiin kuukaudeksi aikaa välille Nakano - Shinjuku ja se kattoi aika mukavasti ne asemat joilla eniten rampattiin, eli Nakano, Higashi-Nakano, Shibuya, Harajuku ja Shinjuku. kortti maksoi kausineen muistaakseni päälle 5000 jeniä (oiskohan pelkkä kortti ollut noin 2000 jeniä?) ja on voimassa seuraavat kymmenen vuotta eli enköhän ehdi käyttää sitä toistekin!

Shimpassa kun kerran oltiin, käytiin visiitillä tänä vuonna sinne avatussa Algonquinsin flagship storessa (mikä tää termi edes on suomeksi? pääliike?)

ja sitten siirryttiinkin Hartsan puolelle :D välteltiin Takeshitaa parhaamme mukaan ja päädyttiin Laforet'hen jossa tuhlasin loputkin käyttörahoistani...

tähän.

♥______♥

nähtiin Anna-Greta ja Anssi GAPin edessä ja mentiin syömään Takeshitan La Pausaan. käytiin myöskin ulkomaalaisturistien rakastamassa lelukaupassa, KIDDY LANDissa, ja hiihdettiin sieltä Anna Suin liikkeeseen Omotesandon sivukujille. satoi kaatamalla, joten kamera pysyi laukussa.

tää on sinänsä tosi jännä kuva että mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä ollaan tehty Shibuyassa. mutta kuvasta päätellen käytiin 109ssa. oiskohan tää peräti ollut se ilta kun Challe osti niin paljon että ei enää mahtunut kassiensa kanssa liikkeisiin sisään ja meidän oli pakko luovuttaa ja lähteä kotia kohti.

takaisin Nakanoon ja Kristan kanssa Broadwaylle syömään maailman parhaaseen sushi-mestaan *_* tuli käytyä aika usein, tuolla saa syödä itsensä ähkyyn eikä mun lasku kertaakaan ylittänyt 800 jeniä.

Nakanon asema illalla. Challe lähti tässä välissä tutimaan, ja me muut (minä, Krista, Anssi ja Anna-Greta) lähdettiin karaokeen. ABBAn Dancing Queen nousi suureen suosioon sen jälkeen kun Anssin johdolla innostuttiin uudelleensanoittamaan tätä ihastuttavaa klassikkoa. Dancing Bitchissä oli asteen enemmän svengiä.

tue 28.7. FROM SHIBUYA TO HARAJUKU TO NAKANO

ja nätti ilme naamalla kun aurinko paistaa silmiin. 8-----D pyhitettiin tiistain alku Shibuyalle ja hengailulle. kuvan rusettivyö ja SWORDFISHin one-piece ovat Nagoya-hankintoja.

Juuliaa 21vee jänskättää CoCo壱番屋ssa eli CoCoIchissä elämänsä ensimmäisen karee-annoksen äärellä. tilatessani annokseni amakuchi-vahvuisena joka siis on miedoin karee mitä löytyy ja jota suositellaan lähinnä lapsille, tarjoilija kysyi olenko tosissani. kiitos vaan. 8/

109-②ssa oli joku yllärisysteemi että ostaessa jotain 5.-7.kerrosten liikkeistä sai ilmasen purikuran kaupan päälle. men's egg-purikuran..... tää oli koko päivän kohokohta. vieläkin naurattaa. heippa hei, Taksu!

mentiin Hachikolle istuskelemaan niin että Challe pääsi polttamaan. Japanissa tupakkasäännöt on vähän toisinpäin kuin Suomessa - baareissa saa kyllä polttaa vaikka reiän keuhkoihinsa, mutta ulkona tupakoitsijan on välillä hankalaa löytää paikkaa, jossa sauhuttelu olisi sallittua.

Challe sai kaverin :D

...joka ei halunnut olla mun kaveri, mutta en antanut asian lannistaa itseäni!

lähdettiin Hartsaan ja Takeshita Doorille. vasta tällä reissulla Takeshitan meininki alkoi tosissaan kiristää mun päänahkaa - hirveä läjä ihmisiä kaikki matelemassa kapeata kujaa pitkin kukin mihinkin määränpäähän ja matkanopeus arvioilta -0,5km/h. aurinko porottaa ja saa aivonesteet kiehumaan pään sisällä ja joka suunnasta huudellaan tarjouksia. mutta meillä oli missio, ja urheasti raivasimme tiemme ihmisviidakon läpi!

...päästäksemme kulta-aarteen luokse!

Angel's Heartin crepesit on ykkösiä.

mansikka-juustokakku-kermavaahto-crepe, hungala-bungala-kielellä ストローベリーチーズケーキ生クリームクレープ eli sutorooberii-chiizukeeki-namakuriimu-kureepu. mmmmmm. kun ton saa tilatessa äännettyä ongelmitta, on kyllä kreppinsä ansainnut.

eikö nää kuvat lopu koskaan?!

Omotesandoa Hartsassa.

Challe spottaa ikemenejä. :D

illaksi saatiin Kristan välityksellä kutsu lähteä Yadoyan porukan kanssa Nakanoon paikalliseen izakayaan, Torikiin. izakayat on perinteisiä japanilaisia juomaravintoloita joihin porukka menee iltaisin töiden jälkeen ja vetää kunnon kännit. meillä ei tietenkään ollut mitään asiaa vastaan :D paikan päällä tutustuttiin Jonathaniin, Alexiin, Eldoniin ja Eldonin tyttöystävään Maikoon sekä symppikseen tarjoilijapoika Yuukiin, jonka Maiko istutti kesken työvuoron meidän pöytään ja käski keskustelemaan henkeviä mun ja Kristan kanssa. raukka oli ihan hermona ja sillä varmaan posahti parit suonet päässä kun Maiko käski sen vielä yhteiskuvaankin. meidän "joo mennään vaan yksille"-suunnitelmat kummasti unohtu hyvässä seurassa, ja kuinkas kävikään kun kompuroitiin mukavasti promillehuuruisina neljän jälkeen aamuyöstä takaisin kohti kotia -- eksyttiin varmaan viidesti matkalla jonka osaisin kävellä unissanikin :D

translation:
no English version because you would probably learn to understand Finnish before i'd have the time to write this is English. *dies* i really hope the pictures tell enough!

ただいま、フィンランド。

2009-08-23T20:27:00.018+03:00

joo. aika hyvin näköjään pystyin päivittelemään reissussa. hyvä minä. :D perusteellinen matkaraportti näillä näkymin luvassa viidessä osassa (tai luultavimmin kuudessa koska Atom ansaitsee ihan oman entryn :D), ensimmäisen saan toivottavasti huomenna kirjotettua! kuvia on ihan valtavasti ja suurin osa on vielä Challella kun käytettiin sen kameraa enemmän, siitä syystä musta ei ole kuulunut täällä pihaustakaan vaikka tiistaina jo palattiin. niin ja tietysti siksi että Suomi on iso sukka ja tahdon takaisin leikkimään riisisilmien kanssa.
jos joku ihan epätoivoisena tahtoo nähdä reissukuvia jo etukäteen niin pistin joitain Galleriaan, linkin mun sivuille löytää tosta sivupalkista. :D

näin alkajaisiksi ajattelin hieman listata matkalla mukaan tarttuneita ostoksia ja epämääräistä krääsää, näitä ei luojan kiitos ole paljoa koska mulla loppui laha kesken. ei ole erityisen hauskaa neljäntenä reissupäivänä tajuta, että ois ehkä pitänyt kerätä vähän pulloja ennen lähtöä, kun käteinen uhkaa jo loppua ja matkaa on jäljellä vielä reilusti toista viikkoa :D

anyway, lopetanpa nyt valituksen ja käyn itse asiaan. stuff, I♥U!

★ söpö biitsilaukku joka tuli mukana kun osti Sweet-lehden uusimman numeron
☆ KORILAKKUMA-VESSAMATTO! pyörryin kun näin Don Quijotessa. paras ikinä ja maksoi huimat 999 jeniä :D
★ 6 one-pieceä
☆ 2 shortsit
★ 2 hametta
☆ froteinen yöhaalari
★ 2 kengät
☆ 4 sukkikset
★ 2 vyötä
☆ 4 sukat
★ iltalaukku
☆ alusvaatteita
★ neule

★ Sweetin syyskuun numero
☆ aski Pianissimo petiliä
★ kännyblingejä 109n Chiarasta
☆ kynsitarroja
★ blingattu laskin
☆ Merryn BURST EP
★ shitloads of purikura
☆ Atomin tapahtumakalenteri
★ rusettiset varpaanerottajat (kynsienlakkausta varten, srs bsns!)
☆ 5 kynsilakkaa
★ Anna Suin kosmetiikkaa
☆ 100 jenin puuteri koska oma loppu tietty kesken. onneksi Daisosta löyty jotain japsigooteille tarkotettua valkosta puuteria joka oli mun sävyä.... <_<
★ Golden Bomberin demo
☆ SKULLin sinkkuja
★ Moranin uusin
☆ cali≠garin uusin
★ NightingeiLin basistin pleku (osui mua jalkaan, noukin mukaani XD)
☆ iso Candy Stripper-pinssi
★ mustikkatikkari jonka sain lahjaksi Atomissa
☆ maailman asiallisin kortsu, josta tulee tarkempaa kuvaa myöhemmin (Condomaniasta saa mitä vaan :DD)
★ lippu Ghibli Museoon
☆ lahjaksi saatu miksauslevy Atom-musaa
★ Justin Davisin LUCKY"B"-pupukaulakoru
ja sitten päästäänkin tämän päivän asuun.

neule/cardigan: Hanjiro
mekko/one-piece: Candy Stripper
vyö/belt: @ Nagoya
shortsit/shorts: Candy Stripper
sukkikset/tights: @ Nakano Broadway
kengät/shoes: Tamaris

vaikkei Suomeen palaaminen muuten mukavalta tunnukaan, täytyy myöntää että oon superhelpottunut siitä että tarkenee taas pitää sukkiksia. Japanissa koikkelehdin paljain säärin ja tuntui että mun valkoisuus loistaa jokaiseen ilmansuuntaan, millä oli ajoittain hyvät puolensa ja ajoittain ei-niin-ollenkaan-hyvät... sukkikset kunniaan! *3*

enpä tiedä, muistaako kukaan enää kun itkin sen Candy Stripperin skull-one-piecen perään tässä pari kuukautta takaperin CS:n nettisivuilla? kävipä kuitenkin niin että kuin ihmeen kaupalla löysin kyseisen vaatekappaleen -30% alennuksessa Nagoyan PARCOn CS:stä. ei sitä siihen henkariinkaan voinut jättää herrajumala! se kutsui mua! これってDESTINY！！ eli mukaanhan se lähti. ja näkyy tässä päällä. on se vaan niin ihana ;_;

kävin porukoilla syömässä kuten kunnon pummin kuuluukin ja vein samalla veljelle synttärilahjan. Eelis ei ihan kässännyt mitä hienoa siinä on että hankin sen lahjan 109-②n Diavlosta, mut lupas kuitenkin pistää baariin päälle :D kyllä mä siitä vielä kelpo miehen jollekin koulutan! ois ehkä sittenki pitäny ostaa joku ylitörkee kukkapaita................................

translation:
i'm back and not happy about it. XD most of the pictures we took are still at my friend's computer but hopefully i'll get them soon! my travel journal will be posted in 5-6 parts during these few weeks and i'll do my best to include everything worth reading about, haha.
above you can see pictures of all the things i bought as well as my outfit for today and a birthday present i gave for my brother!

And off I go.

2009-07-23T22:06:00.008+03:00

...jaa että huomenna pitäis lähteä? on sentään pakkaaminen suhteellisen hanskassa, kaikki muu sen sijaan ihan rempallaan. :D unohdan varmaan lukita ovenkin kun aamulla paukkaan pihalle, löydän sitten tyhjän kämpän palatessani. ei niin että täällä ois mitään varastamisen arvosta....

se on jotenkin ihan kieroutunutta miten ensin odottaa matkaa monta kuukautta kituen ja ulisten, ja viimeisellä viikolla aika tuntuu vaan katoavan jonnekin eikä meinaa löytyä sopivaa hetkeä edes pakkaamiselle! selvänäkijän kyvyilläni ennustan, että tapani mukaan tulen unohtamaan jotain elintärkeää kuten passin (kyllä, näin on käynyt). sitä odotellessa!

eli tosiaan, huomenna 17:15 lähtee mun ja Challen lento Nagoyaan, jossa vietetään lauantai kokonaisuudessaan, ja sunnuntaina suunnataan kohti Tokiota. paluu on taas Nagoyan kautta 18.8, eli vähän alle kuukauden ollaan reissussa. niin paljon kaikkea erittäin mielenkiintosta luvassa, näistä sitten enemmän kun ovat ajankohtaisia aiheita :D yritän päivitellä ainakin pariin otteeseen, jos en useammin, katsoo vähän miten ehtii!

ennen lähtöä kuitenkin vielä edessä uneton yö, logosuunnittelua, pakkausta, siivousta, kyyti 06:30, matkalaukkujen heitto Challelle 06:50, siitä Liisan luo pikakokoukseen 07:00, ja töihin 08:00. ruokiksella pitäis ehtiä juosta Stockalle vaihtamaan jenejä, ja jos olen enää 14:00 edes hengissä, hommaudun Challelle ja kyyti kentälle lähtee 15:00. ja jos tällä aikataululla ja ryntäilyllä sekä mukaanpakkaamillani unilääkkeillä ei nukuta koneessa, niin joku kärsii (luultavimmin minä).

riisisilmät here we come! 8D

translation:
soon i'll be ready to go! i've just finished up packing but still a lot of things to do. way too many things to do! our flight to Nagoya leaves tomorrow at 17:15, and we won't be back in Finland until the 18th of August. plenty of time to cause a ruckus! XD i'll try to update at least a few times if not more!

Acon 2oo9

2009-07-16T00:07:00.014+03:00

tää varmaankin menee kategoriaan täysin turha päivitys mutta teenpä nyt silti. :D sunnuntaina siis raahasin laiskan olemukseni vihdoin ja viimein Kaapelitehtaalle.

the end.

..no ei vaan. seuraavaksi vuorossa kaikinpuolin erittäin laadukkaita (!) kuvia.

päivän asu! Muru otti kuvan, kiitosta Murulle :D mulla on taas joku mielenkiintoinen naamakramppi meneillään tossa, siksi sensuuri.

pitkähihainen huli/cardigan: VILA
hihaton/sleeveless: WONDER ROCKET
hame/skirt: Nana Baïla
vyö/belt: coquettish
legginsit/leggins: H&M
sukat/socks: @ takeshita doori
korkkarit/heels: Dinsko
laukku/bag: BLACK PEACE NOW

aamulla oli bad hair day ja sisäinen perfektionistini pui vieläkin nyrkkiä tolle oikealle puolelle joka ei suostunut kihartumaan nätisti vastakkaiseen suuntaan kuin vasen. välttääkseni suuremmat hermoromahdukset kiharsin kummatkin puolet samaan suuntaan ja leikin että se oli tarkoitus alunperinkin. hyvä minä!

ekalta Tokion reissulta ylijääneille kännykkäblingeille löytyi varsin glamouri tarkoitus kun innostuin liimailemaan niitä kynsiini. ikiliimalla. mitä en muuten suosittele. blingit lähti ilman suurempia ongelmia mutta liima jämähti pariksi seuraavaksi päiväksi :------D

tässä kuva kynsistä!

ja nyt luvassa huonoa huumoria josta saa syyttää
a) hirveätä pinoa ylijääneitä Dio-julisteita
b) paperikasseja ja Mamoa

Heli ja ammattitaitoisesti tuunattu Dio-läppäri.

Kipsulla oli tylsää.

Katrinillakin taisi olla tylsää :-----D

johtukoon sitten vaikka yksinkertaisesta mielestäni, mutta mulla oli kyllä ainakin hauskaa :D ja hei kiitos vaan kovasti lukijalle joka uskaltautui pyytämään yhteiskuvaan, piristit mun päivää!

translation:
on Sunday i went to Acon to meet up with friends. i shall let pictures speak for themselves!

Jan Švankmajer's Alice

2009-07-11T20:39:00.014+03:00

tarkoituksena oli tänään raahautua Aconiin mutta väsymys(lue: laiskuus) voitti, joten huomenna uus yritys. ajattelin jatkaa Liisa-teemaa vielä yhden entryn verran, kun se selvästi kiinnostaa muitakin, ja samalla mainostaa yhtä mun ehdottomista suosikkileffoistani. :D Disneyn versio Alice in Wonderlandista on varmaan monelle jo vaippaikäsestä asti tuttu juttu, mutta harvemmin törmää niihin, jotka ovat nähneet Jan Švankmajerin live actionia ja stop motion-animaatiota yhdistelevän Něco z Alenkyn vuodelta 1988. Burton itse asiassa on listannut Švankmajerin yhdeksi esikuvistaan, enkä juurikaan ihmettele miksi.

rakastan tän elokuvan tunnelmaa, ensinnäkin siksi, että taustamusiikkina on hiljaisuus. äänimaailma koostuu kovista rasahduksista, risahduksista, pamauksista ja sivalluksista, ei mahtipontisista sinfoniaorkesterin soittamista toiminnantäyteisistä tannertärisee-kipaleista (vaikkei niissäkään usein mitään vikaa ole 8D)
lisäksi tää leffa osaa oikeasti olla ahdistava, olisin varmaan lapsena nähnyt loputtomia painajaisia nukketaloista ja hisseistä ja lehtikasoista ja ties mistä jos olisin sillon erehtynyt katsomaan %D

nyt isona ja pelottomana hissi-kohtaus on noussut yhdeksi mun suosikeista!

muita must-see -syitä:
♥♥♥ kaalimato, joka on oikeasti sukka jolla on lasisilmät ja tekohampaat.

♥♥♥ hirnuvat minivaunuja vetävät luurankolinnut.

♥♥♥ Matrix-kohtaus.

♥♥♥ Kill Bill-kohtaus (ymmärrätte kun näette XD)

♥♥♥ tämä.

translation:
continuing with the Alice-theme from the previous entry, here's one of my favorite movies of all time: Jan Švankmajer's Alice, which combines both live action and stop motion animation and has a special, freakish and a bit oppressive feel to it that i absolutely can't help but love.

"We're all mad here."

2009-07-09T22:55:00.011+03:00

suurena Liisa-friikkinä tunnen olevani velvoitettu jakamaan tärinäinnostukseni muidenkin kanssa - tarkemmin sanottuna tärinäinnostukseni ensi vuoden puolella teattereihin ilmestyvää Tim Burtonin Alice in Wonderlandia kohtaan. ensimmäiset pressikuvat kyseisestä filkasta julkaistiin parisen viikkoa sitten, ja niiden näkeminen silloin aiheutti ainakin allekirjottaneella pienimuotoista fanihysteriaa. en ole aiemmin käynyt katsomassa leffoja 3D:nä, mutta tää on ihan pakko nähdä sellasena! tuumattiin joskus kauan sitten Juuson kanssa, että Lewis Carrollin on täytynyt olla pahimman luokan pilviveikko ja sienenmussuttaja Alice's Adventures in Wonderlandia ja Through the Looking-Glassia kirjoittaessaan, ja jos Burton yhtään on uskollinen alkuperäisteokselle, 3D-versio tulee olemaan todellinen shokki aivoille. :D trippiä odotellessa tässä parit pressikuvat!

Tim Burton-leffa ei ole Tim Burton-leffa ilman Johnny Deppiä.

...tai Helena Bonham Carteria. 8D

translation:
as a huge Alice-fan i really can't wait to see Tim Burton's adaptation of Alice in Wonderland! judged by the most recent press images it is going to be nothing short of amazing, and i'm definitely going to see it in 3D - just for the kicks!

"Comparisons are odorous." -William Shakespeare

2009-07-03T22:22:00.015+03:00

ja asiahan on nyt kerta kaikkiaan niin, että tässä pari aurinkoista päivää sitten multa loppu laha (=fyffe, kilisevä, kahiseva, oravannahankorvike). ja kun sanon että loppu, niin loppu. kunhan tässä vielä perunatkin loppuu ja jääkaappi kirkuu tyhjyyttään (tai tarkemmin sanottuna mun hylly kyseisessä jääkaapissa), alan sitten käydä vanhempien luona päivittäin syömässä. :D

.....ei, siis tää on ihan naurettavaa. yllätin jo itseni miettimästä kenelle tyrkytän housunlahkeidenlyhentämispalveluitani että saan ruokaa pöytään. kamalaa. mut jos mun matkabudjetti tällä hetkellä on -300€ (miinus sen takia, että majoitus pitää maksaa vasta paikan päällä eikä siihenkään siis ole tällä hetkellä lahaa), niin pakkohan sitä on jotenkin säästää. vuokrasta en voi pihdata kun muuten lennän sievässä kaaressa pihamaalle, joten ruoka jää ainoaksi vaihtoehdoksi. :D jos kuulette hirveätä ulinaa yömyöhällä/aamuvarhasella mistä tahansa ilmansuunnasta, ei hätää, se on luultavimmin vain nälkäinen Juulia!

ja nyt ettei tää entry jää säälittäväksi parkumiseksi (oli mulla vielä muutakin asiaa!), tässä eilinen asukokonaisuuteni.

toppi/sleeveless: WONDER ROCKET
hame/skirt: Nana Baïla (kirpparilöytö parin vuoden takaa, oikeesti toikin on toppi)
vyö/belt: coquettish
korkkarit/heels: Tamaris

tykkään ihan simona tosta topista kun sen saa solmittua niin monella eri tapaa *u* /end of tärkeä tieto.

ja sitten eteenpäin! huomasin tänä aamuna että armas 30 ml Flight of Fancyni vetelee piakkoin viimeisiään, ja asian tiimoilta sain idean höpäjöidä hajuvesistäni. nää on siinä järjestyksessä missä oon ne hankkinutkin.

NO 01 :: BVLGARI OMNIA CRYSTALLINE
ihanan mieto mutta just sopivan makea. luottokamaa!

NO 02 :: VIVIENNE WESTWOOD BOUDOIR
kuten pullostakin näkee, hyvin vähän käytetty :D ostin tän pari vuotta sitten ekalla Japanin reissullani ja samanlaisen äidilleni, ja täytyy myöntää että paremmin tää sille sopii ku mulle. jotenki... tätimäinen tuoksu vaikka ei paha ookaan. ehkä opin käyttämään tätä 20 vuoden kuluttua. XD

NO 03 :: ANNA SUI DOLLY GIRL
makea, vähän turhankin makea ja melkeen pistävä jos erehtyy pistämään useamman suihkauksen. pienissä erissä kuitenkin niin ihanan tyttömäinen että tykkään valtavasti.

NO 04 :: ANNA SUI FLIGHT OF FANCY
yhyy, älä lopu vielä! ;__; tää on mun lempihajuvesi kautta aikain, ei yhtä voimakas kun mitä DOLLY GIRL on. jos tuoksua voi sanoa siroksi ja herkäksi niin tämä on sitten varmaan juuri sitä :D Suilla on ihan älyttömän hyvän tuoksusia hajuvesiä ja rakastan näitä pulloja ja pakkauksia! pakko ostaa uusi tällainen taas lentokentältä.

loppukevennyksenä Tunisian tuliainen jonka sain äidiltä ja pikkusiskolta ja jonka hiplailua en voi lopettaa kun se on aaaaaa niin ihana! EN KESTÄ!!

moi, olen maailman söötein korurasia. *_____________*

translation:
i am now officially broke. no spending money before my trip to Japan!
in this post you can see my outfit for yesterday as well as my small collection of perfumes, and the last picture is of an insanely CUTE jewel case my Mom and little sister bought for me when they were in Tunisia.

PEACH &&& BEACH

2009-06-25T23:52:00.006+03:00

nopsakka päivitys! oltiin tiistaina Hietsussa Challen kanssa ja en nyt oikein osaa muuta sanoa kuin että joo, missä ne kaikki muut suomalaiset kalkkilaivan kapteenit on 8/// meillä tuli vähän yksinäinen olo kun loistettiin siellä kaikessa valkoisuudessamme erinäisten Baywatch-pimujen keskellä. :----D
ennen Hietsuun rantautumistamme käytiin shoppaamassa ja löysinkin sopivasti uudet bikinit ja biitsimekon joka oli -50% alennuksessa! en yleensä tykkää resort-tyylisistä mekoista mutta jotenkin väri ja malli ja hinta ja kaikki vaan osu kohalleen tällä kertaa, että mukaanhan se sitte lähti.
tässä siis eilisen vaatetus ja itse asiassa tiistainkin miinus sukkikset!

panta/headband: H&M
mekko/dress: VILA
sukkikset/tights: H&M
korkkarit/heels: Dinsko

päätin myöskin kokeilla alarajauksia silmiin mutta jotenki diggailen naamastani enemmän vähän naturellimman näköisenä, että eiköhän pelkkä ylärajaus riitä mulle tästäkin eteenpäin.

nyt tutimaan, aamulla aikainen herätys!

translation:
went to the beach for the first time this summer on Tuesday! it was packed with tanned people, so me and my friend felt a bit out of place with our albino complexion. where did all the normal white-as-sheet-Finnish people go?! are we soon to be extinct?
i also found a dress -50% off perfect for beach wear, so i might have to pay another visit to the beach soon.

skirt tuning tutorial failure extraordinaire

2009-06-20T19:13:00.013+03:00

okei, eiköhän sovita että hame on nyt färdig. valmistautukaa kuvapainotteiseen postaukseen! en ole ennen väsännyt tutoa mutta yritän selittää työvaiheet mahdollisimman selkeästi niin että kaikki tajuaa. :D

tästä siis lähdin liikkeelle........ jäätävä riepu. kuka näitä oikein tekee? tämä on joku äidin vanha hame joka tungettiin mulle mukaan kun muutin kotoa. hame makasi puolitoista vuotta kaapin pohjalla kunnes inspiraatio iski kuin salami taivaalta konsanaan.

elikäs! tähän kyseenomaiseen(...ja -alaiseen) tutoriaaliin tarvitset hameen, joka on noin polvipituinen tai jopa hieman pidempi. hameen tulisi leventyä helmaa kohden ainakin jonkun verran, muuten lopputuloksesta saattaa tulla hippasen littana. omassa rievussani on valmiina myötälaskokset eli helma on oikeasti leveämpi kuin kuvassa ehkä näyttää.

vaihe no.1 : rypytys! säädä ompelukoneesi tikinpituus neloselle tai suuremmalle ja valitse hameesta kolme kohtaa, joista haluat helmaa nostettavan. tässä vaiheessa hame kannattaa laittaa päälle, joko itselle tai nukelle, jotta näkee mistä kohdista on nättiä rypyttää.

rypytys tulee siis jokseenkin langansuunnan mukaisesti aina helman reunasta ylöspäin siihen kohtaan, mihin ikinä haluatkaan lopettaa. itse rypytin hameen oikean sivun koko matkalta, edestä sivulta noin 2/3 helmaa, ja takaa sivulta 3/4 helman pituudelta eli vähän enemmän kuin edestä.

ompele suora tikkaus siltä matkalta mille rypytys tulee äläkä peruuta koneella ompelun alussa tai lopussa tai pätkäise langanpäitä. seuraavaksi luvassa näpertelyä.

solmi langanpäät(eli ala- ja ylälanka) parilla umpisolmulla yhteen tikkauksen jommasta kummasta päästä. kannattaa tehdä se solmu nurjalle puolelle niin oikealla puolella ei näy rumia langanpätkiä (moi, olen anaalinen tämän suhteen :----D).

valitse toinen solmimattoman pään langoista (mulla tässä hameen alareuna ja ylälanka) ja kiristä sitä varovasti vetäen samalla kangasta ryppyyn. varo ettei lanka katkea! tämä on ainakin mun mielestä kaikkein siistein tapa rypyttää, tikit varmistaa että kangas rypyttyy tasaisesti. pidä huoli että kangas on tiukasti rypyssä koko matkalta ja solmi parit umpparit myös tähän päähän.

tässä yllä se, miltä mun riepu näytti oikean sivun rypyttämisen jälkeen.

sittenpä suosittelisin sellaista, että säädät tikinpituuden kakkosen hujakoille ja hurautat pariin otteeseen kumpaankin suuntaan tosta rypytystikkauksen päältä ja tällä kertaa myös peruutat ja päättelet ihan normaaliin malliin. tää varmistaa, ettei tikkaukset katkeile jo hametta päälle vedettäessä (nimim.koettu on ja voin sanoa että vitutti tehdä uusiksi alusta)

vaihe no.2 : laskokset! kuva, jonka on tarkoitus vähän selventää tätä ja toivottavasti myös onnistuu. eli noi yksinäiset yksittäiset nipsaukset on käsinommeltu rypytyksen jälkeen. kannattaa taas pistää hame päälle kun miettii mistä mihin ompelee helmaa yhteen parilla pistolla ja merkata kohdat jo valmiiksi nuppineuloilla. sitten vaan neula ja lankaa kätöseen ja ompelemaan!

vaihe no.3 : frillit! tätä varten tarvitset noin metrin verran lisäkangasta, mulla mustaa sifonkia. tää kuva kertoo millaisella kaavalla tein noi frillit, suikaleet siis leikataan epämuodostuneen spiraalin muodossa. :D leikkasin näitä kaksi tohon omaan hameeseen, mutta jos haluut, voit itse tietty tehdä useammankin. leikkuun jälkeen myttäsin/taittelin/solmin suikaleen johonkin hämärään muotoon ja ompelin käsin parilla pistolla niin, että muoto myös pysyy. hameen pesua ajatellen näistä voi helposti tehdä myös irrotettavat niin, että kiinnittääkin frillit hameeseen neppareilla, mutta mä olin laiska ja ompelin suoraan kiinni. sifonki tykkää lähteä purkautumaan ja pesussa toi varmaan räjähtää käsiin, mutta se on sen ajan murhe hehheh.

loppuun vielä kunnon kuvat valmiista hameesta.

lisäsin vielä oikealle sivulle kolme niittiä koristeeksi jos joku ihmettelee mitä noi valkoiset läntit on.

the end. olisin kiitollinen palautteesta, oliko tarpeeksi selkeä, kannattaako mun enää ikinä tehdä tutoa, oliko alkuperäinen hame parempi ja pilasinko mä sen nyt totaalisesti, etc. :-------D

ja ei, englanniks en tätä väännä. kuolo tulee.

summer rain, summer songs ♥

2009-06-19T17:22:00.010+03:00

eilen teki taas mieli heittää vaaleat niskaan! ja hiukset ei tosiaan ole keltaiset vaikka siltä tässä näyttävätkin, syytän olkkarin kattolamppua. >D

huivi/scarf: Treasure Chest
huppari/zip-up top: ESTACOT
röyhelöhame/frill skirt: Lindex
sukkikset/tights: Candy Stripper
korkkarit/heels: Dinsko

muuten, syy miksi sitä hametutoriaalia ei ole vielä näkynyt on se, että lähti vähän mopo käsistä tuunauksen kanssa. :D en näköjään osaa tehdä edes yksinkertaista tuunausta ilman että joka vaiheen jälkeen keksin jotain lisättävää ja paranneltavaa ja sälää tuohon ja tuonne ja tähän. naurattaa jo valmiiksi että uskooko kukaan että ennen- ja jälkeen-kuvat on lähtöisin samasta hameesta. :----D
tutoriaali siis kyllä tulossa kunhan maltan jättää ton rätin rauhaan, i promise.

viime aikoina on tullut juotua taas ihan älyttömiä määriä teetä. tea with milk on aikalailla mun vakionesteyttäjä aina kun olen kotona, hörppäilen tyytyväisenä jopa ne kylmät, ylijäähtyneet pohjajämät mitkä kuka tahansa järkevä ihminen valuttaisi alas viemäristä. meillä on töissä maailman parasta jasmiiniteetä, mutta kotona ryystän Prinsessaa. saattaa kuulostaa vähän randomilta, mutta rakastan sitä väriä minkä se saa kun lisää tilkan maitoa! sellanen vaalean mokan sävy. :D

teenjuontiin on vaan ihan pakko olla oma erityinen muki. *u*

tuotevalinta no.2! nämä sain siitä hyvästä että korjasin toisenkin työkaverin housut, luomiväripohja ja kaksi luomiväriä, yhteisarvo 26€ ja rapiat. toi luomaripohja on kyllä taivaan lahja mulle, en tiedä miksi ja miten aina onnistun räpsyttelemään luomiani siihen tahtiin että luomareista ei ole tietoakaan parin ekan tunnin jälkeen. tämän kun laittaa normipohjustuksen lisäksi luomelle ennen itse luomiväriä, niin voi olla varma että pysyy luomarit paikoillaan. suosittelen. :D

tällainen purnukka siis. ehdin jo kauniisti kouraista tosta päältä ennenku tajusin näpsästä kuvan. 8D/
ai joo, Hyvää Juhannusta kaikille! muistakaa käyttää pelastusliivejä ja vaahtosammutinta!

translation:
yesterday i felt like wearing light colors!
lately i've been working on the tutorial skirt (which is in danger to become something waaayyy over) as well as drinking excessive amounts of the combination of Princess tea and milk. i love the light mocca-ish color the tea gets when milk is added as well as my overly-girly-tea cup, haha.
the last two pictures are of my latest free purchase from our Spa shop - an eyeshadow base and two eyeshadows. the base really saves a lot, my eyeshadow somehow always rubs off after the first few hours and this keeps it nicely in place. definitely recommended!

☠ ☠ ☠ skulls!

2009-06-17T12:38:00.012+03:00

these are to die for. /end of lame joke
right click + open to see the whole image!

(image source: ebay)
Share Spirit skull purse // Hikaru Katano

(image source: Gallery of Newbury)
floral skull pendant // Justin Davis

skull candles // AllSaints

(image source: klimt02)
rook skull // Julia deVille

skull scarf // Alexander McQueen

(image source: art-jewelry)
skulls + human hair = jewelry *_____* // Aoi Kotsuhiroi

(image source: anthropology.net)
diamond encrusted human skull // Damien Hirst

(image source: wayfaring.info)
human skull chandelier // Kutná Hora, The Sedlec Ossuary

makaronilaatikkoa ja ihan liikaa alkoholia.

2009-06-10T22:07:00.014+03:00

parin viimeisen viikon aikana on sattunut ja tapahtunut niin paljon että en oikeen tiiä mistä päästä alottaa! ensinnäkin, puoli vuotta sitten Lontooseen muuttanut kaveri Juuso tuli visiitille tänne koto-Suomeen ja pidettiin viime keskiviikkona pippalot sen kunniaksi. Juuso we love youuuu! partyihin osallistui myös Challen ja mun mixi-kaveri Ryo joka oli käymässä Suomessa, ihana :D parhaina paloina ehdottomasti se, kun yritettiin opettaa raukkaparkaa sanomaan jäätelötötterö (makkaratikku meni sentään suht ongelmitta).

lauantaina mentiin sitten porukalla Glorialla järjestettyyn Ofelia Second Hand Marketiin hipelöimään burleski-henkisiä vaatteita ja asusteita. itse olisin selvinny vallan mainiosti ilman erästä tapahtuman miesesiintyjää, jonka kitaralla säestetty laulu muistutti lähinnä epämääräistä ulinaa, mutta muuten Ofelia oli kaikinpuolin ihan mainio. niille, jotka eivät ole tuttuja tämän tyylisuunnan kanssa: burleski on rehevää, leikittelevää, hivenen pikkutuhmaa, värikästä, ja ottaa vaikutteita muun muassa dragista, stripteasesta sekä sirkus- ja teatteritaiteesta (ehdoton avainsana kabaree!). onnistunut burleski-asu vie ainakin allekirjoittaneelta jalat alta ja näen seuraavat pari tuntia pelkkiä sydämiä ja kedon kukkasia *___* ah, ne kaikki röyhelöt, höyhenet, korsetit, verkkosukkahousut ja uhkeat hameet! varsinkin uhkeat hameet, itse en ikinä ole ollut mikään suuri kynähameiden ystävä - hame on hame siinä vaiheessa kun ovista ja ahtaista käytävistä selviytyminen alkaa osoittautua haasteeksi!

tässä nyt sitten parit kuvat tarjonnasta! (koitanpa tässä muuten samalla uutta tapaa ladata kuvat tänne, jospa vaikka näyttäisi paremmalta mutta jos ei näytä ja esim. mikään ei näy, niin tiedättepä mistä johtuu :D näiden pitäis toimia niin, että kun painatte kuvan päältä hiiren oikealla ja välitsette Näytä kuva, näätte koko kuvan.)

loppuun vielä oma lauantainen asukokonaisuuteni jolla ei kyllä ollu tuon taivaallista tekemistä burleskin kanssa, mutta menköön nyt tämän kerran :D

pallohuivi: WONDER ROCKET
neule: H&M
one-piece: ALGONQUINS
röyhelöhame: Lindex
sukkahousut: H&M
kengät: Tamaris

jos muuten haluatte korkkareihinne uudet korkolaput naurettavan halvalla, suunnatkaa Itäkeskuksen Suutari- ja Avainpalveluun - asia hoituu siellä hintaan 8€. lompakko kiittää!

translation:
this past week has been full of all and everything. to sum up two of the most important events: on Wednesday we threw a party to celebrate our friend Juuso who came to visit home after living half a year in London, as well as a mixi friend of Challe and myself, Ryo, who came to sight-see. on Saturday we went to Ofelia Second Hand Market which was held at Gloria. all the burlesque made me squee and i was running around with my camera most of the time. the last picture is my outfit from Saturday, picturen taken by my roommate ☆